tiistai 5. huhtikuuta 2022

Lukuvinkki Etiopiasta

Maaza Mengiste: Varjokuningas 
Suomentanut Aleksi Milonoff 


Kesken jäänyt kirja ei välttämättä ole huono kirja. Tämäkin etiopialaissyntyisen, nykyään New Yorkissa asuvan Maaza Mengisten romaani on oikeasti todella upea; onhan se ollut Booker-palkintoehdokkaanakin. Vaikka teos jäi minulta kesken, haluan kuitenkin hiukan mainostaa sitä toivoen, että mahdollisimman moni  muu lukee sen ja nauttii lukemastaan. Koska luin vain neljäsosan kirjasta, tämä on lähinnä lukuvinkki, ei mikään syväluotaava kirja-arvio. 

Eletään vuotta 1935, hetkeä ennen Mussolinin joukkojen hyökkäystä Etiopiaan. Nuori Hirut on jäänyt orvoksi, ja hänet on otettu palvelijaksi armeijan upseerin perheeseen. Hänellä ei ole jäljellä muuta kuin kuolleen isänsä antama kivääri, jolla hänen pitäisi puolustaa itseään, jos tarve vaatii, mutta sekin viedään häneltä pois. Isäntäparin avioliitto on riitaisa, ja vaimo Aster on mustasukkainen Hirutista, josta huomaa miehensä Kidanen pitävän kovasti. Aster syyttää Hirutia myös korunsa varastamisesta. 

Kun sota sitten syttyy, naisetkin lähtevät mukaan taistelemaan maansa puolesta, niin myös Hirut ja Aster. Hirutista tulee myöhemmin varjokuninkaan henkivartija. Takakantta lainatakseni teos on vahva lukuromaani Etiopian sodasta ja orpotytön rohkeudesta. Se tarkastelee sodan mielettömyyksien rinnalla naisen asemaa, kuolemankin ylittävää rakkauden sidettä sekä yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa - ja joskus jopa voittaa. 

No, minähän tiesin jo etukäteen, että tällaiset 500-sivuiset järkäleet jäävät minulta helposti kesken. Päätin kuitenkin yrittää. Heti aluksi lumouduin Maaza Mengisten upeasta kielestä sekä ihmisten, tunteiden ja ympäristön kuvauksesta. En olisi malttanut keskeyttää lukemista. Mutta kun seuraavana päivänä yritin jatkaa siitä, mihin olin jäänyt, sota olikin juuri alkanut, ja kirjan henkilöt kököttivät maastossa odottamassa vihollisen lähestymistä. En millään päässyt enää siihen edellisen päivän lukufiilikseen; jumituin ihan täysin. Minusta alkoi tuntua, että jos tästä eteenpäin on pelkkää sotaa, en kerta kaikkiaan jaksa lukea sellaisesta. Viime aikoina kun sotaa on tullut seurattua aktiivisesti netistä, lehdistä ja televisiosta. Joku aika sitten yritin aloittaa yhtä toistakin sota-aiheista kirjaa, ja keskenhän sekin jäi. 

Jo kirjan alkupuolella vihjattiin myös, että Hirut jäisi ilmeisesti jossain vaiheessa myös sotavangiksi. Minun kohdallani vankileirikirjojen ja vastaavien kiintiö on tullut täyteen jo ajat sitten. Joistain asioista ei vain pysty enää lukemaan. 

Mutta kirja on siis varmasti alusta loppuun upeaa kieltä ja kuvausta! Niille, joita tiiliskiviromaanit ja sota eivät pelota, tässä hyvä lukuvinkki. Toivottavasti Varjokuninkaasta alkaa pian tulla bloggauksia; tulen kyllä mielenkiinnolla lukemaan niitä sitten. 

Olisin niin halunnut lukea elämäni ensimmäisen etiopialaisen romaanin. Kurkkasin netistä, että Mengistellä on toinenkin romaani, Beneath the Lion's Gaze, mutta rankka aihe siinäkin näyttää olevan. Vinkiksi tämäkin kuitenkin niille, joita kiinnostaa tutustua Mengisten teoksiin. 

Koska tykkäsin kovasti tuosta kirjan alusta, minua voisi kiinnostaa joku etiopialainen ihmissuhderomaani, jos sellaisia olisi tarjolla. Mutta ainakaan suomeksi ei taida muutenkaan olla olemassa etiopialaista kirjallisuutta; en ole ainakaan koskaan törmännyt sellaiseen. En sitten tiedä, löytyisikö englanniksi jotain. Sodat, väkivallan ja vastaavat jutut jätän ainakin toistaiseksi muiden luettavaksi. 

