Uusiseelantilainen Reona Peterson Joly oli mukana Missionuorissa (YWAM eli Youth With a Mission), jossa hän tutustui myös Evelyn (Evey) Muggletoniin. He olivat samassa Missionuorten tiimissä sekä Afganistanissa että Etiopiassa. Nämä kaksi nuorta naista tulisivat myöhemmin lähtemään yhdessä rohkealle matkalle tiukasti suljettuun ateistiseen Albaniaan.
Reona oli Missionuorten evankeliointikoulussa Keski-Euroopassa talvella 1970, kun heitä tuli viikon ajaksi opettamaan kristillisissä piireissä tunnettu Veli Andreas, joka kertoi heille paljon Itä-Euroopassa asuvien uskovien tarpeista ja oloista. Hän palasi yhä uudestaan puhumaan Albaniasta, jossa kristittyjä tapettiin, Raamattuja poltettiin ja kirkot sekä moskeijat oli joko tuhottu tai otettu johonkin maalliseen käyttöön.
Eräänä iltana rukoustilanteessa Reona näki näyn, mikä oli hänelle epätavallinen kokemus. Näyssä oli hän itse, turistibussi, pieni rakennus ja naisen kasvot. Tästä lähtien Reona alkoi valmistautua lähtemään Albaniaan, mutta sinne ei tietenkään ollut helppo päästä. Kun hän myöhemmin selvitti mahdollisuuksia, kävi lopulta ilmi, että kesällä 1973 Albaniaan olisi mahdollista päästä jonkin turistiryhmän mukana, joita pääsi sinne ilmeisesti aika rajoitetusti.
Niin Reona ja Evey lähtivät matkaan erään ranskalaisen ryhmän mukana. Itse kullakin ryhmäläisellä tuntui olevan omat salaiset syynsä päästä tuohon suljettuun maahan, ja he lupasivatkin kertoa paluumatkalla toisilleen kaiken. Reonan ja Eveyn salainen syy oli kristillisen kirjallisuuden jakaminen, josta saattoi joutua vankilaan tai saada kuolemantuomion, jos jäisi kiinni. He tiesivät riskin, mutta olivat kokeneet Jumalan vahvaa johdatusta ja tiesivät kaiken olevan Jumalan käsissä.
Koska he menivät maahan turistikierrokselle, kirjassa kerrotaan kiinnostavasti myös erilaisista kaupungeista ja nähtävyyksistä, joissa he kävivät, ja upeista maisemista, joita he näkivät. Kaiken tämän ohella kirja kertoo myös Albanian historiaa sekä kuvaa maan yhteiskunnallista ja poliittista tilannetta.
Reonalla ja Eveyllä oli välillä myös hienoja kohtaamisia paikallisten ihmisten kanssa. Aina kun vain oli mahdollista, he piilottivat vaivihkaa kirjallisuutta sopiviin paikkoihin. Muiden ihmeellisten johdatusten ohella ihmeellistä oli sekin, että Reona tapasi myös näyssä näkemänsä naisen. Mitä kaikkea juuri häneen liittyi, se selviää, kun lukee kirjan loppuun asti.
"Palasimme linja-autolle mieli korkealla. Ryhmä odotti kärsivällisesti, mutta meillä oli ongelma. Kuljettaja puuttui. Pilke silmäkulmassa Evey ehdotti, että ottaisimme ryhmäkuvan linja-auton lähellä olevan valtavankokoisen Leninin patsaan juurella. Annoimme kameramme yhdelle ryhmämme tytöistä. Hänen oli peräännyttävä jonkin matkan päähän, koska patsas oli erittäin korkea. Kun istahdimme kiveykselle, Evey otti varovasti taskustaan Johanneksen evankeliumin ja antoi sen minulle. Samalla kun meistä otettiin kuvia, työnsin kirjasta taaksepäin, kunnes se oli jättimäisen patsaan jalkojen juuressa. Ajoitus oli mahtava: kuljettaja ilmestyi paikalle, otimme kukin kameramme, ja Evey ja minä nousimme viimeisinä linja-autoon. Kun lähdimme liikkeelle, meidän oli helppo sanoa: Ihanaa. Evankeliumi, Jumalan pelastava voima, oli Nikolai Vladimir Leninin jalkojen juuressa."
Eräänä päivänä Reona sitten jäi kiinni, myöhemmin myös Evey. Kuulusteluissa Reonalle sanottiin:
"Olette pettänyt maineikkaan Albanian kansantasavallan, ja petturit ammutaan. Tulemme hakemaan teidät huomisaamuna yhdeksältä."
Mitä sitten tapahtui, entä miten naiset onnistuivat kuitenkin pääsemään pois Albaniasta, siitä tämä kirja kertoo. Kuulusteluissa Reona sai kokea ihmeellistä Jumalan apua. Hän koki uskomatonta rauhaa ja varmuutta, kun taas kuulustelijat takeltelivat välillä kysymyksissään eivätkä aina onnistuneet kysymään juuri sitä, mihin olivat ensin aivan selvästi pyrkineet.
Huomenna kuolet on innostavaa luettavaa erityisesti niille, joita kiinnostaa lähetystyö ja ns. suljetut maat. Se on nähtävästi ilmestynyt englanniksi ensimmäisen kerran jo 70-luvulla, mutta lopussa on kirjoittajan vuonna 2008 tekemä päivitys uuden vuosituhannen tilanteesta.
Jos Albania maana kiinnostaa, kirja käsittelee aihetta monipuolisesti, koska se tosiaan kertoo sekä historiasta, politiikasta että turistimatkalla nähdyistä paikoista. Sekä meno- että paluumatkan yhteydessä seikkaillaan hiukan myös Jugoslaviassa.
Olin lukenut tämän kirjan kerran joskus vuosia sitten, mutta en muistanut enää juuri mitään. Kun ihmistä on siunattu huonolla kirjamuistilla, on ilo kun voi lukea hyvät kirjat monta kertaa, ja aina ne ovat kuin uusia! Itselleni tämä oli yksi parhaista lukuelämyksistä pitkään aikaan.
Päivä Oy 2008
206 sivua
Alkuteos Tomorrow You Die (1976, 1997)
Suomentanut Merja Pitkänen
Kansi AD Studio Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti