Löysin tämän haasteen Kuunnellut äänikirjat -blogista (linkistä pääsee kyseiseen postaukseen). Ja ennen kuin aloitan, kerrottakoon, että minulla ei nyt sattunut olemaan kuvausinspiraatiota, mutta löysin arkistoistani tuollaisen viime talvena otetun kuvan. Täällä ei siis todellakaan ole lunta.
Mutta pitemmittä puheitta - tässäpä kysymykset ja minun vastaukseni niihin:
Näistä pidin, kun opettelin lukemaan
Opin lukemaan viisivuotiaana, kun isäni piti aina lukea minulle Ikuisia kertomuksia. Kerran hän ei olisi millään jaksanut ja sanoi, että lue itse. Silloin aloin vain lukea. Muistan vieläkin sen aukeaman, jolla silloin oltiin (koska siinä oli tietty iso kuva), ja sanan kaikki joka oli ensimmäinen ihan itse lukemani sana. Oletan, että luin varmaan Ikuisia kertomuksia sen jälkeen itsekin. Mutta tykkäsin siinä iässä varmasti myös esim. Pupu Tupunoista.
Muut lapsuusiän suosikkini olivat
Ala-asteiässä luin Viisikoita, Neiti Etsiviä, Tiina-kirjoja, Anna-sarjaa, Pikku naisia, Pientä runotyttöä ym, vastaavia. Kristillisistä lastenkirjoista suosikkini oli Hämäränhyssyssä tapahtuu. Kun olin ehkä vasta ekaluokkalainen, luin jopa Seitsemän veljestä. Tykkäsin siitä varmaan silloin enemmän kuin nyt tykkäisin...
Nuorena olin kiinnostunut
Seljan tytöt, Anni Polvan ja Hilja Valtosen rakkausromaanit... En tiedä miksi tässä nuoruuden kohdassa lyö nyt vähän tyhjää. Varmaan oli merkittävämpiäkin kirjoja, mutta en nyt vain muista niitä. Luin kyllä aika monenlaista. Lukioaikana kiinnosti esim. Täällä Pohjantähden alla, Ihmiset suviyössä ja Laila Hietamiehen Kannas-sarja. Luin silloin paljon enemmän kotimaista ja klassikoita kuin nykyään. Dekkariosastolta luin silloin vinon pinon Agatha Christietä.
Näitä luin lapsilleni / sisaruksilleni / muulle (tai jätä väliin)
En ole tainnut juuri lukea muille kuin itselleni.
Puolisoani / kaveriani / muuta läheistäni kiinnostaa
Mieheni lukee Veikko Huovista, sotakirjoja ja kristillisiä kirjoja.
Nyt kesken
Jeff Manion: Välimaastossa
Leymah Gbowee: Meissä on voimaa - Liberialaisesta kansalaisaktivistista Nobel-voittajaksi
Tahmima Anam: The Good Muslim
Kirja, jonka lukemisesta haaveilen
Haaveisiini jää usein pitkäksi aikaa kirjoja, jotka ovat niin paksuja, että vaativat aivan erityisen mielentilan, että uskallan aloittaa. Tällaisia houkuttelevia kirjoja ovat:
Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin
Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle (Tämä on nyt lainassa kirjastosta, joten katsotaan...)
Colleen McCullough: Okalinnut
Nappaapa tästä haaste itsellesi, jos kiinnostuit! Mukavaa, kirjarikasta viikonloppua!
Minäkin taisin oppia lukemaan viisivuotiaana, mutta siitä isosiskolleni kiitos: hän on vuoden vanhempi ja hänen siivin opin monet asiat hieman "etuajassa". Osin myös siksi, että minua ärsytti kun sisko osaa ja minä en :D Putu Tupuna on minullekin tuttu - sen kuvitus oli aivan mahtavan jännä! Samoin satukirjat olivat hyviä opettajia, kun moni satu oli vain sivun pituinen. Muistan sellaisen satukirjan, jonka nimi oli 365 satua vuodessa ja siinä oli tosiaan satu vuoden jokaiselle päivälle.
