Ayako Miura: Tuuli kääntyy tulevaan

Suomentanut Helinä Kuusiola 

Nuorena luin japanilaisen Ayako Miuran romaaneja, ja nyt blogiaikana olen lukenut niistä kaksi, Jäätymispisteen ja Rakkauden solan. Kirjassa Tuuli kääntyy tulevaan Miura muistelee omaa elämäänsä pari-kolmekymppisenä, jolloin hänelle tapahtui monia merkittäviä asioita. 

Ayako Miuran ura kirjailijana alkoi vuonna 1964, jolloin hän voitti Japanissa järjestetyn romaanikilpailun. Hänen romaaninsa olivat niin suosittuja, että ne ilmestyivät miljoonapainoksina. Monet ihmiset kiinnostuivat myös hänestä itsestään ja kirjoittelivat hänelle pohtien kristillisiä näkemyksiä, joita hän oli tuonut esiin muun muassa Rakkauden solassa. Niin Miura päätyi kirjoittamaan elämästään tämän kirjan, jossa hän kuvaa tietään nihilismistä kristinuskoon ja kertoo myös vakavasta sairaudestaan, ystävyydestä, rakkaudesta, surusta ja uudesta alusta. 

Ayako Miura, joka oli silloin vielä Ayako Hotta, oli 24-vuotias mennessään kihloihin vuonna 1947. Mutta saatuaan sulhasensa kihlajaislahjan hän pyörtyi, mikä ei ollut hänelle tavallista. Hän aavisti uhkaavaa onnettomuutta, ja siitä alkoivatkin vuodet tuberkuloosipotilaana sekä useat pitkät sairaalajaksot. Myöhemmin Miura joutui viettämään vuosikausia täysin vuoteen omana. 

Sairaus sai hänet tuntemaan itsensä taakaksi muille, mutta masennukseen, elämän tarkoituksettomuuteen ja nihilismiin hänet oli ajanut jo sodan jälkeen sattunut ammatillinen pettymys. Kun amerikkalaiset miehittivät Japanin, opettajana toiminut Miura joutui käymään läpi oppikirjat ja viivaamaan sieltä yli kaiken, mikä oli amerikkalaisten mielestä väärin. Hän joutui syvään kriisiin ajatuksesta, että oli mahdollisesti jakanut vuosien ajan oppilaille väärää tietoa. Olivatko ne olleet hukkaan heitettyjä vuosia? Ayako Miura masentui niin paljon, että yritti eräässä vaiheessa jopa hukuttautua. 

Kun Miura sairasti tuberkuloosia, sairaalassa häntä kävi katsomassa nuoruudenystävä Tadashi Maekawa, josta tuli hänelle hyvin läheinen ystävä. Maekawa oli kristitty, ja Miura väitteli hänen kanssaan uskonasioista, mutta miehen aito välittäminen sai Miuran lopulta kiinnostumaan uskonasioista. Aikanaan hän sitten kääntyikin kristityksi. 

Pitkien sairausvuosiensa aikana Miura sai kokea rakkautta, mutta myös menetyksiä ja suurta surua. Hän mietti, miksi hänelle rakkaan ihmisen, joka oli niin hyvä ja suurenmoinen, piti kuolla kesken kaiken: Eikö olisi ollut parempi, jos hän olisi jäänyt eloon enkä minä, joka olen näin mitätön ihminen? Surun keskellä Jumala järjesti kuitenkin Ayakon elämään ihmisiä, joita hän sai lohduttaa ja sai samalla itsekin lohdutusta voidessaan auttaa muita. Ja vaikka hän piti itseään mitättömänä, myöhemmin hänestä tosiaan tuli suosittu kirjailija, jonka elämällä ja syvällisellä tuotannolla oli aivan varmasti suuri merkitys monelle. Miuran elämään tuli myös uutta iloa ja rakkautta. Tuuli kääntyi tulevaan. 

Jo tämän kirjan tapahtumien aikana Miura kirjoitti runoja, mutta siitä, miten hänen varsinainen kirjailijanuransa alkoi, tämä muistelmateos ei kerro. Kirjassa kerrotut kipeät kokemukset, sairaus ja suru, ovat kuitenkin varmasti tuoneet sitä mainitsemaani syvyyttä hänen romaaneihinsa.  

Tuuli kääntyy tulevaan sisältää paljon hienoa, herkkävireistä japanilaista pohdiskelua, joten Japanin ystäville sillä on paljon annettavaa. Ja totta kai myös monille muille. 

SLEY-Kirjat 1987 

214 sivua 

Japaninkielinen alkuteos Michi ariki 1970 

Suomennettu saksankielisestä lyhennetystä käännöksestä Auf einem andern Weg 

Kansi: Jouko Jäntti