Suomentanut Risto Mikkonen
Viime syksynä tämä kirja jäi minulta kesken, enkä tainnut pitää sitä erikoisena. Mutta silloin hetki oli selvästi väärä ja nyt oikea, koska nyt tämä olikin yllätyksekseni valtavan antoisa ja siunattu lukuelämys!
Kysymyksessä on siis kristillinen kirja, jonka kirjoittaja Jeff Manion on amerikkalainen pastori. Hän kirjoittaa siitä, miten elämässä tulee erilaisia siirtymäkausia, jolloin vanha jää taakse, mutta tulevaisuus ja päämäärä on vielä tuntematon. Usein Välimaastoon joudutaan äkillisesti jonkin ikävän tai jopa traagisen tapahtuman seurauksena, mutta sinne voidaan myös päätyä huomaamatta ja vähitellen. Välimaasto on jotain sellaista, missä emme itse haluaisi olla, mutta se on tärkeä paikka, jossa Jumala tekee työtään meissä ja meidän elämässämme.
Manion käy kirjassa läpi Raamatussa kuvattua israelilaisten autiomaavaellusta, joka oli sellainen Välimaasto. He olivat päässeet vapaiksi Egyptin orjuudesta, mutta joutuivat taivaltamaan pitkään autiomaan rasitusten keskellä ennen kuin pääsivät luvattuun maahan.
Kirja on jaettu viiteen osaan, joissa on kaikissa kolme lukua. Osat ovat Valitus, Romahdus, Huolenpito, Kuritus ja Kasvu. Näiden kautta Manion soveltaa Raamatun henkilöiden kokemuksia myös meidän elämäämme. Mekin valitamme Välimaastossa ja saammekin purkaa tunteitamme, kunhan emme anna itsemme lopullisesti katkeroitua. Voimme romahtaa, mutta Välimaastossa saamme myös kokea Jumalan huolenpitoa, niin kuin hän piti huolta israelilaisistakin siellä erämaassa, vaikka he epäilivät uudestaan ja uudestaan. Hän kasvattaa luottamustamme häntä kohtaan ja haluaa vetää meitä lähelleen.
Meitä voidaan myös kurittaa, niin kuin maallinenkin isä ojentaa lastaan, jos tämä käy kurittomaksi. Manionilla on kirjassa hyviä käytännön esimerkkejä eri henkilöiden elämästä, ja yksi sellainen on nuori Ronnie, joka on todella lupaava koripalloilija, mutta koska hän on niin lahjakas, hän ei viitsi harjoitella ja alkaa käyttäytyä muutenkin kurittomasti, ei esimerkiksi välitä valmentajan ohjeista. Kun Ronnie laitetaan tämän takia vaihtopenkille kahden pelin ajaksi, hänestä saattaa tuntua, että valmentaja haluaa pilata hänen kautensa. Mutta:
Valmentaja kurittaa Ronnieta pelastaakseen pojan kauden ja kenties koko hänen tulevaisuutensa joukkueurheilun parissa. Siihen hyvä kuritus pyrkii. Se aiheuttaa kipua pelastaakseen jotakin.
Näin Jumala toimii meidänkin elämässämme, mutta usein vasta jälkeenpäin ymmärrämme olla kiitollisia niistä oppitunneista.
Tämä liittyy myös viimeiseen osaan, jossa puhutaan kasvusta. Jumala haluaa kasvattaa meitä hengellisesti, kasvattaa luonnettamme ja vetää meitä lähelleen, saada meidät ripustautumaan tiukemmin häneen. Kasvu tapahtuu kivun kautta, olosuhteissa joissa emme haluaisi olla. Esimerkiksi Joosef myytiin orjaksi Egyptiin, jossa hänet osti orjakseen Potifar. Joosef nousi korkeaan asemaan Potifarin taloudessa ja Jumala siunasi häntä siellä, paikassa jonne hän ei olisi itse halunnut.
Manion kirjoittaa:
Huomasitko nuo neljä tärkeää sanaa edellisen kappaleen alussa? "Herra oli Joosefin kanssa." Jokin meissä haluaisi hangoitella vastaan ja sanoa: "Ei pidä paikkaansa! Jos Herra olisi ollut Joosefin kanssa, hän olisi kotona isän luona eikä orjana Egyptissä." Todellisuutemme voi olla arvaamaton. Usein Jumala päättää siunata meitä paikassa, jossa emme haluaisi olla. Hän siunaa meitä ollessamme kiertotiellä. Hän siunaa meitä Välimaastossa.
Ja:
Voimme tuhlata viikkoja ja kuukausia elämästämme haaveillen, että olisimme jossakin muualla tai joku muu kuin olemme. Arvokasta aikaa valuu hukkaan, kun emme suostu elämään ihmettä, joka sisältyy omana itsenämme olemiseen. Menetämme siunauksen olla Jumalan käytössä Välimaastossa. Ja menetämme tilaisuuden toimia yhteistyössä Jumalan kanssa hänen pyrkiessään muuttamaan meitä.
Aikanaan Välimaastokin voi muuttua siksi tulevaisuudeksi, jossa Välimaastossa saadut siunaukset tulevat näkyviin. Kirjan lopussa Manion kertookin, kuinka hänen oman elämänsä vaikeudet, joista hän kertoo kirjan alussa, lopulta johtivat hyviin asioihin. Vaikka esimerkiksi hänen äitinsä kuolema ei tietenkään ollut iloinen asia eikä siksi koskaan muuttunut, ilman sitä moni myöhempi hyvä asia olisi jäänyt tapahtumatta.
Kirjan sanoman voisi kiteyttää vielä yhteen sitaattiin:
Jumala kuljettaa meitä sellaista maastoa pitkin, jota kaikkein eniten haluaisimme karttaa, saadakseen meissä aikaan hedelmän, jota kaikkein kipeimmin kaipaamme.
Kirjan lopussa on vielä jokaiseen lukuun liittyen kysymyksiä pohdittavaksi.
Päivä Oy 2010
173 sivua
Alkuteos The Land Between 2010
Kansi AD Studio Oy
P. S. Oli tässä kirjassa pari ohimenevää kohtaa, joissa Manion kertoi ihmisistä, joilla oli tosi rankkaa, ja tuntui odottavan, että heidän olisi pitänyt heti pahimmalla hetkellä pystyä suhtautumaan tilanteeseensa tyynen rauhallisesti, ihan kuin negatiivisia tunteita ei saisi ollenkaan käydä läpi. Mutta nostin niille kohdille hattua ja jatkoin eteenpäin, koska muuten tämä oli minusta tosi hyvä kirja - ja monessa muussa kohdassa hän kyllä antoi luvan käydä myös kipeitä tunteita läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti