lauantai 11. tammikuuta 2020

Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Kirjaston hyllyssä tuli vastaan tällainen pienoisromaani. Alan Bennett oli minulle tuntematon kirjailija, mutta kansilehden mukaan hän on kuulunut Britannian arvostetuimpiin kirjailijoihin jo vuodesta 1960 lähtien. Bennett on Britannian tunnetuimpia humoristeja, ja Epätavallista lukijaa takakansi kuvaa herkulliseksi satiiriksi. Lisäksi kirja on todella ohut, mikä sopi hyvin minulle, kun takana on harvinaisen väsyttävä viikko, jonka takia blogikin hiljeni moneksi päiväksi.

Se kirjan epätavallinen lukija on itse Englannin kuningatar, joka hurahtaa yllättäen lukemiseen. Kaikki saa alkunsa siitä, kun kuningattaren koirat karkaavat nurkan taakse haukkumaan palatsin keittiön oven viereen pysäköityä Westminsterin kaupungin kirjastoautoa. Kuningatar ei ole tiennytkään, että siellä käy kirjastoautokin. Kun hän sitten menee sinne sisälle pahoittelemaan koiriensa riehumista, hän ei kehtaa olla lainaamatta samalla jotain, vaikka ei todellakaan harrasta lukemista.

"Hän ei ollut vieläkään ratkaissut ongelmaansa, sillä jos hän poistuisi ilman kirjaa, herra Hutchings varmasti ajattelisi, että kirjastossa oli puutteita. Sitten hän huomasi melko nuhjuisilta näyttävien kirjojen rivistöstä nimen, jonka hän muisti. 'Ivy Compton-Burnett! Tuon minä voin lukea.' Hän otti kirjan hyllyltä ja antoi sen leimattavaksi. 
  'Mikä löytö!' Hän puristi sitä epäuskottavasti rintaansa vasten ennen kuin avasi sen. 'Oi, edellisen kerran tämä on ollut lainassa vuonna 1989.' 
  'Hän ei ole kovin suosittu kirjailija, madam.' 
  'Miksiköhän? Minähän aateloin hänet.' 
  Hutchings pidättäytyi sanomasta, ettei se välttämättä ollut tie ihmisten sydämiin." 

 Kuningatar saa lukuharrastukseensa liittolaisen kirjastoautossa tapaamastaan pojasta, joka työskentelee palatsin keittiössä. Hän antaa pojalle ensi töikseen ylennyksen parempiin hommiin.

Mutta juuri kukaan muu hovissa ei katso hyvällä kuningattaren uutta harrastusta, joka nähdään hirveän paheellisena. Milloin milläkin keinolla hänen lähipiirinsä yrittää sabotoida harrastusta: kuningattaren kirjoja katoaa ja tapahtuu yhtä ja toista muutakin salaperäistä.

Kirjassa vilisee paljon kirjailijoita, joiden teoksiin kuningatar tutustuu. Ehkä ne, jotka ovat lukeneet Proustinsa, Balzacinsa, Beckettinsä, Munronsa ja monet muut vastaavat, voivat saada tästä romaanista irti enemmänkin kuin muut lukijat. No, oli siellä sentään muutama minullekin tuttu kirjailija (siis muutenkin kuin nimeltä tuttu), joten ehkä en ihan jää luokalle tästä hyvästä?!

Bennettin huumori ei ollut sellaista, että olisin juurikaan ääneen nauranut, vaikka ihan hilpeästihän hän kyllä irrottelee. Ehkä hänen satiirinsakin avautuisi paremmin Britanniaa tunteville - mene ja tiedä. Minulle tämä ei ollut mikään elämää suurempi teos, mutta leppoisaa luettavaa ja mukava välipala kyllä.

Tässä vielä ote, joka on tuttua meille muillekin bibliofiileille:

"Hän alkoi myös huomata kuinka yksi kirja johti toiseen, uusia ovia avautui kääntyi minne tahansa, eivätkä päivän tunnit enää tahtoneet riittää lukemiseen." 


Basam Books 2008 
115 sivua
Alkuteos The Uncommon Reader 2007
Suomentanut Heikki Salojärvi 
Kansi Ina Kallis

Kirjasta löytyy todella paljon bloggauksia, joista tässä muutama:

Lumiomena - Kirjoja & haaveilua
Ja kaikkea muuta
Tarukirja
Mummo matkalla

Kuten arvasinkin, erityisesti anglofiilit (kuten Lumiomena) ja monet muutkin hurmaantuvat Bennettin romaanista, joten kannattaa ehdottomasti tutustua siihen! Hieno lukuharrastuksen ylistyshän se on aivan ehdottomasti.

8 kommenttia:

  1. Epätavallinen lukija on mukavaa luettavaa kenelle tahansa lukemista harrastavalle. Sen satiiri on aika lempeää, toisin kuin Englannissa usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa lukemisaiheista luettavaa kyllä! En yhtään tunne englantilaista satiiria, mutta tämä oli kyllä ihan kepeää ja lempeää.

      Poista
  2. Muistan jaaritelleeni tästä kirjasta (jota en ole lukenut) blogiharrasteeni alkuaikoina jonkun toisen blogeeraajan kanssa. Aika epäuskottavaa on minusta edelleenkin, että joku, joka ei ole lukemista erityisemmin harrastanut, hurahtaisi lukemiseen ja ryhtyisi varsinkaan tuon sorttisen kirjallisuuden lukijaksi. Mutta tietysti kepeänä kirjallisuutenahan ko. romaani varmaan menee.

    Itse olen joutunut ponnistelemaan saadakseni kirjoja luettua, eikä niihin ole varsinaista hinkua päässyt syntymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäuskottavaahan se on, mutta tämä on tosiaan tällainen humoristinen kirja ja myös satiiri. Mielikuvituksen juhlaa!

      Minulla on kyllä hinku kirjoihin, mutta joskus sitä sortuu lukemaan kirjoja, joille hetki ja mielentila ei ole oikea - tai ehkä ne eivät ole yleensäkään oman maun mukaisia. Silloin voi joutua ponnistelemaan - kunnes lopulta ymmärtää luovuttaa ja jättää kirjan kesken...

      Poista
  3. Ihan on tuntematon kirjailija minulle. Vaikuttaisi kuitenkin aika mukavalta välipalakirjalta. Sellaisiakin tarvitaan silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan minullekin tuntematon kirjailija. Sopivan ohut ja kevyt kirja välipalaksi! Sopi minulla hyvin juuri tähän kohtaan. Tämän voimalla jaksoin äsken lukea loppuun yhden hyvin raskaan romaanin, jota olen lukenut varmaan melkein viikon, vaikka siinä on vain noin 200 sivua.

      Poista
  4. Bennett osoittautuu varsinaiseksi satiiritaituriksi ja on tuottanut kerrassaan ilkikurista tekstiä, joka kutitti omia naurunystyröitäni saaden lukiessa enempi vähempi vinosti hymyilemään.
    Samalla teos painottaa sitä, kuinka ovi kirjallisuuden ja lukemisen maailmaan on meille raollaan ja aukeaa yhdenkin kirjan avaamisella, - kuningattarellekin...




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilkikurista tekstiä kyllä. Itselläni tämä ei sijoitu kaikkein hauskimpien kirjojen joukkoon, mutta ihan mukavaa ja rennon letkeää irrottelua Bennettillä on ehdottomasti. Sekin on ilo nähdä, että ovi lukemisen maailmaan voi näinkin avautua - vaikka en tiedäkään, onko kenellekään ei-kirjaihmiselle koskaan käynyt näin. Olisipa hauska tietää! 😊

      Poista