Vuonna 1974, kun Leni Allbright on 13-vuotias, hänen isänsä Ernt ilmoittaa yllättäen, että nyt muutetaan Alaskaan. Eihän Lenin ja Cora-äidin auta muu kuin lähteä mukaan sinne villiin korpeen, jossa isän mukaan alkaisi uusi elämä.
Isä on Vietnamin sodan veteraani, joka virui vuosien ajan sotavankina ja traumatisoitui pahasti. Leni ei edes muista isäänsä ajalta ennen sotaa, mutta äiti kertoo hänen olleen ihana, rakastava ihminen. Nytkin Ernt osaa välillä olla hurmaava, mutta hän myös näkee painajaisia ja saa pelottavia raivokohtauksia.
Alaska yllättää Lenin ja hänen äitinsä: miten alkeellista, rähjäistä ja ränsistynyttä kaikki on - ja miten arvaamaton, monella tavalla vaarallinen voi olla Alaskan kesytön luonto. Elämä siellä osoittautuu todella alkukantaiseksi.
Aluksi on kuitenkin kevät ja kesä täynnä uskomatonta valoa, ja kaikki vaikuttaa lupaavalta. Ehkä meistä tosiaan tulee onnellisia täällä, uskaltavat jopa Leni ja äiti ajatella. Ehkä isää riivaavat painajaiset ovat loppuneet.
Mutta ei. Syksyn pimetessä totuus valkenee. Isä menee aina huonompaan kuntoon huonolla säällä. Pimeys herättää hänen sisäisen pimeytensä, ja hän alkaa taas raivota. Eikä isä pelkästään raivoa, vaan hän on myös väkivaltainen. Äiti ja Leni joutuvat heräämään karuun todellisuuteen:
Totuus oli tämä: talvi oli vasta alkanut. Kylmyys ja pimeys jatkuisivat pitkän, pitkän aikaa, ja he olivat yksinään täällä pohjoisessa, loukussa tässä mökissä isän kanssa.
Täällä ei ollut poliisia eikä ketään, jonka olisi voinut hälyttää apuun. Koko tämän ajan isä oli tolkuttanut Lenille, miten vaarallinen ulkomaailma oli. Tosiasiassa kaikkein suurin vaara piili omassa kodissa.
Ei riitä, että isä riehuu kotona, vaan hän käyttäytyy vihamielisesti kylälläkin ja kääntää ihmiset toisiaan vastaan. Hän liittoutuu Hullu-Earlin kanssa, ja yhdessä miehet luovat kauhuskenaarioita siitä, miten tulee ydinsota, pandemia ja ties mitä kaikkea. Täytyy valmistautua. Ernt ja Hullu-Earl uppoavat yhä syvemmälle omaan uhkakuvien täyttämään todellisuuteensa ja yrittävät vetää sinne kaikki läheisensäkin.
Kuten Kirjaluotsi-blogissakin todetaan, myös minulle tuli isän vainoharhaisesta maailmanlopun odotuksesta mieleen Tara Westoverin omaelämäkerrallinen teos Opintiellä.
Alaskan taivaan alla on paksu teos, ja dramaattisia käänteitä siinä riittää hiukan liikaa yhden kirjan tarpeiksi. Jossain vaiheessa uskottavuus alkoi kärsiä pahemman kerran. Ymmärsin, miksi Kirjaluotsi sanoi tätä kirjaa saippuaoopperamaiseksi. Todellakin!
Päästyään vauhtiin tarina on kuitenkin koukuttava ja mukaansatempaava. Hannah onnistuu kuvaamaan hienosti Alaskan vaarallista luontoa ja upeita vuodenaikoja. Myös väkivaltaisen parisuhteen ja perhe-elämän kuvaus on pysäyttävää. Aina hakattuaan vaimoaan Ernt kauhistuu tajuttuaan tekonsa, itkee, pyytelee anteeksi ja käyttäytyy mitä rakastavimmin. Hän lupaa muuttua; hän lupaa, ettei koskaan enää. Cora puolestaan rakastaa Erntiä loputtomasti ja on aina valmis antamaan uuden mahdollisuuden. Hän ei pysty irtautumaan riippuvuussuhteesta mieheensä, vaikka saattaisi koska tahansa päästä hengestään.
Leni, jonka näkökulmasta tarinaa kerrotaan, puolestaan joutuu aina varomaan, etteivät hänen tekemisensä aiheuttaisi äidille ongelmia. Lenin on oltava vahva, suojeltava äitiä ja kieltäydyttävä omasta elämästään.
Mutta mitä dramaattisuuteen tulee, Hannah on selvästi halunnut ottaa kaiken irti Alaskan kauheuksista. Vähempikin olisi riittänyt. Esimerkiksi ei ole kovin uskottavaa, että joka kerta väkivaltaista isää paettaessa tapahtuu vielä onnettomuuskin (tämän verran nyt spoilasin, mutta 550 sivun mittakaavassa se on aika vähän).
Joka tapauksessa jos alaskalainen elämänmeno ja sairas, väkivaltainen perhekuvio kiinnostavat, Hannahin kirjalle kannattaa kyllä antaa mahdollisuus.
Äiti sytytti savukkeen ja puhalsi savua. "Tämä... isän muuri. Hän ei luovu siitä. Meidän pitää olla entistä varovaisempia."
"Varovaisempia?" Leni kääntyi katsomaan äitiä. "Mehän mietitään valmiiksi joka ikinen sanamme. Kadotaan pois tieltä alta aikayksikön. Teeskennellään, että me ei tarvita mitään muuta kuin isä ja tämä paikka. Eikä mikään silti riitä. Me ei osata olla niin hyviä, että voitaisiin estää isää sekoamasta täysin."
