Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu

- Aattele, jos ihminen elää 85 vuotta ja se vaan kituu kaikki marraskuut, siitä tulee yhteensä about SEITSEMÄN VUOTTA pelkkää marraskuuta ja hukkaan heitettyä aikaa. 

Nyt tuli vastaan kerrassaan hurmaava marraskuun piristäjä! Vaikka Minä vastaan marraskuu onkin nuortenromaani, niin eipä se minun sisäinen nuori opiskelijani ole mihinkään kuollut. Tuli niin elävästi mieleen omien opiskeluaikojeni tunnelmat. Lisäksi kirjan päähenkilö ryhtyy taisteluun marraskuun synkkyyttä vastaan, joten piristystä on todellakin luvassa! Tämä onkin kirja, joka pitäisi lukea aina marraskuussa, ainakin sellaisina vuosina, kun marraskuu ottaa oikein voimille. Tänä vuonna olen itse selvinnyt marraskuusta aika hyvin; sellaistakin onneksi sattuu silloin tällöin. 

Emmi on 17-vuotias lähihoitajaopiskelija, joka on jättänyt kotinsa ja lukionsa Loimaalla ja muuttanut poikaystävänsä Miron luo Tampereelle. Mutta eipä kestä kauan, kun Miro jo jättää Emmin, ja äkkiä tyttö on aivan yksin tuntemattomassa kaupungissa. Sisko asuu Jyväskylässä ja paras ystävä on vaihto-oppilaana Hollannissa. Emmi kököttää yksin opiskelijakämpässään, ja opiskelijoita täynnä oleva talo tuntuu aivan kuolleelta. Kaikki piileskelevät kuin myyrät koloissaan. Missä on kaikki hauskuus, opiskelijaelämä ja yhteiset bileet? Lisäksi synkkä ja pimeä marraskuu on juuri alkamassa. 

Kaiken kurjuutensa keskellä Emmi sisuuntuu ja julistaa itselleen Minä vastaan marraskuu -projektin. Tässä marraskuussa hän aikoo taistella ja tehdä kaikkensa selättääkseen synkkyyden. Marraskuu ei saa enää nujertaa häntä! Emmi päättää ilahduttaa niin itseään kuin muitakin ja järjestää elämää tuohon haudanhiljaiseen opiskelijakerrostaloon. 

Minä, Emmi Söderbacka, aivan henkilökohtaisesti ja ihan itse voin vaikuttaa siihen, ettei kohta alkava kammottava marraskuu ole vain pimeä kuilu, jonka pohjalle luisun. Valon määrälle en mahda mitään enkä sille, että luottamukseni petettiin. MUTTA. Voisiko pieni ihminen jotenkin onnistua kesyttämään inhoamansa kuukauden ja tehdä siitä vastoin kaikkia odotuksia siedettävän tai jopa kivan? Sanoisi vain "simsalabim" ja ranteet auki -marraskuu muuttuisi täysin uudenlaiseksi, kepeäksi ja toivontäyteiseksi hämärän hyssyksi. 

Kirja kuvaa sitten Emmin marraskuun etenemistä: välillä hän onnistuu ja välillä tulee lujaa turpiin. Mutta valoa kohti mennään koko ajan, vaikka yksinäisyys, hylätyksi tuleminen ja kotoa itsenäistymisen vaikeus ovatkin kipeitä asioita. Noita kipujakin Suomela käsittelee koskettavasti, mutta enimmäkseen hän kirjoittaa ihanan kepeästi ja humoristisesti, niin että tekstiä lukee hymy huulessa. Ja alkaahan niitä ystäviäkin lopulta löytyä, vaikka välillä Emmi sortuu myös mokaamaan ja koheltamaan ihan täysillä. 

Minä vastaan marraskuu on täydellisen nautinnollinen hyvän mielen tarina, joka on parhaimmillaan juuri näin marraskuussa luettuna. Kirja voi auttaa muitakin marraskuussa ahdistuvia miettimään, miten minä voisin piristää omaa marraskuutani ja ottaa sittenkin elämästä ilon irti, kaikesta huolimatta. Voisiko se olla mahdollista? 

Tykkäsin! 

Karisto 2021 

184 sivua 

Kannen suunnittelu: Saara Helkala 

Kannen kuva: Gabriele Ribeiro 

Kirjasta ovat bloganneet myös 

Kirjakko ruispellossa 

Kirjahilla 

Lastenkirjahylly 

Kirjapöllön huhuiluja