VastaaPoistaTuttuja kirjoja myös nuo sinun ala-asteaikaiset kirjat (paitsi se kristillinen kirja, itse luin Jehovan todistajien lasten raamattua). Luin myös heppakirjoja, eniten pidin Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjasta. :D
Hauska haaste, kiva lukea vastauksiasi. Ja kiinnostaa muuten erityisesti mielipiteesi tuosta parhaillaan lukemastasi Tahmima Anamin kirjasta.
Ja muuten, Okalinnut on paksu mutta mielestäni niin koukuttava ja helposti lähestyttävä, että sen suorastaan ahmaisee. Itse pidin siitä aikoinaan kovasti!
Kirjaisaa viikonloppua myös sinulle!
Eikö olekin hauska haaste? Teepä sinäkin tämä, olisi kiva lukea vastauksesi!
PoistaPupu Tupunassa oli tosiaan ihana kuvitus. Itse en tainnut lukea yhtään heppakirjoja, mutta siskoni hoiteli hevoshulluudet minunkin puolestani.
Okalintuja luin kerran johonkin asti, mutta silloin oli tosi helteinen kesä, meillä talo kuumeni ihan saunaksi ja olin tosi väsynyt, joten tuollainen järkäle jäi kesken, vaikka olikin tosiaan ihana kirja. Mutta nyt joskus voisin ottaa sen uusiksi viileämpänä vuodenaikana!
Anamin kirjasta olen lukenut vasta vähän alkua. Minua on laiskottanut lukea englanniksi, joten saa nähdä kauanko kestää, että tulee luettua se ihan oikeasti...
Lainasin muuten sen Shusaku Endon Vaitiolon. Se ei ole kovin paksu, mutta jäin miettimään, että onkohan se hirveän raskasta luettavaa? Ehkä lukisin mieluummin jotain kevyempää. Ja vaikka onkin kolme muuta kirjaa kesken, innostuin nyt aloittamaan listaltani tuota Eowyn Iveyn kirjaa, ja se vaikuttaa tosi hyvältä. Alaska kiehtoo ja koukuttaa! ❤
Niin joo, Okalinnut on aika “lämmin” kirja, voisi toimia pakkasella paremmin :D Ehkä nappaan tämän haasteen varastoon. Kovasti aina innostun näistä haasteista, mutta sitten en kuitenkaan saa aikaiseksi tehdä niitä :P
PoistaMinusta tuo Shusaku Endon Vaitiolo oli yllättävän helppolukuinen. Makuasia tietty, mutta odotin itsekin raskaampaa ja vaikeaselkoisempaa.
Tuota Eowyn Iveyn kirjaa en ole lukenut (olen lukenut häneltä vain Lumilapsen), mutta se kiinnostaa minuakin. Jään odottelemaan mielipidettäsi siitä!
Kyllä varmasti Okalinnut lämmittää pakkasella 😁 Jos joskus innostut ihan tosissasi, niin tee vain sinäkin tämä haaste.
PoistaHyvä jos Endon kirja ei ole ihan niin raskasta luettavaa kuin luulisi. Pitää harkita lukemista, jos tulen sille tuulelle tässä joskus. Sen laina-aikaa voi varmaan jatkaa aika pitkälle, koska sitä tuskin kukaan varailee. Tai sitten lainaan joskus uudestaan.
Iveyn kirja vaikuttaa tosi herkulta heti alusta lähtien. Jotkuthan ovat kai olleet pettyneitä, kun odottivat toista Lumilasta, mutta minulle riittää, kun ollaan Alaskassa ja taistellaan selviytymisestä arktisissa olosuhteissa. Sellaisesta on niin mukava lukea omassa lämpimässä olohuoneessa! 😁
Kiva lukea vastauksesi!
VastaaPoistaAi niin, joskus teininä luin kaikki Kolme muskettisoturia ja kaikki niihin liittyvät...
