Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Tämän nigerialaisen romaanin suuri osa kirjabloggaajista varmaan luki heti vuonna 2018, jolloin se ilmestyi suomeksi. Ainakin se oli paljon esillä silloin, ja itsellänikin se on ollut koko ajan lukusuunnitelmissa. Nyt kirja on luettu, ja huh, olipa se suorastaan hengästyttävä! Margaret Atwoodin sanoin (jotka löytyvät kirjan kannesta): "Tulikuuma, mukaansatempaava, äärimmäisen hieno." 

Älä mene pois kertoo rakastuneesta nuorestaparista, Yejidestä ja Akinista. Heillä olisi kaikki muuten hyvin, mutta lasta ei vain ala kuulua. Anoppi tuo Akinin luo näytille vaimoehdokkaan toisensa perään, koska onhan miehen nyt saatava lapsia, jos ensimmäinen vaimo ei kerran siihen pysty. Syyhän on tietenkin aina vaimossa, selvähän se.

Akin ei haluaisi toista vaimoa, hänelle riittäisi kyllä Yejide, jota hän oikeasti rakastaa. Mutta hän joutuu taipumaan suvun painostuksen edessä, ja niin hänellä on pian uusi nuori vaimo, Funmilayo eli Funmi. Yejide on tyrmistynyt.

Olin valmis kuuntelemaan, kun he käskisivät minua tekemään jotain tilanteelleni. Odotin kuulevani jostain uudesta pastorista, jonka luona voisin käydä; uudesta vuoresta, jolle voisin kiivetä rukoilemaan; tai jossain kaukaisessa kylässä tai kaupungissa asuvasta vanhasta yrttiparantajasta, jolta voisin kysyä neuvoa. Olin aseistanut huuleni hymyillä, silmäni soveliaalla kyynelten kiillolla ja nenäni niiskauksilla. Olin valmis sulkemaan hiussalonkini seuraavaksi viikoksi ja lähtemään etsimään ihmettä anoppi vanavedessäni. En ollut odottanut huoneeseen toista hymyilevää naista, keltaista naista, jolla oli verenpunainen suu ja joka virnuili kuin uusi morsian. 

Vaikka uusi vaimo asuu eri paikassa eikä Akin juuri välitä hänestä, Yejide on tukehtua mustasukkaisuudesta. Kun Yejide ei voi enää etsiä ihmettä yhdessä anopin kanssa, joka on jo todennut hänet toivottomaksi tapaukseksi, hän jatkaa etsintäänsä yksin, valmiina osallistumaan minkä tahansa oudon lahkon salaperäisiin taikamenoihin varmistaakseen lapsen saamisen. Jos Yejide vain voisi saada lapsen, ehkä Funmi ajettaisiin pois, hän ajattelee.

Näistä lähtökohdista saa alkunsa uskomaton, monivaiheinen tarina. Se on värikäs ja traaginen, täynnä yllättäviä ja dramaattisia käänteitä. Tuon kaiken runsaus jotenkin uuvutti minut jossain vaiheessa; tuntui että vähempikin saippuaooppera olisi riittänyt. Olisin jopa halunnut keskeyttää lukemisen kokonaan, mutta Adébáyò kirjoittaa niin koukuttavasti, että oli vain pakko lukea ja lukea eteenpäin. Ja loppua kohti tarinan nerokkuus alkoi todella avautua. Se, mistä tässä kaikessa lopulta oli kysymys. Yllätys seurasi toistaan: tarina oli paljon ovelampi kuin olisi voinut kuvitellakaan. Se sisälsi enemmän kuin aavistin.

Älä mene pois on siis todella taitavasti rakennettu tarina, joka kuvaa pysäyttävästi lapsettomuuden ja moniavioisuuden kipeitä kysymyksiä nigerialaisessa todellisuudessa, kaikkea sitä inhimillistä kärsimystä, jota Yejide ja Akin joutuvat käymään läpi sekä yhdessä että yksin.

Adébáyò kuvaa koskettavasti sitä julmaa todellisuutta, jossa nainen ei ole mitään, ellei hän ole äiti. Siksi äitiyteen on pyrittävä keinolla millä hyvänsä.

Taustalla kuohuu lisäksi Nigerian yhteiskunnallinen tilanne: on vallankaappauksia ja aseellisia ryöstöjä. Tarinaa kerrotaan sekä nykyhetkessä (vuonna 2008) että menneessä ajassa, 1980-luvulla, jonne suuri osa kirjan tapahtumista sijoittuu.

Ayòbámi Adébáyò on syntynyt vuonna 1988 Lagosissa, Nigeriassa. Älä mene pois on hänen esikoisromaaninsa, joka oli Baileys-ehdokkaana vuonna 2017 ja jonka oikeudet oli myyty 15 maahan siihen mennessä, kun se ilmestyi suomeksi vuonna 2018.

Atena 2018 
300 sivua 
Alkuteos: Stay With Me 
Suomentanut Heli Naski 
Päällys: Rafaela Romaya 

Kirjasta löytyy tosiaan valtavasti bloggauksia, tässä niistä muutama:

Kirjasähkökäyrä
Lumiomena
Rakkaudesta kirjoihin
Kartanon kruunaamaton lukija
Oksan hyllyltä
Reader, why did I marry him?