WSOY 2021
552 sivua
Alkuteos The Great Alone 2018
Kirjasta ovat bloganneet myös:
Saippuaooppera ei ihan ole sitä mitä haluaisin lukea, mutta Alaska kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaAlaskan takia voi toisaalta antaa anteeksi liian monet dramaattiset käänteet. Alaskaa ja alkeellista elämää luonnon armoilla kuvataan tässä kirjassa kyllä hyvin.
PoistaAlaska miljöönä on hyvinin kiehtova, mutta minäkään en oikein saippuaoopperoista välitä, enkä toisaalta, jos teos on kovin rankkaa luettavaa,oikein innostu. Toisaalta tätä on kyllä muualla kehuttukin, joten en tiedä, jos tulee kirjastokäynnillä joskus väliin, voisi ehkä ainkain vilkaista.
VastaaPoistaNiin, onhan tässä kirjassa sitä rankkaakin juttua, mutta ei tämä toisaalta ole pelkkää väkivaltaa. Ja on hyvin koukuttavasti kirjoitettu. Aika pitkälle olin jo lukenut ennen kuin dramatiikkaa alkoi tuntua olevan liikaa. Kyllä toki Alaskan takia kannattaa ainakin aloittaa lukemista, voihan sen sitten jättää kesken, jos alkaa siltä tuntua.
PoistaMinulle tämä oli ensimmäinen Hannahin kirja, jonka luin. Alaska taisi olla se, joka minut tämän kirjan pariin vei. Enkä pettynyt sen suhteen, kaunis luonto kirjan sivuilla viehätti minua. Ja näinhän se on, kirjalle pitää antaa aina mahdollisuus, joskus se saataa yllättää 🙂
VastaaPoistaAlaskan takia minäkin kiinnostuin tästä kirjasta, ja sain mitä halusin. Alaska vei kyllä mennessään. Aikaisemmin olen lukenut Hannahilta Kaukaiset rannat, joka oli myös ihan hyvä lukuelämys.
PoistaLuin sen Hannahin tätä ennen ilmestyneen ja kai sitten pidin siitäkin. Ainoa mikä tökkii on perheväkivalta, mutta jos on lukenut Opintiellä ja Kylmä saari, on jo karaistunut. Tosin ei väkivallalle karaistu. Eikä kuulukaan!
PoistaPerheväkivallasta lukeminen on kyllä rankkaa, mutta joskus siihenkin pystyy. Pahempaa olisi elää sen keskellä... Väkivallalle ei tosiaan kuulu karaistua. Minunkin pitäisi ehkä joskus lukea myös Hannahin Satakieli, kun siitä olen paljon kuullut puhuttavan.
PoistaTämän taidan jättää väliin. Saippuaooppera ei oikein innosta. :D
VastaaPoistaNiin, voihan olla ettei tämä ole sinun kirjasi :)
PoistaAnki, lue David Vannin Kylmä saari, joka on uskomaton kirja Alaskasta. Me vieläkin Reiman kanssa siitä puhutaan.
PoistaMinua kiinnostavat Alaska-kirjat ja myös se, miksi minua luetaan sielläkin. Kaikki Alaskaa käsittelevät kirjat ovat olleet mahdottoman hyviä, vaikka muistan tässä nyt vain yhden tosi vahvan ei David Vannin Kylmä saari. Vieläkin puhumme siitä mieheni kanssa. Ajattelin jättää tämän joulunviikkojen lukemiseksi ellei muuta yhtä kiinnostavaa ilmaannu. Olen lukenut kirjaa sen verran, että minusta ei mitään saippuaoopperaa. Mutta olihan minulla vuoden parhaana myös Opintiellä, jota jaksoin myydä kaikille, että 'lukekaa!' Nyt tuli niin kova paine muista, että Alaska sopisi joulun jälkeisille hiljaisille viikoille.
VastaaPoista♥♥
Minuakin tosiaan kiinnostaa lukea Alaskasta, ja se Kylmä saari on myös ollut mielessäni, kun joku sitä joskus suositteli minulle. Eihän tämä kai varsinaista saippuaoopperaa ole, mutta loppua kohti alkoi tuntua, että dramaattisia käänteitä oli liikaa minun makuuni. Toki muuten tykkäsin tästä. Toivottavasti en tyrmännyt kaikkia potentiaalisia lukijoita, kun tässä jo yksi ja toinen on sanonut, etteivät varmaan aio lukea tätä... Alaskasta sopii kyllä lukea talvella ❤ Minä pidän mielessä sen David Vannin kirjan.
PoistaNyt kun tätä ovat ihmiset lukeneet, niin itseänikin on alkanut kiinnostaa enemmän! Olen siis lukenut Kristin Hannahilta pari teosta (mm. Satakielen) ja toisesta pidin, toisesta en niinkään. Olen lukenut - ja aion jatkossakin lukea - hänen tuotantoaan alkuperäiskielellä eli englanniksi. Tämäkin kirja löytyy omasta hyllystäni ja nyt haluan sen lukea entistä kovemmin, kiitos sinulle! :)
VastaaPoistaHyvä kun kirja on jo hyllyssäsi odottamassa, ja vielä englanniksi. Alaska ja tuon perheen ongelmat tekevät tästä kiinnostavaa luettavaa.
PoistaMinulla on tämä loppumetreillä ja juuri tuo dramaatrisuus, kliseiset henkilöt ja dialogi saivat kyllä minutkin saippuaoopperafiiliksiin.
VastaaPoistaHauska kuulla, että koit samoin! Vähemmällä draamalla tästä kirjasta olisi voinut saada paljon paremman.
Poista