Kimalteleva tomu - Valikoima suomalaista uskonnollista runoutta

Koonnut Mirjami Lähteenkorva 

Muutama vuosi sitten sain eräältä blogiystävältä ihanan yllätyslahjan: kauniisti paketoidun vanhan runokokoelman ja konvehtirasian. Lämmin kiitos sinulle vielä kerran! Aloin kyllä jo silloin lukea kirjan runoja, mutta vasta nyt sain luettua sen alusta loppuun asti. Tässä se nyt on: Kimalteleva tomu - Valikoima suomalaista uskonnollista runoutta.

Koska kirjassa on harmaa kansi ilman mitään varsinaista kansikuvaa, laitoin kuvitukseksi tuon kanssabloggaajalta saamani paketin. Minulla oleva kirja on neljäs painos vuodelta 1962. Alussa on myös kolmannen painoksen alkulause vuodelta 1954, mutta ensimmäisen painoksen ajankohtaa en tiedä.

Mirjami Lähteenkorva on koonnut kirjaan runoja kymmeniltä eri runoilijoilta. Mukana on monia hyvin tunnettuja nimiä, kuten esimerkiksi Eino Leino, Aino Kallas, Saima Harmaja, Aila Meriluoto, Kaarlo Sarkia, Mika Waltari, Aale Tynni, Aaro Hellaakoski ja Eeva-Liisa Manner.

Kristillisistä runoilijoista tunnetuimpia ovat muun muassa Hilja Aaltonen, Anna-Maija Raittila, Mirjami Lähteenkorva ja Vilho Rantanen.

Lisäksi kokoelmassa on mukana paljon, paljon muita runoilijoita, niin tunnettuja kuin tuntemattomampiakin.

Suuri osa runoista oli minulle ennestään tuntemattomia, mutta on mukana hyvin tuttujakin, kuten Aale Tynnin Kaarisilta. On myös monia runoja, jotka tunnemme virsinä, kuten Wilhelmi Malmivaaran Matkamies maan. Helmi Auvisen Joulun kellot on tuttu joululaulu. Uutta minulle oli, että runossa on kuusi säkeistöä, joista kahta ei ole laulussa - tai en tiedä, onko joskus ollut, mutta ainakaan nykyään niitä ei lauleta. 

Runot on jaettu aihepiireittäin, ja aiheita on paljon: esimerkiksi rukousta, kärsimystä, joulu- ja pääsiäisrunoja, kuolemaa, taivasta, luontoa, rakkautta, lapsista ja nuorista kertovia runoja sekä kirjan lopussa vielä äideistä kertovia runoja.

Kun kirja on näin vanha, suuri osa runoista on loppusoinnullisia. Myös kieli on monesti vanhahtavaa ja pateettistakin. On joukossa kuitenkin modernimpiakin runoja.

Paljon puhuttelevia ja koskettavia runoja tuli vastaan. Sai paljon mietittävää ja huomasi taas kerran, että kyllä runot ovat ravintoa sielulle.

Jaan otteita muutamista runoista, joista itse pidin. Nämä kaikki ovat vain osia runoista, eivät koko runo.

Mika Waltari: Pääsiäisyö

Niin yht'äkkiä on yö sininen ja soliseva, 
puistossa paisuvat jäisten oksien silmut, 
- sinä lähestyt meitä, oi Kristus, 
ja kadun asfalttiin puhkeaa jalkojesi jäljistä 
rivi hauraita, ihmeellisiä kukkia 
ja kalpean, ruoskitun ruumiisi lävitse 
loistaa ihana, palava sydän. 

Me katselemme sinun kulkuasi painunein päin, 
Maria Magdaleena ja minä, 
ja sinä rakastat meidän väsyneitä sydämiämme, 
nälkäisiä sydämiämme, oi Kristus.


Marja-Terttu Tolamo: Herran tiellä 

Mä suuremmaksi tahtoisin, vaan Herra pienentää. 
Hän tahtoo ottaa kaiken pois, niin että yksin jää 
Hän mulle kaikki kaikeksi. Muut tuet häviää. 

Mä voittajaksi pyytelin taistoissa elämän, 
vaan Herra hetkiseksi vei mun tieltä syrjähän. 
Sen, minkä luulin voitoksi, tappioks näki Hän. 

Mä kirkkauttaan kaipasin ja tietä valoisaa, 
vaan Herra näki parhaaksi pimentoon istuttaa
sen kasvin, jonka itseensä Hän tahtoi juurruttaa. 


Mirjami Lähteenkorva: Siivet 

Saan silloin siivet, hohtavammat unta 
ja pehmoiset ja valkeammat lunta 
ja kyllin vahvat minut kantamaan.  

En silloin muista huokausten syitä, 
en tuskiani maassa itketyitä, 
en ahdistavaa kaipaustakaan. 

Käyn kirkkain siivin luokse Jumalani. 
On puhtaat sanat rukouksessani 
ja lauluni on uudet kokonaan. 


Saima Harmaja: Tähdetön ilta 

Rakastan sua maassa pimeässä, 
rakastan sua ruumiissani tässä; 
siitä vapaana vain paremmin 
rakastaisin siivin valoisin. 
Onnellista oisi polullasi 
suojata sun joka askeltasi. 
Vaan jos riisuisin ma tomun pois, 
kipuun murtua sun mieles vois. 

Siksi pyydän taivaan enkeleitä, 
heitä, jotka kärsi ennen meitä, 
varjon teillä sua valvomaan, 
kunnes kerran silmäs nähdä saan. 
Pyydän, että yöstä kauheasta 
kotiin veisivät he kaksi lasta, 
jotka harhailuunsa tuskaiseen 
rukoilevat suojaa toisilleen. 


Saima Harmajalta olisin voinut lainata muutakin: myös hänen runonsa Rajalla ja On maa olivat puhuttelevia. Lisäksi muistan Harmajan jo nuoruudestani, jolloin luin hänen runojaan ja pidin niistä. Pitäisikin palata hänen runoihinsa pitkästä aikaa.

K. J. Gummerus Osakeyhtiö 1962 
312 sivua

 Tässä vielä kirjan kansi kaikessa vaatimattomuudessaan.