maanantai 27. tammikuuta 2020

Daniel D. Grippo: Miten pääsen irti stressistä?

Kun paksut kirjat etenevät nyt äärettömän hitaasti, lukaisin tähän väliin tällaisen todella ohuen ja pienikokoisen kirjan. Oikeastaan kirjasen. Stressistä irti pääsemistä käsitellään siinä kristillisen uskon näkökulmasta. Käytännössä teos onkin hyvin sielunhoidollinen.

Kirjan jokaisella aukeamalla on vasemmalla puolella Daniel D. Grippon ajatuksia tietystä aiheesta;  oikeanpuoleisella sivulla on sitten jokin siihen sopiva kohta Raamatusta.

Muutamat ajatukset ovat vähän sellaisia, jotka eivät ole tällaiselle ammattimurehtijalle ennenkään avautuneet. Silloin tällöin kuulee sanottavan, että me annamme kyllä huolemme Jumalan kannettaviksi, mutta otamme ne heti takaisin - mutta että ne pitäisi ihan oikeasti jättää Jumalan huoleksi. Tosi hieno ajatus - kukaan ei vain ole koskaan kertonut, miten sellainen temppu oikeasti tehdään. Mutta jotkut osannevat tuollaisenkin taidon. Hieno homma heille!

Muuten kirjassa on myös paljon sellaista, mikä avautuu jopa minulle ja toimii minunkin elämässäni. Grippolla on monia vinkkejä: keskity tekemään vain yksi asia kerrallaan, kerro tarpeesi muille ja pyydä apua, rukoile, etsi kiitosaiheita, kuuntele musiikkia, hakeudu hiljaisuuteen, hemmottele itseäsi, pelkistä elämääsi, keskity oleelliseen - ja paljon muuta.

Murehtimisen kohdalla on hyvä muistaa:

"Huolestumisesta on harvoin hyötyä - koska se ei keskity todellisiin vaan kuviteltuihin vaikeuksiin. Jos ihminen kohtaa karhun metsässä, pelästymisen aiheuttama adrenaliinin purkaus on aivan paikallaan. Mutta kuviteltujen karhujen ei kannata antaa vaivata mieltä ja riistää mielenrauhaa." 

Puhutteleva on muun muassa ajatus siitä, että ihminen on usein itsensä pahin vihollinen. Jos olemme sotkeneet asiamme, ei meidän kuitenkaan kannata ruveta ruoskimaan itseämme siitä. Mitä jos opettelisimme suhtautumaan itseemme yhtä lempeästi kuin suhtaudumme parhaaseen ystäväämme? Virheistä voi oppia, itselleen voi antaa anteeksi ja mennä eteenpäin.

Viisas on myös ajatus siitä, että oma akkunsa kannattaa ladata säännöllisesti:

"Pyri pääsemään hiljaisuuteen vähintään kerran kolmessa kuukaudessa - kerran jokaisena vuodenaikana. Mene hiljaiseen paikkaan, paikkaan joka on sinulle pyhä, ja lepää hetki 'vihreillä niityillä'. Tämän virittämisen jälkeen kelpaa kuunnella, miten sielu kehrää!" 

Kirjaan on valittu hyvin rohkaisevia jakeita Raamatusta. Esimerkiksi rukousta käsittelevällä aukeamalla on Ps. 32:6:

"Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu." 

Musiikkia käsittelevällä aukeamalla puolestaan todetaan musiikin olevan balsamia sielulle, ja mukana on 1. Sam. 16. luvun jae, jossa kerrotaan, miten "Saulin ahdistus helpotti, hänen tuli parempi olla ja paha henki jätti hänet rauhaan", kun Daavid tarttui harppuunsa ja soitti. Musiikki onkin hyväksi havaittu lääke moneen mielentilaan!

Itse koin juuri tällä hetkellä tämän kirjasen lukemisen hyvin rauhoittavana. Sen lukemisesta tuli turvallinen olo. Ainakin minulle, ainakin juuri nyt.

Plussaa Grippon kirjasessa on sekin, että siinä on lyhyitä tekstejä, vain muutama rivi per sivu. Sitä jaksaa siis lukea väsynyt, stressaantunut ja kiireinenkin henkilö. Eikä ole pakko lukea kaikkea kerralla; voihan lukea aukeaman tai pari silloin kun jaksaa ja ehtii.

SLEY-Kirjat Oy 1999 
87 sivua
Alkuteos What Would Jesus Do to Rise above Stress? (1998)
Suomentanut Pekka Nieminen 

4 kommenttia:

  1. Täällä myös yksi stressaaja ja kestohermoilija! Kuulostaa siltä, että pitäisi lukea tämä kirja.. /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stressaajille ja ammattimurehtijoille hyvä kirja kyllä! Varsinkin jos kristilliset pointit eivät ärsytä 😊

      Poista
  2. Käypäseltä kuulostavia ajatuksia! Pikkuisen armoa itselle ja omalle suorittamisen, perfektionismin tarpeelle, kun sitä auliisti muillekin jaamme. Huoli ja asia kerrallaan, ei niissä tarvitse ruveta piehtaroimaan, tuon kun aina muistasi...
    Turvallista viikonjatkoa näissä merkeissä:

    "Nukkumaan käydessä ajattelen:
    Huomenna minä lämmitän saunan,
    pidän itseäni hyvänä,
    kävelytän, uitan, pesen,
    kutsun itseni iltateelle,
    puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
    Sinä pieni urhea nainen,
    minä luotan sinuun."
    - Eeva Kilpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, armollisuutta ja suorittamisen vähentämistä tarvitaan. Sitä myös pitäisi opetella, että ottaa huolen ja asian kerrallaan, päivän ja hetken kerrallaan.

      Tuo Eeva Kilven runo on ihana, muistakaamme se tälläkin viikolla! ❤ Mukavaa viikkoa sinulle, pidä itseäsi hyvänä ja puhuttele ystävällisesti! 😊

      Poista