Tämän kuun alussa luin Helena Liikanen-Rengerin kirjan Maman finlandaise - Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa. Se oli kiinnostava ulkosuomalaisen näkökulma ranskalaiseen elämänmenoon, joten päätin lukea heti perään myös tämän Liikanen-Rengerin parisuhdeaiheisen teoksen.
Kirjassaan hän vertailee kiinnostavasti suomalaista ja ranskalaista käsitystä parisuhteesta ja sen hoitamisesta. Liikanen-Renger jakaa kokemuksiaan omasta suomalais-ranskalaisesta parisuhteestaan ja haastattelee useita ranskalaisia, jotka kertovat omia kokemuksiaan ja näkemyksiään. Myös asiantuntijat saavat puheenvuoron tässä teoksessa.
Ranskassa pariskunnat viettävät enemmän aikaa yhdessä kuin meillä. Heille perhe on ykkönen; siellä ihmisillä ei tunnu olevan sellaista tarvetta viettää aikaa omien ystävien kanssa. Arkea ei myöskään eletä lasten ehdoilla kuten Suomessa, vaan puolisot ottavat yhteistä aikaa, vaikka heillä olisikin pieniä lapsia. Lastenhoitajan käyttäminen on siellä normaalia elämää. Ranskalaiset ajattelevat, että on lastenkin etu, että vanhemmat voivat hyvin ja nauttivat elämästään, eli siellä ei taideta arvostaa uhrautuvaa marttyyrivanhemmuutta.
Romantiikka, puolisoa varten kaunistautuminen ja yleensä ulkonäön arvostaminen ovat Ranskassa tärkeitä. Kirja pohtii sitä, miten ranskalaiset naiset ovatkin aina niin chic ja millainen katastrofi lihominen olisi ranskalaiselle, koska siellä ylipainoa pidetään todella pahana asiana.
Ranskassa ei arvosteta tasa-arvoa niin kuin meillä, vaan siellä miehet ovat miehiä ja naiset naisia. Miehet on kasvatettu herrasmiehiksi, ja nainen saa luvan kanssa olla haavoittuva, heikko ja naisellinen. Toisaalta miehetkään eivät pelkää tuoda esiin myös feminiinisiä puoliaan.
Kirjassa on oma lukunsa myös uskottomuudelle, koska ranskalaiset suhtautuvat siihen eurooppalaisista kaikkein sallivimmin. Siellä joka toinen mies ja joka kolmas nainen myöntää pettäneensä. Eräs kirjaan haastatelluista henkilöistä on ranskatar, jolla on ollut kahden pitkän parisuhteensa aikana useita sivusuhteita.
Kulttuurierojen vertailu on aina kiinnostavaa. Esimerkiksi näin:
Pohjoisen akan oli kuitenkin vaikea tottua kukkalähetyksiin, viikonloppujen croissanteihin, romanttisiin koti-iltoihin ja ihaniin ravintolailtoihin. Joskus huomiota oli niin paljon, että oli soitettava venttiilipuheluita siskolle. Onkohan tätä jo vähän liikaa? Ahistaa!
Yleistämisen uhallakin on sanottava, että meidät suomalaiset nyt vain oli jossain vaiheessa matkaa koodattu toisin kuin ranskalaiset. On opetettu selviämään kaikesta ihan yksin, eikä nyt varsinkaan nautiskelemaan arjesta jos siihen ei ole kunnon syytä. Liiallista huomioimista pidetään lähinnä epäterveenä, sillä todellinen elämä on luterilaista suorittamista, pakollista puurtamista. Vasta tarpeeksi ponnisteltuaan ihmisellä on ikään kuin oikeus satunnaiseen nautiskeluun.
Tässäkin kirjassaan Liikanen-Renger pohtii useassa luvussa elämää lapsiperheen kannalta. Lopuksi hän kertoo vielä pitkään yhdessä olleista vanhoista ranskalaispareista.
Kirjan äärellä sai monia hyviä vinkkejä ja ajatuksia parisuhteen hoitamiseen liittyen. Tähän loppuun haluan jakaa vielä ranskalaisen miehen kanssa pitkässä liitossa olevan suomalaisen Marjan sanat:
On ollut täysin oma päätökseni jäädä tähän suhteeseen, mutta olen aina uskonut, että juuri tämän henkilön kanssa voi syntyä jotain vieläkin parempaa, kunhan pääsemme hankalasta vaiheesta.
Atena Kustannus Oy 2018
195 sivua
Päällys ja kuvitus: Elina Warsta
Kirjasta muualla:
Tuo kirja olisi kiva lukea. Edellinen minulla jo onkin.
VastaaPoistaKannattaa lukea tämäkin, on kiinnostava ja ajatuksia herättävä kirja.
PoistaOnpa mielenkiintoinen kirjaesittely! Kulttuureissa on eroja enkä ihmettele, jos suomalainen, itsenäinen nainen on hämillään ranskalaisen parisuhdekulttuurin suhteen.
VastaaPoistaKyllä suomalaisen ja ranskalaisen kulttuurin välillä on tosiaan isot erot. Suomessa on hyvää esim. uskollisuuden ja luotettavuuden korostaminen, mutta ranskalaisesta elämänmenosta voisi napata meille vaikka ripauksen romantiikkaa ja elämästä nauttimista, joie de vivre!
Poista