Tässä vielä näyte kirjan upeasta kielestä ja Aleksi Milonoffin hienosta suomennoksesta: 

Hän on Hirut, jonka ympärillä pimeys on sakeaa kuin veri, ja hän itse on sykkivä haava sen keskellä. Hän on heikko valo, joka lankeaa viistosti seinänraosta sisään. Hän on valo, joka sammuu haavan kynnyksellä. Hän on kipu, joka sykkii yksin mustassa onkalossa, missä ei ole muuta kuin pimeyttä, muuta kuin haava, joka tykyttää ja tykyttää kuin vioittunut sydän. Hänen päässään on muisto valosta, joka välähtää kuin ruoska hänen yllään. Tytön, joka oli joskus Geteyn ja Fasilin tytär ja syntyi siunatun sadonkorjuun vuonna. 


Atena 2022 
500 sivua 
Alkuteos: The Shadow King (2019)

Kirjasta osaa kertoa paremmin Kirjaluotsi, joka on lukenut sen englanniksi ja kokonaan jo vuonna 2020. Varjokuningashan on ilmestynyt suomeksi vasta tänä keväänä. 

14 kommenttia:

  1. Kiitos tästä lukuvinkistä. Aihe tuntuu kiinnostavalta. Aika paksu kirja on kyseessä. Laitan muistiin tämän kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava tarina tämä on ehdottomasti. Kokeilepa jos saisit luettua, vaikka hiukan paksu kirja onkin tosiaan.

      Poista
  2. Minä aloitin myös lukea tätä, mutta tässä maailmantilanteessa se on liian rankka. Luen loppuun ehkä myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika meillä siis. Nyt en jotenkin pysty lukemaan sodasta kertovia kirjoja; lukiessa pitää saada jotain muuta ajateltavaa sotauutisten tilalle. Kuka tietää, ehkä joskus myöhemmin uusi yritys?

      Poista
  3. Mulla tää oottaa hyllyssä lukuvuoroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Toivottavasti tykkäät tästä. Odotan mielenkiinnolla mahdollista tulevaa postaustasi!

      Poista
  4. Voisi olla mielenkiintoinen tuon kielensä puolesta, mutta minäkään en kykene sotakirjoja lukemaan. Murhat ja muut sellaiset jäävät myös suosiolla pois lukulistalta. Joskus luin Torey Haydenin syrjityistä lapsista kertovia kirjoja, jotka sinänsä työni puolesta kiinnostivat, mutta niissäkin oli niin paljon kaikkea kurjuutta, että enää en pysty niitäkään lukemaan. Kirja saa olla koskettava, mutta raakuus ja julmuus eivät vain maistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torey Haydenin kirjat ovatkin niin rankkoja, etten ole aikoihin lukenut niitä. Olen lukenut monenlaista rankkaakin, mutta sellaisten asioiden kestokyky on tainnut mennä vuosi vuodelta huonommaksi. Ja onhan lukemisesta lupa nauttia ja rentoutua kirjan äärellä. Toki tästä Varjokuninkaasta en voi tietää, olisiko se ollut ahdistava vai ei, kun en lukenut sodan alkua pitemmälle. Kieli ja kuvaushan tässä on tosi kaunista.

      Poista
  5. En minäkään pystyisi tätä varmasti lukemaan tällä hetkellä. Yksi kehuttu toista maailmansotaa kuvaava kirja jäi alkuunsa kesken. En kestä tähän palaan mitään natsitarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Natsitarinat vasta rankkoja olisivatkin! Aika vähiin minulla on jäänyt sotakirjojen lukeminen jo ennen Ukrainan sotaa, mutta nyt entistä vähemmän jaksaa sellaista. Mutta toivottavasti joku nyt lukee tämän Varjokuninkaankin ja toivottavasti minun postaukseni ei estä ketään lukemasta sitä! Minä kun en siitä sodasta edes lukenut, niin en voi tietää, miten sitä on tässä kuvattu. Varmasti on upea ja koskettava kirja sellaiselle, joka jaksaa lukea loppuun asti!

      Poista
  6. kirjis

    miusta tuo siun näkökulma on avaramielisen hieno ja sympaattisempaattinen: kehut kirjaa, vaikket itse kykene sitä lukemaan.

    Niinhän minäkin muuten tein sen Liehun Perhosten valtakunnan kanssa.
    Kuten monen muunkin kirjan kanssa muinoin, kun pidin sitä Keskenheitettyjen joulukalenteria.

