Jukka Sariola: Hän vahvistaa minun askeleeni

Jukka Sariolan Hän vahvistaa minun askeleeni on hyvin rohkaiseva kristillinen kirja. Siinä pyörätuolia ja hengityskonetta jatkuvasti tarvitseva Sariola avaa omia kipeitä tuntojaan erilaisissa vaikeissa elämäntilanteissa, niin vammaisuuteen liittyvissä kuin monissa muissakin. Toisaalta hän myös jakaa Jumalalta noissa tilanteissa saamaansa rohkaisua, ja hänellä onkin paljon annettavaa niin vammaisille kuin kenelle tahansa lukijalle.

En tiedä voiko tätä kirjaa laittaa minkään alaotsikon alle, mutta se on ehkä omaelämäkerrallisen teoksen ja hartauskirjan yhdistelmä. Omasta elämästään Sariola on toki kirjoittanut ihan erillisen kirjan, jonka nimi on Hyväosainen (Uusi Tie 2002).

Hän vahvistaa minun askeleeni pohtii muun muassa heikkoutta, kärsimystä, miksi-kysymyksiä, ristin kantamista, aarretta saviastioissa, Jeesusta maailman valona, lasten kaltaiseksi tulemista, rukousta, Jeesuksen viinipuuvertausta sekä lähetyskäskyn toteuttamista.

Kirjan valokuvista useimmat on ottanut Afganistanissa työskennellyt Seija Järvenpää, jonka lähettisihteerinä Sariola toimi. Kuvat ovat siis Afganistanista, ja lähetystyö onkin lähellä Jukka Sariolan sydäntä. Hän on saanut löytää oman paikkansa lähetystyössä, koska vaikka me kaikki emme eri syistä pääse kentälle, myös lähettäjiä tarvitaan, eikä työtä edes voisi tehdä ilman taloudellista ja esirukoustukea. On ihanaa, että jokaisella voi olla oma tärkeä paikkansa ja tehtävänsä Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamisessa.

Itseäni tässä kirjassa puhuttelee monikin asia, mutta erityisesti ajatukset heikkouteen ja tarvitsevuuteen suostumisesta sekä Jumalan voimasta, joka tulee täydelliseksi heikkoudessa.

Yksi koskettavimmista luvuista on Harkittu valinta, jossa Sariola kertoo aika ajoin kyselevänsä, miksi hän on vaikeavammainen ja niin riippuvainen hengityskoneesta sekä toisten avusta. Hän lainaa psalmia 139, jossa kerrotaan, että Jumala näki meidät jo idullamme ja että kaikki meidän päivämme olivat luodut jo ennen syntymäämme. Sitten hän kirjoittaa:

Voiko olla totta! Psalmin sanat tuovat elämäni vaiheet aivan uuteen valoon. Mikään ei ole ollut sattumaa. Syntymäni vammaisena on ollut Jumalan suunnitelma. Jumala on tiennyt kaikki päiväni jo etukäteen ja tietää tulevatkin päivät. Mitään ei tapahdu hänelle yllätyksenä. 
  Kun tarvitsee toisten apua, tuntee itsensä helposti vialliseksi. En ole yhtä arvokas kuin toiset, jotka tulevat toimeen enemmän omillaan. Kun tutkiskelen tätä Psalmia, tuollaiset ajatukset on pakko heittää pois. Minä en ole Jumalan virhe. Minä olen hänen harkittu valintansa. Kun Jumala on tietoisesti halunnut minut luoda tällaiseksi, miten voisin olla jotenkin vähemmän arvokas? 

Sariola on muille rohkaisuna myös siinä, että vammaisenakin voi rajoitteistaan huolimatta elää täysipainoista elämää. Kirjan kansilehdellä hänestä kerrotaan:

Jukka Sariola ei ole jäänyt suremaan sitä mitä ei voi tehdä, vaan tekee täysillä sitä mikä on mahdollista: kirjoittaa kirjoja, suunnittelee ATK-ohjelmia, antaa panoksensa seurakunnan hallintoon, lähetystyöhön ja vammaisjärjestöille. Nykyisin hän toimii Hengityslaitepotilaat ry:n puheenjohtajana ja matkustaa luennoimassa ympäri Suomea. Hänellä on myös sähköpyörätuolisalibandyn Suomen mestaruus. 

Nämä tiedot vuodelta 2005. Jo tämä Sariolan esittely on valtava rohkaisu meille itse kullekin, että vaikka meillä olisi rajoitteitakin, niin varmasti on myös jotain, mihin pystymme. Helposti kiinnitämme huomiomme siihen, mitä meiltä puuttuu. Myös tästä Sariola kirjoittaa ja toteaa psalmin 23 sanoin: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. 

Kuten sanottu, tämä on todella rohkaiseva kirja. Nimensä mukaisesti se rohkaisee uskomaan siihen, että Jumala vahvistaa meidän askeleemme. Suosittelen lämpimästi! Olen lukenut joskus myös sen Hyväosaisen, ja nyt tekisi mieli lukea sekin uudestaan. Reilu viikko sitten bloggasin Jukka Sariolan kirjasta Ystäväni Seija - Kutsumuksena Afganistan.

Uusi Tie 2005 
78 sivua 
Valokuvat: Seija Järvenpää
Käsikirjoituksen avustaja: Terhi Kankaanpää
Kannen maalaus: Ilkka Sariola 
Kannen suunnittelu: Mari Viljanmaa 

Kirjasta muualla:

AniLon Lukupäiväkirja