perjantai 25. tammikuuta 2019

Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa

En tiedä, miten Kamila Shamsie on aikaisemmin päässyt menemään minulta niin täysin ohi. Nyt kuitenkin olin kuullut paljon tästä romaanista, joka kuulosti kiinnostavalta, ja ehdin vihdoin lukea sen. Ja ainakin tämän kirjan perusteella vaikuttaa siltä, että saatoin juuri löytää uuden lempikirjailijan! Luin jo netistä lyhyet selostukset hänen muista suomennetuista teoksistaan, ja nekin vaikuttivat lupaavilta.

Tässä teoksessaan Kamila Shamsie kertoo kolmesta Lontoossa asuvasta pakistanilaistaustaisesta sisaruksesta: on vanhin sisko Isma sekä häntä seitsemän vuotta nuoremmat kaksoset Aneeka ja Parvaiz. Isma on ollut kaksosille kuin äiti, kun heidän isänsä on kadonnut jo ajat sitten, ja myöhemmin äitikin on kuollut. Nyt kuitenkin kaksosetkin ovat jo 19-vuotiaita, ja Isman on aika aloittaa oma elämänsä. Hän lähtee Amerikkaan opiskelemaan.

Mutta hänen lähtöpäätöksestään aiheutuu arvaamattomia seurauksia. Tuntemattomaksi jäänyttä jihadisti-isäänsä kaipaava Parvaiz on otollinen maaperä erään uuden tuttavan ovelalle ja taitavalle manipuloinnille. Kyseinen henkilö tietää, mistä naruista kannattaa vetää, ja saa kaunopuheisuudellaan huijattua Parvaizin mukaansa Syyrian Raqqaan, Isisin riveihin.

Kirjan alkupuolella kerrotaan kuitenkin siskoista, jotka elävät nyt erossa sekä toisistaan että veljestään, toinen Massachusettsissa, toinen Lontoossa. Raqqaan lähtenyt Parvaiz loistaa poissaolollaan.

Ihmettelin jo, miten kirjailija lähtee aivan kuin sivuraiteelle koko aiheesta alkaessaan kertoa Isman ja Aneekan rakastumisista ja unohtaen Parvaizin melkein kokonaan. Mutta kyllä rakkaustarinankin merkitys avautuu. Ja vaikka kirja tempasi minut mukaan väkeviin pyörteisiinsä heti ensimmäiseltä sivulta alkaen, matkan varrella ne pyörteet muuttuvat aina vain rajummiksi.

Lopulta tämä on sittenkin kertomus terrorismista. Mutta myös rakkaudesta, joka on suurempi kuin mikään mahti maailmassa. Shamsien romaani on koukuttava, jännittävä, järkyttävä ja traaginen. Lisäksi vielä "kumman kaunis", kuten Sunday Times kirjoittaa. Kauniisti ja herkästi eläytyen Shamsie kuvaa henkilöitään.

Kirjan henkilöt ovat melkein kaikki suurempien voimien uhreja. He vain jäävät tapahtumien vyöryn alle, halusivat sitä tai eivät. Lukija joutuu miettimään, miten moni voi olla olosuhteiden uhri niin kuin Parvaiz. Varmaan on niitäkin, jotka oikeasti ovat niin täynnä vihaa, että haluavat mennä Isisin riveihin tappamaan, ripustamaan vihollisten päitä seipään päähän ja kuvaamaan teloitusvideoita. Mutta luultavasti osalle käy niin, että he vain joutuvat huijatuiksi mukaan. Ja kun sille tielle on kerran lähtenyt, paluuta ei ole.

Joka veljeään vihaa on sellanen romaani, jonka olisi halunnut lukea yhdeltä istumalta loppuun asti. Tuskin malttoi mennä nukkumaan välillä, mutta tein sen kuitenkin, koska untakin tarvitaan. Aamulla oli kuitenkin kiire jatkaa lukemista!

