 |
| "Kun meri on jäätynyt, jää lepää saarten välissä kuin lattia. Ikuinen tuuli pyyhkii lumen pois, ja ranta-aittojen luistimet ja potkukelkat heräävät eloon. Myös pappi kaivaa aitasta ruosteisen potkurin." |
Suomentanut Leena Vallisaari
Tämä Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittu romaani on odotellut hyllyssäni jo muutaman vuoden. Nyt kun vähän aikaa sitten katsoimme televisiosta Myrskyluodon Maijaa, innostuin vihdoin lukemaan tämänkin saaristolaistarinan.
Eletään sotien jälkeistä aikaa 1940-luvun lopulla, kun nuori pappi Petter Kummel saapuu Mona-vaimonsa ja heidän pienen Sanna-tyttärensä kanssa ulkosaaristossa sijaitsevaan seurakuntaan. Petter ihastuu välittömästi paikkaan ja seurakuntalaisiin, jotka myös rakastavat tuota kaikille niin ystävällistä ja mukavaa pappiaan. Monalla puolestaan ei ole helppoa, kun hän joutuu jakamaan miehensä koko seurakunnan kanssa. Hän on mustasukkainen ihmisille, jotka saavat parhaat palat hänen miehestään, kun taas vaimolle ja tyttärelle jää vain rippeet. Mies tulee kotiin myöhässä ja väsyneenä, ja sielläkin hänellä riittää töitä ja pastoraalitutkintoon valmistautumista.
Luonnollisesti Petter itsekin kärsii tästä ristiriidasta: hyvä sielunhoitaja joutuu laiminlyömään perhettään, kun taas toisaalta jos hän oikein omistautuisi perheelle, silloin hän laiminlöisi seurakuntaa.
Jeesus-kompleksistakin vaimo häntä syyttää, kun pastori on niin kiltti, ettei osaa aina sanoa ihmisille ei edes silloin kuin olisi syytä.
Kirja kuvaakin todentuntuisesti papin työtä, avioliittoa ja perhe-elämää. Samalla se kertoo kiinnostavasti elämästä pienellä paikkakunnalla tiiviissä yhteisössä - kaikki tämä ulkosaariston karuissa olosuhteissa meren, myrskyjen, kelirikon ja jään armoilla. Jää on hieno psykologinen romaani; Lundbergilla on taito kuvata oivaltavasti ja myötäeläen erilaisia ihmisiä, heidän tunteitaan ja ihmissuhteitaan. Kuten myös saariston oloja.
Lundbergin kerronta on viipyilevää ja hidastempoista, mikä sopii hyvin tähän kirjaan, kun kerran eletään ulkosaaristossa kaukana muun maailman kiireistä. Suuria käänteitä ei tapahdu kovin monta. Ja kun pyrin juonipaljastuksia välttämään, en niitä vähiä käänteitä ala tässä avata. Itse en halua tietää kirjan kaikkia tapahtumia ennen lukemista, joten minua hiukan harmitti, että vaikka en ollut etukäteen lukenut bloggauksia Jäästä, olin kuitenkin nähnyt netissä jotain sellaista, mikä kertoi minulle enemmän kuin olisi ollut tarpeen.
Joka tapauksessa Jää oli upea ja nautinnollinen lukuelämys. Tämän jälkeen minua kiinnostaa tutustua Lundbergin muuhunkin tuotantoon; tähän mennessä olin lukenut häneltä vain hienon matkakuvauksen Linnunsiivin Siperiaan, josta olen näköjään blogannut melkein päivälleen neljä vuotta sitten.
Teos 2012
366 sivua
Alkuteos: Is, Schildts & Söderströms 2012
Graafinen suunnittelu ja kansikuva: Helena Kajander
Minullekin tämä oli tosi hieno kokemus. Vähän jäin miettimään, että onko kirjalle olemassa jatko-osa, sen verran kesken asiat tuntuivat lopussa jäävän.
VastaaPoistaTämä on kaunis romaani. En ole ainakaan kuullut, että kirjalle olisi jatko-osaa. Itse en kokenut, että tarina olisi jäänyt kesken.
PoistaLundberg on on verraton tarinaniskijä ja tunnelmanluoja sekä merellisen luonnon kuvaaja, jonka teoksiin lukija uppoutuu kuin pehmeään pumpuliin.
VastaaPoistaKuvaat hienosti ja osuvasti Lundbergin tyyliä. Hänen tekstiinsä tosiaan uppoaa kuin pehmeään pumpuliin. Minua harmittaa, kun eilen katsoin kirjastossa yhtä toista Lundbergin saaristolaisromaania enkä sitten lainannutkaan sitä. Pitää mennä pian takaisin lainaamaan se!
PoistaOlen lukenut Lundbergilta Kuninkaan Anna -teoksen. Se oli ihan luettava,vaikka ei jäänytkään mieleen "elämää suurempana". Tämäkin voisi olla ihan luettava,aihe ainakin on kiinnostava. Täytyy pitää mielessä, jos kesän tullen paikalliskirjaston taas remontin jälkeen avautuessa ainakin voisi vilkaista.
VastaaPoistaKannattaa lukea Jää, aihe on tosiaan kiinnostava ja moni on pitänyt siitä. Teos on Finlandiansa ansainnut!
PoistaAivan ihana kirja. Tämä on yksi lemppareistani Finlandia-voittajakirjoista. Tykkäsin varsinkin saariolojen kuvauksista.
VastaaPoistaTämä on minustakin ihana kirja. Saaristolaiselämän ja luonnon kuvausta oli nautinto lukea. Näin maalla asuvana tuo pikkupaikan sosiaalisen elämän kuvaus oli myös kiinnostavaa. Miten esim. juorut tietävät kertoa ihmisestä enemmän kuin hän itsekään tietää omista asioistaan - ja paljon muuta yhtä osuvaa!
PoistaKiitos, kun muistutit tästä kirjasta! En ole sitä lukenut, mutta jo silloin Finlandia-voiton aikaan ajattelin, että pitäisi lukea.
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti lukea tämä, on tosiaan upea lukuelämys. Uskon että sinäkin pitäisit tästä.
Poista