Irja Hiironniemi: Huuda minut kotiin

Nautiskelin pitkästä aikaa Irja Hiironniemen runoista. Tässä vuonna 1981 ilmestyneessä kokoelmassa on tuttuun tapaan mukana runoja niin luonnosta, rakkaudesta kuin jumalasuhteestakin. 

Luontoaiheisia runoja on kirjan alussa osiossa, joka on otsikoitu erään runon nimellä Eikä minulla sanojanne ole. Siellä on niin kesän, syksyn kuin talvenkin tunnelmia. Syysrunoissa, jotka ovat juuri nyt ajankohtaisia, on haikeutta, kesästä luopumisen kipua. Runoilija kääntää silmänsä pois, kun tähdet hyvästelevät syksyn kuolevia lehtiä, ja aina syksyisin hän kertoo kirjoittavansa kipeän kauneuden pois. 

Rakkautta ja ihmissuhteita Hiironniemen runoissa käsitellään paljon. Siellä on tunteita laidasta laitaan. Hiironniemi ihastelee, kuinka tänä aamuna oli raikas riita, jossa osattiin sanoa asioita ja osattiin lopettaa. Jossain runossa itketään katkerasti erossaolon tuhlattuja hetkiä. On lämpöä: Mutta sydämesi takia minun on / lämmin luonasi. Ja kiitollisuutta toisesta (runossa Tunnen läheisyyden huimauksen): 

Kiihkeästi minä kiitän sinusta 

kun jäämme 

sanoja vailla 

toistemme ympärille. 

Monissa kirjan runoissa on kaipausta. Esimerkiksi runo Lue pienet kirjeeni alkaa: 

Nouse, rakkaani, 

yö on syvimmillään. 

Etsi pienet kirjeeni, joihin kaiken päivää 

kätkin kaipauksen liekin. 

Hiironniemi kirjoittaa myös onnesta: 

Kaunein salaisuus, 

säteile nyt sydämestäni. 

Yhdessä katselemme sitä, Jumala ja minä. 

Vaikenemme onnellisina. 

Runot, joissa on eniten kristillistä sanomaa, löytyvät aivan kirjan lopusta otsikolla, josta koko teos on saanut nimensä: Huuda minut kotiin. Siellä runoilija muun muassa toivoo, että Jumalan kauniit ihmiset puhuisivat toisilleen, koska ihminen sytyttää ihmisen, ja yhdessä on lämpimämpi. Eräs runo pohtii sitä, miten juuri epäilijä oli onnellinen, koska hän sai koskettaa Jeesuksen haavoja. Runossa Rakastan päiviäni maan päällä Hiironniemi kirjoittaa, miten kaikki on lahjaa, sekin mistä en nyt kiitä. 

Lopuksi vielä ote runosta Voisinko olla pessimisti: 

Jos etsin vuosia 

ja muutamassa hetkessä löydän etsimäni, 

minulla on vain nuo hetket. 

Jos en saakaan näillä silmillä nähdä Jumalaa, 

hän varaa siihen ikuisuuden. 

Herättäjä-Yhdistys 1981 

80 sivua 

Kansi: Heikki Maunula + Tapio Mäntymaa, valok.