    Sieltä vastaava raa'anpuoleinen kirja pomppasi esiin heti Joulukalenterilunkusta 1.
    LEON URIS: EXODUS
    "Romaani Israelin valtion syntymästä.
    Rippikoululaisena tartuin innolla tähän juutalaisten kotiinpaluukirjaan. Ei kestänyt montakaan sivua nuori poika sitä väkivaltaa, joka sivuilta pursusi, kun kuvotus yltyi liian suureksi. Alkoivat murskata kiveksiä, välppämieheksi siihen murskaimeen minusta ei ollut.
    Puistatus oli niin suur, etten vieläkään ole siitä yli päässyt enkä ole rohjennut kokeilla joko yli perhanasta pääsisi. Leon Uris on saanut tuotantoineen olla. (Harmagedon, Topaz, Kolmiyhteys, Lunastettu maa)"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, enkö olekin sympaattisempaattinen?! 😁 Mutta minähän siis pidin kyllä tästä kirjasta siihen asti, mihin luin. Enkä tiedä onko tässä välttämättä mitään kauheita väkivaltakuvauksia, kun en edes alkanut lukea siitä sodasta. Varmaan sotaakin voi käsitellä monella tavalla. Eivät kaikki lähde mässäilemään raaoilla yksityiskohdilla. Kun Mengistekin kirjoittaa noin kauniisti, niin ehkä hänelle tärkeintä ei ole raakuuksien maksimointi? Pelkkä ajatuskin sodasta vain vei minulta lukuhalut.

      Joka tapauksessa toivottavasti tästä kirjasta alkaa tulla bloggauksia sellaisilta, jotka oikeasti lukivat tämän ja tietävät mistä puhuvat. Vähän noloa, että itse yleensä bloggasin tästä, kun en juuri mitään edes osaa sanoa... mutta tämä nyt olikin vain tällainen lukuvinkki...

      Mutta johan oli karmea tuo Exodus! En ole lukenut mitään kyseiseltä kirjailijalta, ja lukematta voi jäädä jatkossakin. Hänellä on näköjään ollut hallussa tuo väkivallalla mässäileminen!

      Poista
  7. Tämä on vahva ja vaikuttava romaani, kaunis ja brutaali samaan aikaan. Ymmärrän kyllä, että tässä maailmantilanteessa voi tuntua raskaalta lukea. Minä tosiaan kuuntelin tämän pari vuotta sitten enkunkielisenä äänikirjana ja se oli upea kokemus. Robin Miles on taitava lukija, joka vaihtaa sujuvasti kieltä ja aksenttia (englantia, italiaa, amharaa) ja tulkitsee romaanin moniäänisyyden ja väkevät tunteet vaikuttavasti.

    Tässä romaanissa on paljon vaikuttavaa. Kiinnostava historiallinen aspekti tietysti, itse en tiennyt juuri mitään Etiopian roolista toisen maailmansodan kynnyksellä ennen tätä romaania. Kielellisesti ja kerronnallisesti romaani on huikea. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miten monikerroksisia henkilöitä Mengiste on luonut. Lukijan sympatiat vaihtuvat näiden henkilöiden välillä vinhasti. Hyvä muistutus siitä, että kaikissa meissä on sekä hyvää että pahaa, ja että sodassa kaikkien moraali on koetuksella. Sodassa on mahdollista olla samaan aikaan uhri ja syyllinen.

    Odotan kovasti Mengisten vierailua Helsinki Litissä toukokuussa ja toivon myös, että mahdollisimman moni rohkaistuisi lukemaan tämän romaanin. Kiva, että vinkkasit kirjasta, vaikka et itse sitä loppuun lukenutkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Mengisten romaani tuntui minustakin heti alusta asti vahvalta ja vaikuttavalta, ja ihailin myös tuota henkilöiden kuvausta. Kertomasi perusteella se ihmiskuvaus on siis myöhemmässä vaiheessa vielä huikeampaa. Totta tuo, että kaikissa on hyvää ja pahaa, ja sota aivan varmasti koettelee ihmisen moraalia.

      Toivon todella, että moni muu jaksaa lukea tämän, ja odotan kovasti myös bloggauksia tästä. Sinulla on hieno postaus, toivottavasti moni käy lukemassa sen ja innostuu lukemaan kirjankin! Ja jospa minäkin vielä joskus voisin yrittää uudestaan?

      Hienoa, että Mengiste on tulossa Helsinki Litiin, siellä onkin kiinnostavia nimiä paikalla!

      Poista