Minä taas en ole lukenut niitä, joten en tiedä niistä kuin nimen. Tämä oli kiva haaste 📚👍
PoistaTämä on kiva haaste, taidan itsekin tähän osallistua. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiva nähdä sitten sinunkin vastauksesi. Hyvää viikonloppua sinulle!
PoistaHauska haasteidea ja mukavaa lukea vastauksesi!
VastaaPoistaTätini luki minulle lapsena ääneen todella paljon, joten kouluun mennessä osasin sujuvasti lukea. Aloitin Pekka Töpöhännistä, sitten inkkarien, Viimeisten Mohikaanien yms. kautta nuoruuden kotimaisiin Sillanpää - Salama akselille, jota seurasi venäläinen vaihe, josta rapakon taakse Steinbeck-Hemingway -linjalle ja sitten Ranskaan Sartren & kumpp. pariin.
Jatko on ollut sekalaista seurakuntaa uutuuksia poimien, mutta kauno- ja dekkarit luonto- jatietokirjoilla ryyditettynä edelleen mukana matkassa.
Vino pino huojuu omien täpötäysien hyllystöjen ohella jatkuvasti yöpöydällä, onneksi muutamia vuosia sitten pitkän itsekoulimisen jälkeen opin jättämään epäkiinnostavat/lukuvireeseen istumattomat kesken. Iloisiin lukemiisiin ja mainiota viikonloppua!!
Pekka Töpöhäntä oli tosiaan myös yksi lapsuuden suosikki. Monia vaiheita sinullakin on ollut. Tästä haasteestahan jäi pois monta omaa vaihettani, kuten parikymppisenä se vaihe, jolloin luin Hesseä, Durasia, Camus'ta ym... Paljon ja monenlaista on tullut luettua vuosien varrella ja yhä edelleen! Itse olen onneksi jättänyt tylsät kirjat aina kesken. Leppoisaa viikonloppua sinulle!
PoistaMukava haaste ja kiitos vastauksistasi, jotka herättivät omiakin muistoja. Taidanpa tehdä tämän haasteen jossakin vaiheessa.
VastaaPoistaLapsille lukeminen on hirmu tärkeä tehtävä. Toivoisin, että lapset saisivat kuulla ainakin äänikirjoja, jos vanhemmilla ei ole aikaa lukea lapsille. Varhaiskasvatuksessa toivoisin myös, että luettaisiin ääneen satukirjoja.
Jos teet tämän haasteen, on kiinnostavaa tulla sitten lukemaan mitä vastaat. Toivottavasti lapsille tosiaan luetaan vielä nykyäänkin. Tai sitten hankitaan heille edes äänikirjoja. Minulle isä luki, en yhtään muista minkä verran, mutta varmaan hänellä oli ihan mukavasti aikaa siihenkin.
PoistaEn tiedä minkä ikäisenä opin lukemaan, luultavasti ennen kouluun menoa. Pieni runotyttö oli minunkin suosikkini, ja Anna-sarja. Teini-iässä/lukiossa sitten luettiin maailmankirjallisuutta yhden tyttökaverini kanssa: Hesseä, Hemingwayta & co. Omille laopsilleni luin normisatukirjoja ja Aku Ankkaa.
VastaaPoistaPaksut kirjat jäävät minultakin helposti lukematta. Pascal Mercieriltä ilmestyy uusi kirja ensi vuoden huhtikuussa, paksu sekin. Pidin Yöjunasta Lissaboniin, myös elokuva on hieno.
Minäkin luin yhteen aikaan (parikymppisenä) paljon Hesseä. Vai on Mercieriltä tulossa jo uusikin romaani. Pitäisiköhän tuo Yöjuna vihdoin lukea? Luin siitä kerran 50 sivua alusta ja ihastuin kyllä valtavasti siihen kauniiseen kieleen!
PoistaKiva postaus!🌺🌺
VastaaPoistaInnostuin myös tästä haasteesta.
Kiva kuulla että innostuit. Jos teet tai teit tämän jo, tulen sitten lukemaan mitä sinä vastasit.
Poista