Saara Kinnunen: Isän kaipuu - Mielen sovinto isäsuhteessa

Olen jo pitkään aikonut lukea uudestaan kaksi oman hyllyni isäsuhdekirjaa, joista tämä on toinen. Ilmestymisensä jälkeen Isän kaipuu valittiin jopa vuoden kristilliseksi kirjaksi, eikä ihme, on tämä niin hyvä teos. Kirjoittaja on sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti, joka on jo työnsä puolesta perehtynyt tähänkin aiheeseen. 

Saara Kinnunen käsittelee isäsuhdetta ja sen kipuja monesta eri näkökulmasta. Millainen on isän merkitys lapselle, entä erikseen tytölle ja pojalle? Millaista on, kun lapsella on kyllä isä, mutta hän on esimerkiksi ankara, vaativa, passiivinen, välinpitämätön, kiireinen tai poissaoleva? Tai sitten isä on peräti väkivaltainen tai rikkoo lapsen seksuaalisia rajoja. Entä sitten, kun isää ei syystä tai toisesta edes ole, tai vaikka hän olisi olemassa, hän asuu jossain kaukana, ehkä jopa saavuttamattomissa? 

Kirja kuvaa, millä tavalla erilaiset isäsuhteen kivut vaikuttavat meihin lapsuudessa ja myöhemmin aikuisina. Luonnollisesti Kinnunen johtaa lukijaa myös toipumisen tielle; hän kertoo, miten isän kaipuusta ja isätraumasta voi toipua, miten asioita voi käsitellä. 

Tärkeä askel toipumismatkalla on anteeksiantoprosessi, jonka kautta omista vaatimuksista päästetään irti ja vapautetaan näin isäkin hänen mahdollisesti kokemastaan syyllisyydestä. Eihän esimerkiksi narsisti tunne syyllisyyttä, mutta moni tavallinen isä voi kyllä tuntea. 

Aina ei ole mahdollista tehdä konkreettista sovintoa oman isän kanssa; hän voi olla jo kuollut tai esimerkiksi sairauden tai luonteensa takia kykenemätön käsittelemään asioita. Mutta omassa mielessään ja Jumalan avulla on mahdollista käydä läpi sovintoprosessia. Todella rankankin isän kohdalla voi ainakin pyrkiä ymmärtämään, mitkä hänen omat kovat kokemuksensa ovat tehneet hänestä niin kykenemättömän rakastamaan. 

Kinnunen kirjoittaa isäsuhteesta hyvin kauniisti. Hän osaa myös kertoa sellaisia asioita ja esittää sellaisia kysymyksiä, että omaan isään liittyvät muistot ja tilanteet nousevat elävästi mieleen. Minun kohdallani esiin nousi monia hyvin rakkaita ja lämpimiä muistoja jo edesmenneestä isästäni, vaikka kyllä myös kipua ja surua sellaisista asioista, joihin hän ei pystynyt. Lukuelämys oli koskettava ja hoitava. Sain surra, mutta myös iloita. Tämä oli minulle taivaan Isän täysihoitoa. 

Lopuksi Kinnunen käsittelee myös isäsuhteen vaikutusta jumalakuvaamme. Kirja kuvaa kauniisti ja herkästi sitä, millainen meidän taivaallinen Isämme todellisuudessa on, ja miten hänet on mahdollista löytää sellaisena rakastavana Iskänä, joka pitää meistä huolta, hoitaa meitä ja parantaa haavojamme. Hän on Isä, joka on oikeasti kiinnostunut lapsistaan ja välittää meistä. Se meidän vääristynytkin jumalakuvamme voi muuttua tuon taivaallisen Isän lempeässä hoidossa. 

Pitkin kirjaa mukana on myös useiden ihmisten kirjoituksia omasta isäsuhteestaan ja lopuksi vielä suhteestaan Jumalaan Isänä. Myös nämä kuvaukset käytännön elämästä, ihmisten sisäisistä haavoista ja heidän toipumismatkastaan olivat todella antoisaa luettavaa. 

Ihana kirja. 

Ottamassani kuvassa kirja on keinutuolissa, jossa oma rakas isäni paljon istui. 

Perussanoma Oy 2016 

168 sivua 

Kansi: Jani Stefanovic 

 Kirjasta on blogannut myös Reijo Telaranta.