Kim Fay: Kadonneiden muistojen kartta

Kadonneiden muistojen kartta on kiehtova jännäri, joka vie lukijan vuoden 1925 Shanghaihin, Saigoniin ja Kambodzan viidakoihin. Amerikkalainen Irene Blum on omistanut elämänsä itämaisen kulttuurin tutkimukselle, ja erityisesti Kambodzan muinaiset khmerit, heidän kadonnut kulttuurinsa ja aarteensa ovat lähellä hänen sydäntään. Häntä kiinnostaa khmerien arvoitus: mihin he ja heidän loistava kulttuurinsa katosivat aivan äkkiä?

Irene kokee harmillisen takaiskun työssään seattlelaisessa museossa, jolle hän on antanut kaikkensa. Hänelle avautuu kuitenkin elämänsä tilaisuus lähteä Kambodzaan etsimään kadonnutta temppeliä, jossa pitäisi olla kymmenen mittaamattoman arvokasta kuparitaulua. Niissä olisi vastaus khmerien arvoitukseen - ja niiden löytäminen toisi Irenelle hänen kaipaamaansa arvostusta. Hänellä on suoraan sanoen todella itsekäs syy lähteä matkaan: hän haluaa pelastaa oman uransa, ja sen hän aikoo tehdä varastamalla kuparitaulut. Hän veisi ne Amerikkaan ja saisi siellä mainetta ja kunniaa.

Niin Irene lähtee ensin Shanghaihin, josta hän aikoo saada mukaansa temppelinryöstäjänä kunnostautuneen ranskalaisen Simonen. Se ei tapahdukaan aivan helposti, mutta lopulta naiset pääsevät matkaan. Saigonissa he saavat matkaseurakseen vielä kaksi miestäkin. Kaikilla on lopulta omat motiivinsa kuparitaulujen löytämiseen.

Tarina on monivaiheinen, ja yllättäviä käänteitä tulee jatkuvasti. Esteitä, hidasteita ja mitä milloinkin. Seikkailua ja jännitystä Fayn romaani tarjoilee runsain määrin. Nautinnolliseksi lukuelämyksen tekee kaunis kieli, 1920-luvun ajankuva ja kiehtova itämainen tunnelma. Kansilehden mukaan Kim Fay on elänyt vuosia Vietnamissa, joten Aasia on hänelle tuttu ympäristö. Ripaus rakkauttakin tarinassa on mukana.

"Tuuli puhalsi raskaita sadepisaroita sisään rikkinäisestä ikkunasta, myrsky tuntui kylmältä, ilma metallinkovalta. Kynttilöiden valo värisi seinillä. Baarimikko viritti gramofonin koneiston kammesta veivaamalla, ikään kuin Rhapsody in Blue voisi tyynnyttää myrskyn tempoilevan rytmin. Irene piti katseensa pöydän pinnassa ja käänsi kämmenensä ylöspäin niin, että heidän sormenpäänsä hipaisivat toisiaan." 

Yleensä tässä kirjassa on kyllä koko ajan kuuma ja hikoillaan, mutta miten tulikin valittua tähän se ainoa kohta, jossa puhutaan jotain kylmästä!

Mitä kauniiseen kieleen tulee, suomennoksen osalta kiitos kuuluu Hilkka Pekkaselle. Nautin ympäristön, maiseman ja tunnelmien kuvauksesta, kuten tässä:

"Iltapäivä paisui auringossa sakeaksi ja kultaiseksi kuin hunaja. Sitten valo kalpeni ja ilta lysähti Saigonin ylle."

Myös yhteiskunnallista kannanottoa tulee vähitellen mukaan kuvaan. Kirja kritisoi kolonialismia, joka tulee esiin joka puolella, missä tarinan henkilöt milloinkin liikkuvat. Huomaamattaan Irene on itsekin melkoinen kolonialisti aikoessaan ryöstää kambodzalaisten arkeologiset aarteet Amerikkaan.

Minulla on ollut viime aikoina vaikeuksia keskittyä lukemiseen, joten tuntui että luin Kadonneiden muistojen karttaa lähes iankaikkisesta iankaikkiseen, vaikka todella pidin tästä romaanista. Jossain toisessa tilanteessa olisin ehkä ahmaissut sen melkein kertaistumalta.

Hieno romaani, nojatuolimatka ja aikamatka sadan vuoden takaiseen Aasiaan!

"Varjojen väri vaihtui harmaasta kultaan. Näkymättömissä auringon idästä kaartuva valo kiipesi pitkin temppelin takaseiniä. Valo piirsi valtavat nupunmuotoiset tornit esiin. Simone oli ollut oikeassa. Tämä oli Irenen Kambodzaan saapumisen hetki, ja hänen koko olemuksensa tiivistyi yhteen ainoaan odotuksen pisteeseen, kun tornien huiput alkoivat säkenöidä ja syttyivät liekkeihin. Irene nojautui eteenpäin ja näki kaupungin kohoavan maan uumenista. Samassa tuli sammui, ja aurinko valtasi taivaan. Angkor Wat paljasti mahtavat hiekkakivirakennelmansa ja näytti mikä oli: maailman suurin temppeli." 

Se viidakon kätköihin kadonnut temppeli, jota Irene lähti etsimään, ei tietenkään ollut Angkor Wat, mutta totta kai hän halusi nähdä myös tarunhohtoisen Angkor Watin ennen kuin lähti matkaan kohti tuntematonta.

Bazar Kustannus 2013 
391 sivua
Alkuteos The Map of  Lost Memories 2012 
Suomentanut Hilkka Pekkanen 
Kannen kuva Michael Trevillion / Trevillion Images 
Suomenkielinen kansi Carina Holtmon 

Kirjasta muualla:

Ja kaikkea muuta
Kirjavinkit
Kirjoihin kadonnut
Evarian kirjahylly