Quino: Mafalda 2

Argentiinalaisen Quinon eli Joaquín Salvador Lavadon Mafalda-sarjakuvia on olemassa suomennettunakin, mutta itse luin tällä kertaa espanjaksi. Tämä kirja oli piristävä löytö, kun etsin omasta hyllystä jotain kevyttä luettavaa. Olen lukenut tämän joskus kauan sitten, ja olin jo unohtanut, että minulla on tällainenkin. Oli aivan ihanaa lukea pitkästä aikaa espanjaksi; tätä täytyykin ehdottomasti saada lisää! 

Mafalda on pikkuvanha pikkutyttö, joka menee tässä Mafalda 2 -albumissa kouluun. Nuoresta iästään huolimatta hän on varsinainen maailmanparantaja, joka kantaa huolta maailmanrauhasta, vastustaa sotaa ja kiinnittää huomiota muihinkin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Humoristisesti totta kai. Vaikka Mafalda on lapsi, hänellä on kuitenkin niin teräviä näkemyksiä maailman tilasta, että eipä tämä mikään lasten sarjakuva ole. Lapsen suusta tullessaan nämä huomautukset kuitenkin monesti lisäävät kaiken koomisuutta. 

Murehtiessaan maailman tilaa Mafalda muun muassa laittaa karttapallon sänkyyn ja sanoo, että se on sairas. Kun häneltä kysytään, millaisia oireita sillä on, hän vastaa, että sen Aasiaa särkee. Kerran Mafalda pyyhkii karttapallosta pois Pekingin, Pentagonin ja Kremlin todeten, että nyt saamme elää rauhassa. Sitten Mafalda muistaa vielä James Bondin ja pyyhkii hänetkin. Kun Mafalda latelee kadulla ohikulkevalle naiselle kaikki keksimänsä japanilaiset sanat (kimonosta, harakirista ja ikebanasta lähtien) ja vääntää silmiään vinoon, nainen juoksee kauhuissaan pakoon. Silloin Mafalda kommentoi, että sitten ne vielä puhuvat suuremmasta ymmärryksestä idän ja lännen välillä. 

Mutta eivät nämä Mafalda-stripitkään pelkästään maailman tilaa käsittele. On myös paljon ihan tavallisia koomisia tilanteita Mafaldan kotona, kaveripiirissä, koulussa ja kadulla. Esimerkiksi kun Mafalda ikäkavereineen menee kouluun, hänen ystävänsä Susanita murehtii sitä, että nyt joutuu heittämään yli laidan kokonaisen lukutaidottomuudelle omistetun elämän. Ja kun koulussa opettaja pyytää niitä viittaamaan, jotka eivät ymmärtäneet mitään, Manolito viittaa. Opettaja kysyy, mitä Manolito ei ymmärtänyt, ja poika vastaa, että maaliskuusta tähän asti en mitään. 

Mafalda inhoaa keittoa, mikä näkyy tämän albumin kansikuvastakin. Joskus hän näkee unta, että tarjoaa vuorostaan äidilleen jättiläismäisen lautasellisen keittoa, jota äiti katsoo kauhuissaan. 

Luin netistä, että Quino on piirtänyt Mafaldaa 1960-1970 -luvuilla. Siihen aikaan on varmaan puhuttu paljon ydinsodasta, josta Mafaldakin kantaa huolta - toisaalta kerran kun kaikilla kaveruksilla on kiire jonnekin eivätkä he ehdi leikkiä pitkään, he leikkivät pikaisesti ydinsotaa. Siihen leikkiin ei tarvita kuin yksi räjähdys, ja se on siinä. 

Ajankuvaa on myös esimerkiksi siinä, että kaikkien lasten kuuluu pitää Beatlesista, ja Mafaldan ystävistä Manolito on muiden mielestä outo, kun ei voi sietää Beatlesia. 

Mafalda on hauska ja oivaltava sarjakuva, joka sekä naurattaa että herättää ajatuksia. Nyt kun muistin Mafaldan pitkästä aikaa, täytyypä lukea näitä enemmänkin! 

Ediciones de la Flor, Buenos Aires 1997