Janette Oke: Love Comes Softly

Voitin tämän kristillisen romaanin pari viikkoa sitten Sheferijm-blogin kirja-arvonnasta. Viime aikoina en ole jaksanut enkä edes ehtinyt paljon lukea, mutta tällaiset ohuet kirjat saattavat välillä innostaa. Kirjastossa ja kirpputoreilla olen monesti nähnyt Janette Oken suomennettuja romaaneja, mutta en ole tullut koskaan lukeneeksi niitä. Nyt olikin kiinnostavaa vihdoin tutustua Okeen, ja englanniksi lukeminen oli myös piristävää vaihtelua.

Love Comes Softly sijoittuu Pieni talo preerialla -aikaan ja kertoo uudisraivaajien elämästä Lännessä. 19-vuotias Marty on onnellisesti naimisissa rakastamansa Clemin kanssa, ja he ovat juuri saapuneet Länteen. He eivät kuitenkaan ehdi edes aloittaa elämäänsä siellä, kun Clem kuolee äkillisesti onnettomuudessa. Lasta odottava Marty jää yksin ja on surun murtama.

Hänen ei kuitenkaan anneta edes surra rauhassa. Heti kun paikalliset, Martylle vielä tuntemattomat ihmiset ovat saaneet Clemin haudattua, Clark-niminen mies lähestyy Martya ehdotuksen kanssa. Koska Martylla ei ole kotia eikä mitään keinoa selviytyä yksin, suostuisiko hän avioitumaan nyt heti Clarkin kanssa? Clark ei odottaisi häneltä muuta kuin että hän tulisi äidiksi Clarkin orvoksi jääneelle pienelle Missie-tyttärelle. Missie on vielä vähän alle kaksivuotias. Mitään aviollisia velvollisuuksia Martylla ei olisi, mutta olosuhteiden pakosta avioituminen olisi heille ainoa mahdollisuus.

Niin Marty joutuu heti hautajaispäivänä, kun pappikin on vielä sopivasti paikalla, avioitumaan vasten tahtoaan miehen kanssa, jota hän voi vain vihata, koska tämä ei ole Clem eikä anna hänen surra rauhassa.

Kirja kertoo sitten heidän arjestaan Clarkin uudistilalla. Marty joutuu opettelemaan monet kotityöt, kuten ruuanlaiton, aivan alusta asti, ja mokaileekin aluksi ihan urakalla, mitä ikinä hän päätyykin yrittämään. Mutta vähitellen hänen emännäntaitonsa kehittyvät. Hän suorastaan pakenee työntekoon unohtaakseen surunsa.

Marty huomaa myös yllätyksekseen, että Clark on uskovainen mies, joka aloittaa päivänsä lukemalla itselleen ja Martylle Raamattua sekä rukoilemalla.

Missien kanssa Martylla alkaa vähitellen synkata, mutta mitä tulee Clarkiin, hän on vain helpottunut, kun mies tekee paljon töitä ulkona tai käy asioilla kauempana, eikä Martyn tarvitse olla päivisin hänen kanssaan. Marty kuitenkin pelkää, koska talvi lähestyy, ja silloin Clark olisi enemmän kotona. Miten hän selviäisi pitkistä päivistä miehen seurassa silloin?

Kaiken arkisen työnteon lomassa Oke kuvaa taitavasti sitä, miten Martyn tunteet muuttuvat ajan mittaan hyvin vähitellen, niin ettei hän itsekään kunnolla huomaa sitä. Jossain vaiheessa hän tajuaa, ettei hän ole ainoa sureva, vaan että myös Clark on leski johon sattuu aivan yhtä syvästi, ja näin ollen he molemmat ovat aivan yhtä paljon olosuhteiden uhreja. Ajan kanssa Marty alkaa myös huomata Clarkissa yllättävän myönteisiä ominaisuuksia. Myös uskonasiat alkavat vähitellen kiinnostaa Martya.

"It's a mean world", she thought as she turned her face upward. "It's mean an' wicked an' cruel", she stormed. 
  The stars blinked down at her from a clear sky. 
  "It's mean", she whispered, "but it's beautiful. What was it that Ma had said? 'Time', she'd said, 'it is time that is the healer - time an' God.'" Marty supposed that she meant Clark's God. 
  "Iffen we can carry on one day at a time, the day will come when it gets easier an' easier, an' one day we surprise ourselves by even bein' able to laugh an' love agin." That's what Ma had said. 
  It seemed so far away to Marty, but somehow she had the firm belief that Ma Graham should know.

Lopulta käy niin kuin jo kirjan nimi kertoo. Aivan hiljaa ja huomaamatta rakkaus syttyy Martyn ja Clarkin välille.

Kaunis ja herkkä tarina. Todellinen vanhan ajan kristillinen romaani. Arjen kuvaus oli kiinnostavaa, vaikka se kyllä väsyttikin välillä, mutta jokaisessa luvussa sen arkisen elämän keskellä Oke kuvaa myös Martyn ja joskus Clarkinkin tunteita ja niiden hiljaista muutosta. Sitä miten toivo ja rakkaus syttyvät vähitellen kahden surevan ihmisen särkyneeseen sydämeen.

Sopivasti kun sain tämän kirjan eilen illalla luettua, törmäsin tänään kirpputorilla Janette Oken romaaniin Kerran kesällä, joten ostin sen pois kuljeksimasta. Englanninkielisiä romaaneja Okella näyttää olevan pitkä lista, mutta ilmeisesti vain muutamia on suomennettu.

Kirjan henkilöiden repliikit olivat muuten ehkä jotain vanhaa englantia (?), ja kesti hetken ennen kuin tajusin, mitä mikäkin sana tarkoitti. Iffen = if, yer = your, sech = such, agin = again, ja niin edelleen. Marty käyttää myös toistuvasti hassun tuntuisia voimasanoja dad-burn ja dad-blame, joita en ollut koskaan kuullutkaan.

Kirjailija on kanadalainen, mutta on pastorimiehensä kanssa työskennellyt Kanadan ohella myös Indianassa, ja USA:ssa tämä kirjakin on julkaistu. En tiedä kummassa maassa kirjassa kuvattu Länsi sijaitsee, mutta Pohjois-Amerikassa joka tapauksessa.

Bethany House Publishers 1979 
188 sivua