Sain joululahjaksi mainion Pohojalaasuuren käsikirjan, jota olen siitä asti lueskellut. Se on hauska ja monipuolinen katsaus ennen kaikkea siihen, mitä on 2000-luvun eteläpohjalaisuus, mutta toki myös menneisyys ja juuret tulevat kirjassa esiin. Eikä kaikki ole muuttunut 2000-luvullakaan; paljon samaakin pohjalaisissa on edelleen, kuten yritteliäisyys ja uho.
En ole koskaan kokenut sopivani stereotypioihin eteläpohjalaisesta kansanluonteesta, mutta tämän kirjan äärellä löysin yllättäen itsenikin joistain asioista. Kyllä minäkin tiedän, että pitää selvitä ja näyttää vahvalta - ja että julkisivu olla pitää! Olen myös se ittellinen tyyppi. Ittellisyyden joku kirjassa määritteli osuvasti itsenäisyyden ja itsepäisyyden yhdistelmäksi. No juuri sitähän tässä ollaan sujuvasti!
Pärjäämistä, vahvuutta ja julkisivun tärkeyttä korostavat hauskasti muutamat eteläpohjalaiset sanonnat eli paukahrokset: "Ei tartte auttaa, sanoo lapualaanen, ku tervakuarman alla makas." "Kylän kohoralla komiasti, vaikka mualla kontaten."
Joku, en muista kuka, kertoo kirjassa osuvasti, että kun lakeudella ei pääse piiloon, ihmiset menevät piiloon itsensä sisälle. Monia muitakin kiinnostavia määritelmiä on tarjolla. Kuten Artturi Järviluoman näkemys vuodelta 1914:
"Nämä ihmiset ovat kuin tuo joki tuossa, joka tyynenä ja rauhallisena virtaa omaa uraansa, kunnes se syystä tai toisesta rupeaa tulvimahan, mutta silloin sillä ei olekaan mitään rajoja. Se särkee silloin kaikki, mitä sen tielle sattuu. Sentähden: älkää nostattako tulvaa."
Kirjassa lukuisat tunnetut eteläpohjalaiset kertovat omia näkemyksiään pohjalaisuudesta. Myös monia eteläpohjalaisia julkisuuden henkilöitä, yrityksiä ja yrittäjiä esitellään. Mukana on poliitikkoja, urheilijoita, taiteilijoita, kirjailijoita ja muusikoita. Kolme pappia (muun muassa arkkipiispa Tapio Luoma) sekä näyttelijä Hannu-Pekka Björkman pohtivat pohjalaista uskoa - mutta kertovat hekin ajatuksiaan pohjalaisuudesta myös aivan yleisesti.
Kirjassa tulee vastaan monia kiinnostavia henkilöitä Juha Miedosta Vesa Keskiseen, Duudsoneista Lauri Tähkään ja Elonkerjuuseen.
Ihmisten lisäksi kerrotaan muistakin asioista, kuten maisemasta, pohjalaistaloista, ruuasta (tarjolla on kaljavellin ja kropsun ohjekin), könninkelloista, Alvar Aallon arkkitehtuurista ja Seinäjoen kesätapahtumista: Provinssista ja Tangomarkkinoista.
Lukiessani alkoi tuntua, että mitä tahansa Etelä-Pohjanmaalla tehdään, se tuntuu olevan Suomen tai maailman parasta, suurinta, nopeinta tai erikoisinta. Onhan täällä Suomen suurin kyläkauppa, ja kurikkalaiskaverukset ovat kehittäneet maailman nopeimman leikkuupuimurin. Juuri täällä on Suomen legendaarisin viinatehdas Koskenkorva. Kaksi ensimmäistä naispääministeriämme olivat molemmat eteläpohjalaisia. Ja kun suomalaiseen eläinpuistoon tuotiin kaksi pandaa Kiinasta, sekin tapahtui tietysti Etelä-Pohjanmaalla. Ja niin edelleen... Yrittämisen rohkeutta tuntuu tosiaan olevan.
Suomen parhaat pesäpalloilijatkin ovat kaiketi monena vuonna olleet eteläpohjalaisia: Vimpelin Veto. Saarikentän pesäpallo-otteluissa väkimäärä saattaa parhaimmillaan ylittää Vimpelin asukasluvun. Vimpeliläiseen pesäpallohulluuteen liittyen on pakko lainata ote kirjasta:
"Vanha kasku kertoo emännän jääneen Saarikentän lähellä auton alle. Kuljettajan noustessa hätääntyneenä kysymään: 'Kuinka kävi?', emäntä huutaa ojan pohjalta 'Vimpeli voitti'."
Murre on tietysti yksi tärkeä asia tällaisessa kirjassa. Siihen liittyen Tapio Luoma toteaa osuvasti: "'Eikähän me sitte lähäretä' kehottaa pontevammin kuin yleiskielinen ilmaus 'Lähdetään jo.'" Aivan totta!
Kirjassa onkin paljon murresanoja ja -sanontoja. Oman esittelynsä saa luonnollisesti Jalasjärven lahja maailmalle eli Rehupiikles, joka tekee humoristista musiikkia eteläpohjalaisittain. Huumoria Pohojalaasuuren käsikirjassa viljellään paljon muutenkin.
Kirjallisuusihmiselle kiinnostavinta antia on kirjan melkein viimeinen luku Pohjalaisen kirjallisuuden kaanon. Siinä kerrotaan pohjalaisuuskuvan klassikoista ja siitä, miten aikaisemmin kirjallisuuden pohjalaiskuva tuli ainoastaan miesten kautta. Pohjalaisuuden moderneissa klassikoissa on mukana jo muutama nainenkin (Orvokki Autio ja Sisko Istanmäki), ja lopuksi on listattu pohjalaisuutta uudistavia 2000-luvun naiskirjailijoita.
Antti Tuurin mukaan Pohjanmaa on kirjailijan aarreaitta:
"Vaikka pohjalaisen panee kiipeämään tapulin katolle keskellä yötä, kaikki uskovat, että siellähän ne saakeli kaikki istuvat tapulin katolla. 'Kirjailija ei pysty keksimään mitään niin vauhdikasta kuin maakunnan väki itse keksii.'"
Paljon jää tietenkin kertomatta ja lukemattomia henkilöitä mainitsematta tällaisessa bloggauksessa, mutta siksipä kannattaakin lukea tämä kirja ihan itse! Tässä oli kuitenkin muutamia maistiaisia houkutukseksi kaikille kiinnostuneille.
Jussituotteet Art Tifani Oy 2018
Kuvat: Jukka Kuusisto
Kansikuva: Ensio Aalto
Juha Mieto on todella pohjalainen hahmo: on kisoja voittanut, särköurkuja soittanut, mämmiä syönyt ja joskus kuulemma kirveitäkin myönyt.
VastaaPoistaOikein vauhdikas kuvaus kirjasta! Tuttu tarina muuten tuo "Vimpeli voitti!" Oli nimittäin siinä lukaisemassani Sutkaus kirjassakin, siinä tosin voitti KalPa. Niin ne jutut kiertää ja ovat aina yhtä totta.
Kyllä Juha Mieto on tosi eteläpohjalainen aidoimmasta päästä. Haha, vai on Savossa sama tarina, no näin ne jutut elävät ja kiertävät tosiaan eri puolilla! Eipä olisi arvannut, että lukemissamme kirjoissa olisi jotain yhteistäkin.
Poista