torstai 16. syyskuuta 2021

Ensilumi syyskuussa ja muita lomakuulumisia


En ole lukenut melkein viikkoon yhtään mitään, koska olimme viisi päivää reissussa. Jotkut saavat ehkä luettua matkoillakin, mutta itse en jaksanut keskittyä kirjoihin, vaikka muutama kirja oli kyllä matkassa mukana. Tänään on ollut jo kotipäivä, mutta lukeminen on käynnistynyt hyvin hitaasti. 

Olen harvoin kertonut tässä blogissa muusta kuin kirjoista, mutta tässäpä pienet reissukuulumiset. Tämä oli ensimmäinen kerta kahteen vuoteen, kun kävimme missään kauempana, joten olipa siinä elämystä kerrakseen. Kävimme samassa paikassa kuin silloin viimeksikin eli Torniossa, jossa meillä on ystäviä. 

Lomasäät olivat todella mielenkiintoiset, nimittäin melkein koko ajan satoi vettä ja viimeisenä päivänä LUNTA! Se oli aivan varmasti ensimmäinen kerta, kun koin ensilumen syyskuussa. Eikä sitä nytkään ollut ihan Tornion korkeudelle luvattu, mutta Lappi yllättää, kuten torniolainen ystäväni totesi. 

Ensimmäisenä päivänä oli onneksi vielä aurinkoista, joten saimme nauttia upeista merimaisemista Kuivaniemen Merihelmen maisematerassilla ja iltakävelystä Tornionjoen rannalla. 


Jatkuvat sateet voivat haitata turismia, mutta ystävien tapaamista ja esimerkiksi kahvilaelämästä nauttimista nekään eivät estä. Ystäväni oli jo keväällä mainostanut, että meidän täytyy maistaa Tornion 400-vuotisjuhlaleivosta. Nyt on juhlavuosi, koska Tornion kaupunki on perustettu vuonna 1621. Aivan uskomattoman herkullinen leivos se olikin. Leivoksia myy paikallinen lempikahvilamme Karkiainen. Saanko esitellä: 


Viimeisenä päivänä märässä lumisateessa tarpominen ja kesäkengissä sohjossa liukasteleminen ei ihan naurattanut, mutta oli siinä toisaalta oma hauskuutensakin. Jos kerran Lappiin mennään, niin täytyyhän siellä kokea jotain vähän arktisempaa. Olin onneksi ottanut matkalle mukaan hyvin lämmintä vaatetta, mutta talvikenkiä ja lapasia jäin sinä viimeisenä päivänä kaipaamaan. 

Tornion kattojen yllä.


Tornion lumipyryä 14.9.2021.

Näillä portailla oli muutamaa tuntia 
myöhemmin vielä paksummin lunta.

Tämän verran ruskaa.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen menimme kolmeksi tunniksi kyläilemään, ja sinä aikana lunta satoi koko ajan lisää. Jälkeenpäin en jaksanut enää ottaa uusia kuvia, mutta lunta tuli siis enemmän kuin näistä kuvista näkyy. Luin netistä, että Tornioon olisi tullut ainakin kuusi senttiä lunta. 

Kotimatkalla sää olikin sitten jo poutainen, ja poikkesimme vielä katsomassa Ylivieskan uutta kirkkoa. Sinne pääsi sisäänkin, ja siellä oli jopa esittelijä. Vierailijoita kirkossa kuulemma riittää.  

Ylivieskan uusi kirkko vanhan kirkon 
raunioilta päin kuvattuna.

Vanhaa kirkkoa en koskaan nähnyt.
Tämä uusi on tyylikäs ja moderni. 

Nyt jään harkitsemaan lukemisen aloittamisen suunnittelemisen käynnistämisen yrittämistä. Palataan siis asiaan kirjojen merkeissä! 

16 kommenttia:

  1. Täälä Oulusaki tuli sitä lunta tuli tiistaina melkonen määrä. En kyllä muista itekään, että oisin syyskuussa lunta nähny. Kesäkuussa kyllä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuulinkin että Oulussakin oli tullut lunta. Kyllä se yllättää näin syyskuussa! Mutta on sekin saavutus nähdä lunta kesäkuussa :)

      Poista
  2. Hauska reissupostaus kauniine kuvineen, leivokselle: namskis!!

    Syyskuinen valkoinen maa, uusi kokemus ja myös niitähän me matkoiltamme etsimme, ne virkistävät mieltä ja luovat uusia - tässä tapauksessa ehkä jälkeenpäin - mukavia muistoja, jotka kantavat:) Sujuvaa kotiutumista ja kiintoisia kirjoja sekä leppoisaa viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka aina yhtä ihastuttavasta kommentistasi! ❤ Uusia elämyksiä ja mukavia muistoja matkalta todella kertyi mukaan. Kiitos samoin myös sinulle leppoisaa viikonloppua ja kirjarikasta syksyn jatkoa!

