Miep Gies: Anne Frank, suojattini

 

Toimittanut Alison Leslie Gold 

Suomentanut Karin Tuominen 

Olen lukenut Anne Frankin koskettavan Nuoren tytön päiväkirjan jo joskus nuorena ja myöhemmin myös aikuisena, vuosia sitten (ennen blogiaikaa). Lisäksi blogiaikana olen lukenut Melissa Müllerin kirjan Anne Frank - Päiväkirjan salaiset sivut, josta en enää muista mitään, mutta Annen tarinaahan sekin kertoo. 

Miep Gies ja hänen miehensä olivat Frankin perheen hyviä ystäviä; Miep oli myös töissä Otto Frankin firmassa ja oli sitä kautta tutustunut perheeseen. Miep ja Jan Gies olivat myös mukana siinä pienessä sisäpiirissä, joka tiesi Frankin perheen piiloutumisaikeista ja auttoi heitä koko vuosia kestäneen piileskelyn ajan. 

Kirjassa Miepin miehestä käytetään nimeä Henk, koska Miep on halunnut käyttää henkilöistä samoja salanimiä, joita Anne käytti päiväkirjassaan. 

Anne Frank, suojattini ei nimestään huolimatta pyöri pelkästään Annen ympärillä. Päiväkirjahan jo kertoo Annen näkökulman. Miep Gies puolestaan kertoo Frankin perheen tarinan ohella kiinnostavasti koko sota-ajasta: millainen tilanne Alankomaissa oli silloin. Aluksi hollantilaiset seurasivat Euroopan tilannetta peloissaan, kun Hitlerin joukot marssivat maahan toisensa jälkeen. Lopulta eräänä yönä saksalaiset yllättivät myös heidät ja marssivat maahan ihmisten nukkuessa pahaa aavistamatta. 

Hollantilaiset joutuivat elämään vuosien ajan miehitetyssä maassa, joten kaikilla oli raskasta, vaikka juutalaisten tilanne oli tietysti kaikkein pahin. Kirja kertoo, miten tilanne kiristyi koko ajan, kunnes lopulta juutalaiset alkoivat piiloutua tai keksiä muita mitä epätoivoisimpia ratkaisuja tilanteeseen. 

Miep Gies kertoo, millaista hänen ja Henkin elämä oli. Kirjassa tavataan myös monia heidätn tuntemiaan ja tapaamiaan ihmisiä ja kuullaan heidänkin kohtaloistaan. Samalla Miep Gies tietysti kertoo koko ajan Frankin perheen tarinaa. Millaista oli auttaa heitä, yrittää jatkuvasti metsästää ruokaa niin monelle ja vierailla heidän luonaan yrittämässä piristää heitä. Piilopaikassa auttajien päivittäisiä vierailuja odotettiin kuumeisesti. Ne olivat heille päivän kohokohtia. 

Kerran Miep meni heidän luokseen yökyläänkin ja sai itsekin tuntea nahoissaan sen hirveän pelon tunteen - miltä tuntui olla piilossa oleva juutalainen. Peloltaan Miep ei saanut koko yönä nukuttua hetkeäkään. Yökyläreissultaan hän kertoo myös: 

Siinä istuessani aloin tajuta, miltä tuntui olla vangittuna pieniin huoneisiin. Sain jonkinlaisen käsityksen siitä avuttoman ihmisen pelosta, joka heillä oli seuralaisenaan yötä päivää. Me kaikki elimme sota-aikaa, mutta Henk ja minä olimme vapaita tulemaan ja menemään niin kuin tahdoimme, olemaan sisällä tai lähtemään ulos. Nämä ihmiset olivat vankilassa, vankilassa jonka ovi lukittiin sisältäpäin. 

Kirja kertoo myös siitä, miten aluksi piilopaikassa vallitsi hyvä yhteishenki, mutta ajan mittaan tunnelma alkoi kiristyä. Tuli erilaisia ihmissuhdeongelmia. Jotkut myös masentuivat ja vetäytyivät omiin oloihinsa. Näistä ristiriidoistahan Annekin kertoo päiväkirjassaan. 

Sitten tuli se kauhea päivä, jona piilopaikka paljastui, ja piileskelijät sekä osa auttaijstakin vietiin keskitysleirille. Tästä Miep Gies kertoo heidän auttajien näkökulmasta. Tuon tapauksen jälkeen hän kävi pelastamassa piilopaikasta eli "salaisesta siivestä" Annen päiväkirjan, jonka hän sodan loputtua antoi keskitysleiriltä palanneelle Otto Frankille. 

Sodan loppupuolella tilanne Hollannissa meni entistä pahemmaksi. Ihmiset näkivät nälkää ja olivat hirveän huonossa kunnossa, niin myös Miep ja Henk (eli Jan). 

Lopulta kirja kertoo sodan loppumisesta ja siitä, miten elämä alkoi sen jälkeen vähitellen voittaa ja miten Annen päiväkirja aloitti voittokulkunsa. Mutta suruaan Miep Gies ei koskaan unohtanut. Ei ollut päivää, ettei hän ajatellut Annea ja muuta perhettä. Miep toivoi, että ennemmin Anne itse olisi pelastunut kuin hänen päiväkirjansa. Hän itsehän ei pitkään aikaan edes suostunut lukemaan Annen päiväkirjaa; suru oli niin musertava, että lukeminen pelotti häntä. 

Todella koskettava ja vaikuttava kirja. Näin vaikeana aikana se muistuttaa, että ihmiset ovat joutuneet kestämään vielä paljon vaikeampia aikoja kuin me nyt. Kun mekin olemme nyt kokeneet jonkinlaista eristäytymisen aikaa, on myös helppo ymmärtää, miten ahdistavaa Frankin perheellä ja muilla piilopaikassa eläneillä oli, kun he eivät oikeasti päässeet koskaan ulos ja joutuivat elämään sisälle vangittuina jatkuvassa pelossa. 

Kustannusosakeyhtiö Tammi 1988, toinen painos 

249 sivua 

Alkuteos Anne Frank remembered 1987 

Päällys Carin Goldberg 

P. S. Yksi kirja johtaa toiseen ja toinen kolmanteen. Tämä oman hyllyni kirja tuli mieleen, kun viimeksi luin Linda Olssonin romaanin Sonaatti Miriamille, jossa puhuttiin juutalaisista. Nyt puolestaan tuli mieleen toinen oman hyllyn kirja, Diet Emanin ja James Schaapin Kielletyt sanat, jota aloinkin jo lukea. Sekin kertoo Hollannin vastarintaliikkeen toiminnasta sodan aikana. Sen olen joskus lukenutkin, mutta en muista siitä enää mitään.