Vanhoina hyvinä aikoina, kun kirjoitettiin kirjeitä, niiden lopussa saattoi olla jälkikirjoitus, J. K. Jorma Kalajoki kertoo kirjansa olevan "peräkaneetti todella mahtavaan teokseen, Jumalan ihmisille lähettämään rakkauskirjeeseen." Lisäksi teos kertoo tietysti siitä fantastisesta J. K:sta, joka on Jeesus Kristus. Kätkeytyypä kirjan nimeen myös Jorma Kalajoen omat nimikirjaimet, koska hän on halunnut kirjoittaessaan panna koko persoonansa likoon. Saammehan me myös terveellä tavalla rakastaa itseämme, koska jokainen meistä on arvokas, Luojan luoma ja Kristuksen lunastama ihminen.
Kirjan luvut on jaettu viiden alaotsikon alle: Lepo, Kutsumus, Jeesus, Armo ja Taistelu. Omaan tuttuun tyyliinsä Jorma Kalajoki kirjoittaa ihmisenä ja uskovaisena elämisestä monesta eri näkökulmasta. Kaiken keskellä ykkösenä on tietysti Jumalan rajaton, ehtoja asettamaton armo ja rakkaus.
Kalajoki tunnetaan siitä, että hän puhuu paljon armollisesta keskeneräisyydestä. Hänen opetuksensa onkin terveellistä vastapainoa kaikelle lakihenkisyydelle, suoritusvaatimuksille, ylihengellisyydelle ja askeettiselle elämänkielteisyydelle. Kalajoki muistuttaa meitä siitä, että uskovaisetkin ovat ihmisiä, mikä saattaa aina joskus päästä unohtumaan kristillisissä piireissä. Emme ole mitään supersankareita, vaan heikkoja, keskeneräisiä, loppuun asti armoa tarvitsevia. Joskus meitä voidaan pudottaa kovastikin korkeuksistamme, koska Jumala haluaa kasvattaa meitä pienemmiksi - tulemaan itsemme kokoisiksi.
Koska ihminen ei ole vain henki, vaan myös ruumis ja sielu, on tärkeää pitää elämä tasapainossa. Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten olisi osattava huolehtia kaikista osa-alueista. Lepo on tärkeää, samoin esimerkiksi liikkuminen ja urheilu.
Kirja puhuu siitä, että meillä saa ja pitää olla myös harrastuksia ja muutenkin ihan luonnollista, tervettä ihmisen elämää. Kalajoki kertoo surullisia esimerkkejä siitä, miten uskovaista on voitu vaatia kieltäytymään täysin normaaleista elämään kuuluvista asioista. Jotkut ovat joutuneet kuulemaan, että urheilu on syntiä. Joku luontorakas ihminen oli lopettanut lintujen kiikaroimisen, koska se vei muka ajatukset pois Kristuksesta, ja senkin ajan voisi kuulemma lukea Raamattua.
Erästä naista oli paheksuttu hänen taideharrastuksensa takia:
"Uskovat ystäväni paheksuivat hirveästi, kun kuulivat, että katselen kahdesti viikossa alastonta miestä ja oikein kynän kanssa mittaillen. Pistivät tekemään totista parannusta. Jokin minussa kyllä pani hanttiin, mutta se jokin oli liian heiveröinen, ja niin uskoin itseäni vanhempia uskovaisia ja sisimmässäni valmiina ollutta ääntä: syntiä taitaa koko taide olla, paitsi jos maalaa kristillisen kahvilan seinälle taulun Jeesuksesta ristillä. Se taas ei minua sytyttänyt, joten taiteelliset haluni kokivat kristillisen hautaamisen."
Onneksi kyseinen nainen löysi kuitenkin vuosien jälkeen uudestaan taiteen ja sen persoonan, joksi hänet oli luotu ja tarkoitettu.
Kalajoki viitoittaakin kirjoissaan tietä kohti tervettä, tasapainoista ja armollista uskoa, jossa ihmisellä on tilaa hengittää ja olla oma itsensä.
Fantastinen J. K. käsittelee myös monta muuta aihetta, kuten tervettä itsensä kieltämistä, ristinsä ottamista, kutsumusta ja toisten hyväksi elämistä. Niin myös Jumalan tahtoa ja ihmisen tahtoa, erilaisia luonteita, erilaisia tapoja olla kristitty, väsymystä, masennusta, kärsimystä, kuolemaa, pahan todellisuutta.
Kaiken keskipisteenä kirjassa on se fantastinen J. K. ja hänen armonsa, joka riittää kurjimmallekin, kuten sille ristin ryövärille, joka ehti kuolemansa hetkellä sanoa vain: "Muista minua, Jeesus." Ei mitään omia ansioita eikä hienoja rukouksia. Mutta se heikko huokaus riitti, ja hän pääsi voittajana perille.
Karas-Sana 1991
175 sivua
Kansi: Osmo "Omppu" Omenamäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti