Idé Oumarou: Lähikuva

Niger on maa, josta en ole tiennyt mitään, paitsi että se sijaitsee Afrikassa. Nyt aukkoa sivistyksessäni on hiukan paikattu, sillä pari päivää sitten törmäsin kirpputorilla tähän nigeriläiseen romaaniin. Ostamassani kirjassa ei ollut edes kansipapereita, enkä yleensä kiinnostu sellaisista kirjoista, mutta nyt kirjailijan nimi herätti uteliaisuuteni. Huomasin, että Lähikuva vaikutti kiinnostavalta romaanilta, joten ostin ja luin sen heti. Sen puuttuvan kansikuvan otin tähän postaukseen netistä.

Netistä sain myös hyvää taustatietoa Nigeristä. Se sijaitsee Algerian eteläpuolella ja Nigerian pohjoispuolella. Koska suuri osa maasta on Saharan autiomaata ja Sahelia, väestö keskittyy maan eteläosaan. Maata vaivaavat pahat kuivuuskaudet. Kun se itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960, siellä oli sen jälkeen pitkään yksipuoluejärjestelmä.

Kuivuus ja yksipuoluejärjestelmä ovatkin muutamia asioita, jotka tulevat ilmi myös tästä kirjasta, joka kuvaa hienosti paikallista arkea, ihan tavallisten nigeriläisten elämää. Tarina sijoittuu maan pääkaupunkiin, jonka nimi on Niamey. Kirja alkaa näin:

Niamey. Joulukuinen sunnuntai-iltapäivä. Aurinko hehkui punaisena, kunnes sukeltautui uupuneena taivaanrantaan. Kaukana tihenevä sumu laskeutui joelle sammuttaen sen hopeisena läikehtivän pinnan. Ilma oli kuiva. Tähän vuodenaikaan kuuma itätuuli oli imenyt veden kaikkialta. Ruoho oli kärventynyt keltaiseksi. Puut olivat riisuneet lehtensä hiekka-aavikolta puhaltavan kuuman henkäyksen uuvuttamina ja ikäänkuin toivoen, että se auttaisi niitä pysymään hengissä luomakuntaa jo kohta kaksi kuukautta ahdistelleen vitsauksen kourissa. 

Kirjan päähenkilö on Tahirou, joka työskentelee herra Guidiguirin autonkuljettajana. Palkka ei kuitenkaan tahdo riittää elämiseen, joten Tahirou kalastaa aina vapaa-aikanaan saadakseen perheelle ruokaa, ja hän joutuu pohtimaan muitakin keinoja rahaa saadakseen.

Tahirou on myös innokas ja pitkäaikainen puolueen jäsen, mutta välittääkö puolue lopulta jostain yksittäisestä jäsenestään, vaikka tämä olisi kuinka ahkerasti toiminut puolueen hyväksi?

Lähikuva kertoo tarkasti ja monipuolisesti Tahiroun arjesta. Se kuvaa häntä muun muassa kalastamassa, viettämässä islamilaisia rukoushetkiään, hoitamassa sairasta lastaan ja autonkuljettajan työssään. Myös nigeriläinen kulttuuri ja yhteiskunta pääsevät lähikuvaan. Ollaan virastoissa, juhlissa ja Niameyn kaoottisen liikenteen keskellä. Vastaan tulee esimerkiksi korruptiota, ja vaikka maa on itsenäistynyt ja valkoiset ajettu pois, heitä on kuitenkin jouduttu pyytämään takaisin, koska heidän apuaan tarvitaan.

Oumaroun ihmiskuvaus on paikoitellen humoristista, esimerkiksi kun hän kertoo sisäasiainministeriön vahvasti meikatuista konekirjoittajattarista, jotka haukottelevat toimettomina kirjoituskoneidensa takana ja juoruilevat joko puhelimessa tai keskenään. Tai kun hän kuvaa suuttunutta vaimoa tai oman napansa ympäri pyöriviä suunpieksäjiä.

Tahiroun kautta seurataan myös herra Guidiguirin elämää, kun tämä joutuu yllättäen pidätetyksi. Guidiguir haetaan keskellä yötä kotoaan, vaikka hän ei ole tiettävästi tehnyt mitään väärää. Onko kysymyksessä poliittinen pidätys? Guidiguirin vaimo ja Tahirou yrittävät ottaa asiasta selvää.

Nautin siitä, että Lähikuva tuo lähikuvaan niin paljon aivan tavallista arkea tuossa niin tuntemattomaksi jääneessä Afrikan maassa. Useinhan kolmannen maailman maista suomennetaan kirjoja, joissa on sotaa, väkivaltaa ja milloin mitäkin katastrofeja. Kertoohan Lähikuvakin myös epäkohdista, mutta se tosiaan vie meidät myös siihen aivan tavalliseen arkeen. Vaikka Guidiguir kyllä pidätetään, Tahirou itse on aivan tavallinen ihminen tavallisine toimeentulon huolineen. Eikä tämä kirja mässäile ahdistuksella.

Oumaroun ja suomentaja Tarja Djateun kieli on myös nautinnollista luettavaa. Lähikuva tarjoaa hienoa ihmiskuvausta sekä ympäristön ja yhteiskunnan kuvausta. Oli ilo päästä tutustumaan Nigeriin, joskin kirja on kirjoitettu jo 1970-luvulla, eli aivan uusi se ei ole, mutta todella kiinnostava ja antoisa lukuelämys kyllä. Jos Afrikka kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti tutustua Lähikuvaan!

Idé Oumarou oli nigeriläinen poliitikko, diplomaatti, toimittaja ja kirjailija. Kirjan kannessa kerrotaan, että Lähikuva sai mukaan mustan Afrikan kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978.

Arvi A. Karisto Oy 1982 
154 sivua 
Ranskankielinen alkuteos Gros plan 1977 
Suomentanut Tarja Djateu 

Kirjasta on blogannut myös Maailman ääreen.

Kyseinen blogi olikin kiinnostava löytö. Sen pitäminen on lopetettu jo muutama vuosi sitten, mutta sieltä löytyy paljon kirjoja mitä tuntemattomimmista maista, joten jos olet yhtä kiinnostunut maailman maista kuin minä, vierailepa siellä!

Lähikuvasta on blogannut myös Anun ihmeelliset matkat. Siellä juonesta paljastetaan enemmän kuin minä tässä paljastin.