      Poista
  3. On todella hienoa, että nyt on uskaltanut jo vähän matkustaa ja katsella nähtävyyksiä ja tavata ystäviä. Lumi syyskuussa taitaa olla tavatonta, joskin täällä etelässäkin on ollut normaalia kylmempää. En minäkään taannoisella syyslomalla lukenut riviäkään enkä käynyt juuri somessakaan. Mukavia lukuhetkiä sitten kun olet kunnolla kotiutunut. Kiitos kauniista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihanaa, että uskaltaa tosiaan pitkästä aikaa suuntautua kotoa hiukan maailmallekin. Matkustelu, ystävien tapaaminen ja muu normaali elämä piristää mieltä. Tänäänkin olemme olleet menossa, joten en ole nytkään lukenut. Löysin kyllä muutaman houkuttelevan kirjan sekä kirjastosta että kirpputorilta, ja onhan noita täällä ennestäänkin vinot pinot, joten lukemisesta ei ole puutetta!

      Poista
  4. Kirjis

    hurjahan Sinulla lukutahti on ollutkin, joten hetken paastoaminen paikallaan.
    Mukava kuulla omasta elämästäsi myös (kuten olisi muidenkin 'kirjaviisaiden'), ettei jää kuvaa jotta elämä pelkkää lukemista. :)

    Tuota lunta saisi jo tulla tänne keskemmällekin Suomea, niin pääsis taas - arvaas mitä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se lukutahti hurja, kun on ollut paljon aikaa siihen. Mutta aina on mukavaa myös "hankkia elämä" ja tehdä jotain muuta :)

      Jotkut kirjabloggaajat jakavat kyllä kuulumisiakin, ja mukavaa niitä on lukea. Itse olen tosiaan ollut huono sillä rintamalla. Sinulla on aina hyvät jutut blogissasi.

      Ja hiihtokelejä odotellessa! Nyt syys-lokakuussa kyllä nautin ihan mielelläni syksystä, mutta ei yhtään haittaisi, jos pysyvä lumi tulisi jo marraskuun alussa. Kerran muistan niin käyneenkin Keski-Suomen korkeudella, mutta harvinaistahan se on...

      Poista
    2. katellaan ja etsiskellään parhaillaan käytettyjä luistelusuksia Torilta. Jo nyt! :)

      Poista
    3. Tuo on hyvä asenne. Kannattaa olla ajoissa asialla, niin ensilumen tullessa olet jo valmiina odottamassa tulevan ladun varressa :) Itse olen potenut kipeää nilkkaa jo keväästä asti, mutta olen kyllä välillä vähän kävellyt ja retkeillytkin, joten ehkä sillä pystyy tekemään myös lyhyitä hiihtolenkkejä, ellei se sitten ihmeellisesti joskus vielä paranisi.

      Poista
    4. usko tai elä: tuommoiset rempat paranevat ajan kanssa - ottavat tosi paljon aikaa, jopa vuoden kaksi - ihme kyllä paranevat, kuten lukupeukaloni (heh, täsmäsana), joka rasittui ja kypsyi kirjojen kannattelusta. Ja oli sentään kippeenä useita vuosia, nyt taas uljaasti valmiina kannattelemaan eripainoisia kirjoja. :)

      Poista
    5. Joo, eiköhän se siitä vielä parane. Kärsivällisyyttä tässä kyllä tarvitaan sitä odotellessa. Paha vaiva kyllä lukijalle tuo lukupeukalo :) Ja niin kauan kesti. Olitkohan lukenut liian painavia opuksia? :) No, onneksi se sitten parani!

      Poista
    6. tämän parissa se l.peukku lie rasittunut, veikkaan: https://hikkaj.blogspot.com/2015/04/kirjamaratonin-juottopaikalla-hipsteri.html
      :)

      Poista
    7. Ahaa, no johan tuollainen työmaa peukaloa koetteleekin :) Ihanko tuli 8000 sivua selätettyä?

      Poista
    8. Mainio tuo lause "Nyt jään harkitsemaan lukemisen aloittamisen suunnittelemisen käynnistämisen yrittämistä", joskus tosiaan ryhtyminen johonkin tuntuu tuolta ja tekemisen kanssa on vähän niin ja näin. Onneksi pääsit aloittamisvaiheeseen!

      Poista
    9. Tuo mainitsemani toiminta alkoi kyllä sujua oikein hyvin 😁 Joskus tosiaan johonkin ryhtyminen on vähän tuollaista. Lukemisen kanssa niin on onneksi harvemmin!

      Poista