Minna-Sisko Mäkinen: Sydän karrella

Minna-Sisko Mäkisen Sydän karrella (Karas-Sana 1998) on erilainen hartauskirja. Takakannen sanoin: Mäkinen "on koonnut sydämen vammoista kirjoitelmia, joiden avulla etsitään uutta luottamusta elämään, apua haavaiselle sydämelle."

Kirjassa on 24 lyhyttä lukua, joissa käsitellään erilaisia sydämiä. Siellä on haavainen, anova, masentunut, väsynyt, katkera, pelokas, yksinäinen, jaettu, syyllinen, ajattelematon ja etsivä sydän - ja monta muuta.

Karrelle palaneet sydämet saavat Minna-Sisko Mäkisen ajatuksista lohtua moneen erilaiseen elämäntilanteeseen. Monet luvut käsittelevät aihettaan ihan yleisellä tasolla, mutta esimerkiksi Pelokas sydän ei käsittele pelkoa yleisesti, vaan vain läheisen kuoleman aiheuttamaa pelkoa, ja luku Väsynyt sydän puhuu Jumalan työhön lähteneen ihmisen väsymyksestä.

Jaan muutamia ajatuksia kirjasta. Tässä luvusta Masentunut sydän:

"Helposti sanotaan, ettei saa olla masentunut, ei saa antaa sille valtaa. Masentuneesta saattaa kuulostaa siltä kuin hänet ehdollistettaisiin rakkaudelle. Reipasta ja iloista ihmistä on helpompi rakastaa, hän ei ole niin raskasta seuraa. Mutta masentunut mieli ei kestä vaatimuksia. Siksi piristymisen velvoite vain lisää taakkaa. 
--- 
  Masennuksen leimaa ei tarvitse hävetä. Herkkyys ja luovuus kääntyvät helposti masennukseksi. Vaikka olisit aina masentunut ja ympäristösi viestittäisi tyytymättömyyttään sinuun, saat olla sellaisena olemassa. Mutta elämän valopuoli on sinuakin varten. Harmaan ei tarvitse olla ainoa väri." 

Luvussa Odottava sydän Mäkinen kirjoittaa siitä, miten me ihmisetkin osaamme yllättää toisemme iloisesti, joten eikö sitten Jumala osaisi ja pystyisi ilahduttamaan meitä:

"Jos ihmiset kykenevät tekemään toisilleen hyvää niin että se tuntuu, eikö Jumala osaisi sitä vielä paremmin? Hän, joka on sinut luonut, tuntee tarpeesi. Hän tietää, mitä odotat, mutta osaa myös yllättää sinut hyvyydellään silloin, kun olet jo luovuttamassa. 
  Jumalan hyvyys voi näyttäytyä toisen ihmisen muodossa, mutta myös yllättävänä asioiden järjestymisenä, toiveen toteutumisena, hiljaisen kaipuun täyttymyksenä. Jumalan antama rakkaus ja elämänilo voi hiipiä elämään niin, että vain vähitellen huomaa näköalojen muuttuneen. Sydämen pohjalta on kasvanut ilo, joka on tullut hänen lahjanaan." 

Minna-Sisko Mäkinen kirjoittaa myös siitä, että me tarvitsemme apua ja tukea toisilta ihmisiltä, mutta toisaalta yhteenkään ihmiseen ei voi ripustautua. Ihmisiin ja heidän apuunsa voi myös pettyä. "Vain Jeesus on se puun runko, jonka varaan voimme laskea", hän toteaa. Monet joutuvat kokemaan yksinäisyyttä ja hylkäämistä, mutta Jeesus on sielläkin lähellä heitä. Jeesukselta tulee apu silloinkin, kun ihmisellä ei ole ketään toista ihmistä.

Kirjan saatesanoissa Minna-Sisko Mäkinen sanookin: "Sydän karrella on kirja niille, jotka tahtovat jättää mustelmaisen sydämensä Jeesuksen hoidettavaksi." 

Siitä tuleekin mieleen laulu Murtuneet sydämet, jossa niistä sydämistä sanotaan: "Tulkaa, tuokaa ne Jeesukselle..." 

Kirjassa on joidenkin lukujen lopussa myös rukouksia eri henkilöiltä ja eri kirjoista. Mukana on muun muassa Martti Lutherin ja Jörg Zinkin rukouksia. Lisäksi luvussa Yksinäinen sydän on Lintulan luostarin ortodoksinunnan, Äiti Marinan, ajatuksia luostarielämän yksinäisyydestä.

Jos luet tämän kirjan, toivon sinulle hoitavia lukuhetkiä sen parissa!

Karas-Sana 1998
120 sivua
Kansi: Riikka Tähtinen