Tapio Aaltonen (toim.): Syvien kurujen kulkija

Runoilija ja julistaja Erkki Lemisen syntymästä on tänä vuonna kulunut sata vuotta. Sen kunniaksi ilmestyi tämä uusi kirja, johon on koottu useiden hänet tunteneiden henkilöiden muistoja hänestä sekä runsaasti Lemisen omia runoja. 

Tekstit ovat kirjassa aihepiireittäin seuraavien otsikoiden alla: Testamentti, Armo, Kutsumus, Kivut, Syli, Kaipaus, Lohdutus, Riisuminen ja Polku. 

Itse olen tuntenut Lemisen vain hänen kirjojensa, runojensa ja hänestä tehdyn elämäkerran kautta. Mutta niistäkin on välittynyt juuri se sama kuva, joka tulee esiin tässä kirjassa. Pirun pieksemä ja elämän repimä saarnamies, joka kipuili oman riittämättömyytensä kanssa samalla kun kutsui toisia Jumalan syliin. Mies, joka sanoitti runoissaan ihanasti kipua, kaipausta ja masennusta ja joka osasi tuoda armon niin alas, että se riitti kurjimmallekin. 

Eli kuten Anna-Mari Kaskinen sen kauniisti kiteyttää: 

Hän itse tarvitsi armoa ja johdatti muita kovia kokeneita Kristuksen syliin. 

Juha Vähäsarja toteaa: 

Erkki oli enemmän kuin kirjansa. Lohdutuksen lähdemies, jonka juuret olivat Vapahtajan haavoitetuissa käsissä ja kärsivissä kasvoissa. 

  Ne kuiskaavat: Armo kuuluu mulle juuri. 

Esko Luukkonen puolestaan kirjoittaa: 

Muistaakseni ilmauksen kurottaudu armoa kohti hän kumosi. Kurottautuminen vaatii voimia ja omaa yritystä! Ei vaan jaksa. Siis ei omaa yritystä, koska "armo on sinun alapuolella; muljahda kyljelleen ja pudottaudu, armo kestää". 

Lemisen runot ovat aina yhtä ihania ja hoitavia; niissä hän jakaa niin syvästi henkilökohtaisia tuntoja, joista moni lukija voi löytää omatkin kokemuksensa. Niin kuin tästäkin Lemisen viimeiseksi jääneestä runosta: 

Ota minut syliin 

Jumala, kuljetat outoja teitä. 

Ymmärrän sinua yhä vähemmän, 

mutta tarvitsen entistä enemmän. 

Olen edessäsi avuton kuin vastasyntynyt lapsi. 

Kohta purskahdan itkuun jälleen. 

Ota minut syliin. 

Olikin ilo löytää tästä kirjasta niin monia tuttuja, rakkaita runoja, mutta myös sellaisia, joita en joko muistanut tai ehkä en ollut koskaan lukenutkaan. Erkki Lemisen lapset olivat valinneet kirjan runot. 

Tämä teos kunnioittaa kauniisti Lemisen muistoa ja julistaa sitä avaraa armoa, jota hänkin julisti. 

Karas-Sana 2022 

95 sivua 

Kannen kuva: Kalevi Koskela 

Kannen suunnittelu: Päivä Oy 

Blogissani on myös seuraavat kirjat: 

Erkki Leminen: Kootut - Runoja ja mietteitä 

Erkki Leminen & Toimi Hälvä: Vaeltajan matkassa 

Erkki Leminen: Armo kuuluu sulle juuri