Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä

Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä on julkaistu aikaisemmin nimellä Naivistin kuolema (WSOY 2008). Se aloittaa Three Pines -nimisestä kanadalaisesta pikkukylästä kertovan dekkarisarjan, jossa rikoksia tutkii komisario Armand Gamache työtovereineen.

Kiitospäivän vietosta en tiedä paljoakaan, mutta heti kirjan alussa käy ilmi, että murha tapahtuu kiitospäivää edeltävänä sunnuntaina, jolloin se ei kai olisi kiitospäivä (?). Mutta ehkä en vain ymmärrä vivahteita. Toiseksi takakannessa puhutaan Quebecin kaupungista, kirjan tekstissä kaupunki on Montreal.

Joka tapauksessa henkensä menettää kyläläisten rakastama eläkkeellä oleva opettaja Jane Neal, jolle kenenkään ei luulisi haluavan pahaa.

Janeen liittyy kaksi arvoitusta. Hän on aina maalannut, mutta ei ole koskaan näyttänyt töitään kenellekään. Nyt hän kuitenkin ensimmäisen kerran tarjoaa tauluaan paikalliseen taidenäyttelyyn, ja se hyväksytäänkin sinne. Toiseksi hän ei ole koskaan päästänyt ketään olohuoneeseensa, ei edes lähintä ystäväänsä Claraa. Nyt hän yllättäen lupaa kutsua kyläläiset juuri sinne. Ja juuri tässä vaiheessa, ennen taidenäyttelyn avajaisia ja Janen kutsuja, joku tappaa hänet.

Hänen naapurinsa eivät olleet kuulleet eivätkä nähneet sunnuntaiaamuna mitään. 
  Länsirintamalta ei mitään uutta, tuumasi Gamache kuunnellessaan kuvausta tästä rauhallisesta elämästä. Hänen maaginen ajatustoimintansa salli hänen hämmästellä sitä, että kun niin hyvä ihminen kuolee, se tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa. Kirkonkellot eivät alkaneet itsestään raikua. Hiiret ja peurat eivät parkuneet ääneen. Maa ei vavahdellut. Sen olisi pitänyt. Jos Gamache olisi ollut Jumala, maa olisi vavahdellut. Sen sijasta virallisessa raportissa luki: "Vainajan naapurit eivät huomanneet mitään." 

Kirjassa eletään vaahteranlehtien koristamaa syksyä, vietetään kiitospäivää ja syödään hyvin. Samalla tavataan mitä erikoisimpia kyläläisiä. Lopulta monikin vaikuttaa epäilyttävältä, kuten asiaan kuuluu. Tarina ei polje paikallaan, vaan etenee mukaansatempaavasti.

Kuitenkaan kokonaisuutena tämä ei ollut minun kirjani. Luultavasti kaikki muut ovat ylistäneet Pennyn dekkarit maasta taivaaseen, joten ei haitanne, jos yksi vastarannankiiski ei jaksa innostua. Aluksi teos vaikutti kyllä lupaavalta, mutta jotenkin kompastuin aivan liian moniin yksityiskohtiin, kuten siihen, että poliisi toistuvasti paljastaa koko kylälle tutkinnan kaikki yksityiskohdat. Heti alkuvaiheessa kaikki kansa kootaan kirkkoon, jotta heille voitaisiin paljastaa kaikki se, mistä poliisi yleensä vaikenee tutkinnallisista syistä.

Luin Agatha Christietä 30 vuotta sitten, joten en muista hänen kirjoistaan enää mitään, mutta luulen, että hänellä saattoi olla tuollaisia kokoontumisia, joihin kaikki epäillyt kutsuttiin tapauksen julkista puimista varten. Ehkä tämä on jotain sellaista perinteistä vanhan ajan dekkarimeininkiä.

Muutenkaan Kuolema kiitospäivänä ei nyt vain kolahtanut. Juonessa oli vähän väliä jotain, mikä tökki ja ontui. Mutta tämä voi hyvinkin olla vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.

Koska kaikki muut ovat olleet aivan hurmiossa näistä Pennyn dekkareista, lue ihmeessä, jos cozy crime -tyyppiset dekkarit kiinnostavat.

Bazar Kustannus Oy 2019 
367 sivua 
Alkuteos: Still Life 2005 
Suomentanut Raimo Salminen 
Kannen suunnittelu: Perttu Lämsä 

Kirjasta on olemassa paljon muitakin bloggauksia, mutta tämä bloggaaja nukahtaa pystyyn juuri nyt, joten en linkitä mitään ainakaan tässä vaiheessa...