Kirja on hengästyttävä, ja takakannen sana trilleri (Financial Timesin käyttämä sana) kuvaakin sitä osuvasti. Jännitystä - ja järkytystä - riittää aivan loppuun asti. Tällaisen tarinan luettuaan ei hetkeen pysty ajattelemaan muuta. Eikä aloittamaan seuraavaa kirjaa samana päivänä. Shamsien teos vetää hiljaiseksi ja jättää syviin mietteisiin. Tämä on sellainen kirja, joka ei vähällä unohdu.

Gummerus Kustannus Oy 2018, 300 sivua
Englanninkielinen alkuteos: Home Fire
Suomentanut Kristiina Drews

P.S. Tästä kirjasta on kyllä varmaan niin moni blogannut, että on täysin mahdollista, että sanoin jotain samaa kuin muutkin. En jaksa käydä kaikkia blogeja tarkistamassa erikseen, mutta pitäisi tietysti yrittää lukea sellaisia kirjoja, joita kukaan muu ei lue, niin ei tulisi toistoa...

10 kommenttia:

  1. Huippuhieno tarina ja koskettavan tunteikas loppu ovat tämän kirjan parhainta antia . Kamila Shamsie kirjoittaa suoraan sydämeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä meni suoraan sydämeen, tunteisiin ja ihon alle! Mykistävän upea teos.

      Poista
  2. Shamsiet mulla vielä lukematta, pistänpä muistiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en sentään ollut ainoa aloittelija Shamsien kanssa. Kannattaa lukea tämä! Itse aion ehdottomasti tutustua hänen muihinkin kirjoihinsa.

      Poista
  3. Tämä oli minullekin ensimmäinen Shamsieni ja jäänee viimeiseksi. En oikein innostunut tästä, vaikka havaitsin kyllä sen ansiot niin kerronnallisesti kuin kielellisestikin (aina) ajankohtaista aihetta tietenkään unohtamatta. Vaan eipä ollut silti minun kakkupala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä läheskään aina voi pitää kaikista kirjoista, joista muut hehkuttavat. Makunsa kullakin! Olisin kuitenkin utelias kuulemaan, miksi et pitänyt tästä - jos haluat kertoa? On aina hyvä saada erilaisia näkökulmia asioihin.

      Poista
    2. On ihan mahdoton lyhyesti kertoa mielipide, mutta jos oikein superlyhyesti sanon, niin minusta kirja oli tylsä :D Pidemmän ja perustellumman mielipiteen voi lukea blogistani, laitan tähän suoran linkin kys. postaukseen.

      http://mainoskatko.blogspot.com/2018/03/kuivakka-murhenaytelma.html

      Poista
    3. Kiitos linkistä; käväisin lukemassa. Uskon kyllä, että siellä teillä tätä aihetta tulee joka tuutista tarpeeksi muutenkin. Minulle tylsiä olisivat monet suomalaiset puheenaiheet. Luenkin aika paljon muista maista, koska haluan kirjojen kautta paeta tätä Suomen todellisuutta!! :) Toki täälläkin on paljon kirjoja, jotka oikeasti haluaisin lukea, kunhan ehdin.

      Tuttua on itsellenikin kyllä se, että joidenkin kirjojen kohdalla iskee kauhea vastareaktio, kun "kaikki" tuntuvat olevan aivan hurmoksessa yhdestä ja samasta kirjasta! Voihan olla hyväkin kirja, mutta monesti sellaiset jäävät lukematta... :)

      Poista
    4. Aivan totta muuten, minua nimittäin kiinnostaisi taas enemmän ne suomalaiset puheenaiheet ja arki kirjallisuudessa, koska se on nykyään minulle vieraampaa ja siten kiinnostavampaakin. Eli tietyllä tapaa tuttua ja kuitenkin mukana on ajan tuomaa erilaisuutta! :)

      Poista
    5. Niin se vain on, että monesti lukemisen kautta haluaa saada irrotusta siitä, mikä itselle on arkea. Ei toki aina - riippuu kirjasta, aiheesta ja omasta mielialastakin.

      Poista