Saara Eriksson: Jumalan selän takana - Lapinlähetyksen vaiheita

Kun vietimme heinäkuussa viikon Torniossa, siellä tahtoo aina vanha lapinkuume nostaa päätään! Niinpä minulle iski inspis lukea pitkästä aikaa uudestaan tämä Saara Erikssonin kirja, joka kertoo hengellisestä työstä Lapissa - eli tarkkaan ottaen Suomen Vapaakirkon lapinlähetyksestä.

Kun Saara Eriksson teki lapinlähetyksen 40-vuotiskatsausta, joka julkaistiin vuonna 1996, hänessä heräsi halu kirjoittaa laajemminkin vapaakirkollisesta työstä Lapissa. Jumalan selän takana ilmestyikin ensimmäisen kerran silloin vuonna 1996, ja vuonna 2005 siitä otettiin kuvassa näkyvä uusi ja uudistettu painos, johon kirjoittaja lisäsi tietoa myös viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajalta.

Jo vuonna 1900 eräs vasta avioitunut nuoripari lähti neljä vuotta kestäneelle häämatkalleen, joka suuntautui Norjan Finnmarkiin ja Kalastajasaarennolle. Siellä he pitivät koulua lapsille ja iltaisin opettivat näiden vanhempia. Myöhemminkin kirjassa kerrotaan välillä myös Norjaan suuntautuneista matkoista, vaikka enimmäkseen pysytäänkin Suomen Lapissa.

Lapissahan vapaakirkolla on nykyään seurakunnat Torniossa, Rovaniemellä ja Sodankylässä. Vähän aikaa seurakunta oli myös Kemissä ja vielä vähemmän aikaa jopa Ivalossa. Kirja kertoo näiden seurakuntien vaiheista, mutta myös lapinlähettien lukuisista saarnamatkoista ympäri Lappia.

Paljon Jumalan johdatusta ja huolenpitoa saarnamiehillä, evankelistoilla ja pastoreilla on ollut matkassa kuluneina vuosina siellä "Jumalan selän takana". Kirjan nimi muuten tulee takakannessakin kerrotusta tapauksesta, jossa Inarin katekeetta Laura Lehtola oli 150 kilometrin päässä Inarista, 20 kilometrin päässä lähimmästä naapurista. Oli kova tuisku, ja tuossa säässä taloon tuli yllättäen lääkäri, joka puuskahti: "Miksi Herran tähden ihmiset asuvat täällä Jumalan selän takana? Eikö nyt muualla olisi paikkaa olla?" Tähän Lehtola vastasi: "Juuri Herran tähdenhän täällä asutaan. Eikös Jumala sanonut: 'Lisääntykää ja täyttäkää maa'? Ja missä sen lapsen on parempi olla kuin isän selän takana? Ja kuka sen tietää, miten päin Jumala seisoo? Vai onko tohtori nähnyt? Tiedä, vaikka oltais juuri Jumalan silmäin edessä!"

Puhuttelevia kirjassa ovat monet kertomukset ihmisistä, jotka saavat avun Jumalalta, ja juuri nuo jo mainitsemani tilanteet, joissa hengellisen työn tekijät saivat kokea konkreettista Jumalan huolenpitoa. Kun rahat ja ruoka olivat lopussa, posti toi kirjekuoren täynnä viisisatasia, tai kun auto sammui paukkupakkasessa 70 kilometrin päässä lähimmästä asumuksesta, se käynnistyi rukouksella - tehden lopullisen tenän vasta, kun pitkä saarnamatka oli tehty ja päästy kotiin.

Monet ovat tehneet Lapissa työtä sisukkaasti ja vähillä resursseilla. Moni työntekijä on ollut siellä muutamia vuosia, mutta ovatpa jotkut jääneet paikalleen hyvinkin pysyvän oloisesti ja jatkaneet uskollisesti puurtamista.

Myös kirjan kirjoittaja Saara Eriksson oli puolisonsa Juhanin kanssa Torniossa 1970-80 -luvuilla, jolloin siellä saatiinkin kokea melkoista herätystä. Torniosta käsin Juhani teki lapinlähetin ominaisuudessa matkoja pitkin Lappia.

Kirjassa kerrotaan Lapin ihmisten suorasta ja rehellisestä luonteesta sekä toisaalta Lapin ongelmista talousvaikeuksineen, nuorten poismuuttamisineen ja itsemurhineen. Muun muassa. Toisaalta kun puhutaan Lapin kristillisyydestä, on tietysti puhuttava myös lestadiolaisuudesta, jonka vaikutus on siellä voimakas. Kiinnostavia olivat esimerkiksi lestadiolaisperäisten liikutusten kuvaukset: iloitseminen, jossa karkeloitiin ja ylistettiin Jumalaa suuriäänisesti. Tämän näkeminen oli monelle etelästä tulleelle vapaakirkolliselle tuolloin aivan uusi kokemus. Toisaalta vapaat suunnat ovat tietysti kokeneet aivan erityistä vastustusta juuri Lapissa, jossa on niin paljon lestadiolaisia.

Kirjan toisen painoksen lopussa kerrotaan sen verran 2000-luvun alkuvuosistakin, että jopa minulle hyvin tuttuja ja läheisiä nimiä löytyy sieltä.

Itselleni on erityisen rakas tuo ensimmäinen painos, jonka olen saanut jo edesmenneeltä Saara Erikssonilta lahjaksi, ja jossa on siten myös hänen omistuskirjoituksensa. Toisessa painoksessa puolestaan on erityisen kaunis kansi, onhan se värikäs ja Lappi-aiheinen.

Puhuttelevaa luettavaa Lapin kristillisyydestä kiinnostuneille, ainakin niille, joita vapaakirkollinen näkökulma kiinnostaa.

Päivä Oy 2005, 2. täydennetty painos
172 sivua
Kannen kuva Matti Saari
Kuvaliitteen toteutus Paavo Lievonen
Kuvat Juhani Eriksson ja perhealbumit

Kuva Tornion vapaaseurakunnasta, jossa muun muassa Saara ja Juhani Eriksson tekivät työtä aikoinaan.