Prinsessa Märtha Louise & Elisabeth Nordeng: Herkäksi syntynyt

Tänä keväänä ilmestyy tietääkseni ainakin kolme herkkyyskirjaa, joista tämä on ensimmäinen. En tiedä tuleeko näitä kaikkia välttämättä luettua, mutta tämän luin ehkä siksi, että se ehti jo ilmestyä. Herkkyysaiheen ohella tämän kirjan tekee kiinnostavaksi se, että toinen sen kirjoittajista on kuninkaallinen.

Norjan prinsessa Märtha Louise ja hänen kanssaan yhteistä hyvinvointialan yritystä pitävä Elisabeth Nordeng kertovat kirjassa omat elämäntarinansa herkkyyden näkökulmasta. Millaista on ollut olla julkisuuden henkilö pienestä pitäen - ja kaiken lisäksi herkkä sellainen? Entä millaista oli ja on tavallisen kansalaisen elämä erityisherkkänä?

Kirjan alaotsikoita ovat: Lapsuus, Nuoruus, Aikuisuus, Työelämä, Läheisyys luontoon ja eläimiin, Suhteet ja Lopetus. Melkein kaikissa osioissa molemmat naiset kertovat vuorollaan omaa tarinaansa. Lisäksi Työelämä-osiossa käsitellään myös hiukan erityisherkkiä miehiä - muutenkin kuin työn kannalta. Aivan lopussa on vielä vinkkejä erilaisista toimintamalleista ja harjoituksia.

Kuten arvata saattaa, itseäni kiinnosti erityisesti Märtha Louisen tarina, koska en ole juuri lukenut kuninkaallisista enkä seurannut heidän elämäänsä. Julkisuuden henkilönä oleminen on todella tuonut omat lisähaasteensa erityisherkän ihmisen elämään. Märtha Louise joutui muun muassa kipuilemaan oman identiteettinsä kanssa:

"Olin koko elämäni kamppaillut sovittaessani prinsessaa yksityishenkilö Märthaan. 
  Kuka oli prinsessa ja kuka olin minä, Märtha? Mehän olimme kaksi eri henkilöä - vai olimmeko yksi ja sama? Oliko niin, että voisin erottaa toisen osion toisesta ja teeskennellä etten kuulunut kuningasperheeseen? Voisinko elää niin kuin kuningas ja kuningatar eivät olisi vanhempiani? 
  Prosessin aikana kaikki loksahti kohdalleen. Olin prinsessa ja olin Märtha. Siitä seurasi yhdessä prinsessa Märtha Louise. Siihen olin syntynyt. En voinut teeskennellä mitään muuta. Kuningas Olavin vahvuutena oli, että hän oli aina oma itsensä, niin arkena kuin pyhänä, ja niin tuli olla minunkin. Minun piti täyttää rooli itselläni. Olla kokonainen, tosi ja aito. Eikä vain esittää prinsessan roolia, jonka olin saanut osakseni."
  Niin yksinkertaista se oli. Ja niin vaikeaa."

Naisten kertomukset täydentävät toisiaan, koska he ovat luonteeltaan hiukan erilaisia. Erityisherkkyyskin esiintyy eri ihmisillä hiukan erilaisena. Märtha Louise on melko vauhdikas ja kova menemään, Elisabeth puolestaan rauhallinen ja mietteliäs. Näin he myös työssään täydentävät toisiaan.

Tuo työhän liittyy ns. henkisyyteen, joka on heille tärkeä asia. Tästä he kertovat erityisesti luvussa Työelämä ja sen jälkeen hiukan muuallakin.

On jo pitkä aika siitä, kun olen viimeksi lukenut herkkyyskirjoja (pari Elaine Aronin kirjaa sekä Janna Satrin Sisäinen lepatus on joskus luettu). Siksi en itsekään oikein muista, mitä kaikkea tällaiseen persoonallisuuteen kuuluu, vaikka itsekin olen erityisherkkä (koska itselläni on niin monia muitakin "piirteitä"!). Mutta tästä kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen voimakas empatia, ympäristön ärsykkeisiin reagoiminen ja toisten ihmisten tunteiden itseensä imeminen, mikä uuvuttaa. Ja se, että on vaikea tietää, missä menee raja oman itsen ja toisten välillä: mikä minussa on todella minua?

Olin lukiessani ehtinyt jo ajatella, että miksi kaikki erityisherkkyydestä kirjoittavat ovat naisia, vaikka kuulemma erityisherkkiä miehiä on yhtä paljon kuin naisiakin. No, ei hätää, kirjoittajat kertovatkin amerikkalaisesta psykologi Ted Zeffistä, joka on itse erityisherkkä ja on kirjoittanut aiheesta neljä kirjaa (jotka on käännetty seitsemälle kielelle). Kirjan lähdeluettelossa nämä teokset mainitaankin. Muut näyttävät kertovan yleisesti herkkyydestä, mutta yhden kirjan nimi on The Strong, Sensitive Boy. Tämä vinkiksi miehille!

Loppuun lainaus Elisabethilta, joka kertoo olevansa kuin kameleontti, joka vaihtaa väriä ympäristönsä mukaan imiessään itseensä toisten tunteita ja tunnelmia:

"Joskus saatoin tulla aivan yllättäen surulliseksi. Mutten tiennyt olinko surullinen itse vai lainasinko tunnelmaa ja vierelläni olevan henkilön pahantuulisuutta. Koska joskus kävi niin. Lääkärin vastaanoton odotustilassa. Luokkahuoneessa koulussa. Bussissa aikaisena aamuna. Saatoin yhtäkkiä haluta itkeä, vaikken ollutkaan surullinen. Saatoin suuttua ilman mitään syytä. Enkä ymmärtänyt, että ehkä tiedostamatta eläydyin vieressäni olevan henkilön asemaan.
  -----
  Jos joku kuulosti väsyneeltä, oli kuin olisin ottanut vastuun siitä, että hän oli väsynyt. Koko pääni ja kehoni täyttyi muiden arkipäivistä, muiden ongelmista ja muiden tunteista. Miten voisinkaan tietää mikä oli minun - ja mikä oli muiden?
  Mikä itse asiassa oli minun ja tärkeää minun maailmassani?"

Muista lukemistani herkkyyskirjoista prinsessa Märtha Louisen ja Elisabeth Nordengin teoksen erottaa se, ettei tämä ole teoriatietoa jakava "oppikirja", vaan tässä kaksi herkkää ihmistä kertoo oman elämäntarinansa. Kiinnostavan erilainen näkökulma siis. Tällaisia omakohtaisia kokemuksia voisin lukea enemmänkin!

Kustannusosakeyhtiö Otava 2019, 255 sivua
Norjankielinen alkuteos Fodt sensitiv. Våre historier
Suomentanut Ebba Erolin

P. S. Tässä ne muut kevään herkkyyskirjat:
Taina Laane: Vahvuutena herkkyys - Kirjeitä hänelle, joka kokee syvästi (Kirjapaja, ilmestyy 30.3.2019)
Janna Satri: Herkkyys voimavaraksi (Viisas Elämä, ilmestyy 1.4.2019).