perjantai 5. elokuuta 2022

M. James Jordan: Pojan sydän - Löytöretki Isän rakkauteen


Suomentanut Tarja Nieminen 

Uusiseelantilainen James Jordan on Fatherheart Ministries International -järjestön perustaja. Hänen elämänsä muuttui syvällisen Jumalan rakkauden kokemuksen kautta, ja hän löysi Jumalan myös Isänä. 

Kuten James Jordanin aikoinaan, myös monen meistä voi olla vaikea tuntea Jumalaa Isänä, jos omaan isäsuhteeseemme liittyy kipua ja haavoja. Jordankin ajatteli mielellään "Jeesus yksin", mutta tajusi myöhemmin, että Jeesus itse sanoo Johanneksen evankeliumissa olevansa tie Isän luo. Jeesuksen ristinkuoleman kautta meille avautui pääsy Isän yhteyteen, Isän lapsiksi. 

Jordan kertoo kiinnostavasti pitkästä ja kivuliaasta tiestään sovintoon oman isänsä kanssa. Sulkiessaan sydämensä isältään hän oli menettänyt pojan sydämen. Anteeksiantoprosessi ja rakkauden löytyminen isää kohtaan avasi tietä myös Jumalan isänrakkauden kokemiselle. Jordanilla oli myös hengellinen isä, jolle hän sai olla poika, millä oli varmasti myös suuri merkitys hänelle. Tästä olisi ollut kiinnostavaa lukea enemmänkin. 

Ote kirjasta väliotsikon Hän rakastaa meitä jo nyt alta: 

Isän rakkauden ilmestyksessä ei ole kyse siitä, että yrittäisimme saada häntä vuodattamaan rakkauttaan sydämiimme. Hänen rakkautensa sataa yllemme joka hetki. Kysymys kuuluu: Miksi en koe sitä enemmän? Miksi se ei ole todellista minulle? 
  Suurin ongelma, jonka joudumme kohtaamaan, ovat meissä olevat tukokset, jotka estävät tätä tulemasta todeksi elämässämme. Kun pääsemme eroon näistä esteistä, koemme hänen rakkautensa yhä todellisempana. Walesin herätyksen tunnuslaulu oli kaunis virsi: "Rakkaus laaja kuin valtameri, hyvyys niin kuin tulva." Jumalan rakkaus on kuin valtameri. Tiedän, millainen valtameri on. Lentomatka Uudesta-Seelannista Los Angelesiin kestää melkein kaksitoista tuntia, ja välissä on enimmäkseen pelkkää merta. Olemme vasta alkaneet kastaa varpaitamme Isän rakkauden ihmeelliseen valtamereen. 

Olemme vasta alkaneet kastaa varpaitamme Isän rakkauden ihmeelliseen valtamereen. Ihanasti sanottu. 

Jordanilla on hyviä ajatuksia myös lapsen kaltaiseksi tulemisesta ja siitä, ettei kristillisyyden ole tarkoitus olla suorittamista, vaan lepoa. 

Kirjassa oli omat hyvät juttunsa ja ajatuksensa, mutta ehkä itse kompastuin moniin yksityiskohtiin, joista en ollut samaa mieltä. James Jordan edustaa selvästi kovin erilaista kristillisyyttä. Hän esimerkiksi ajattelee, että kun rukoushetkessä Jumalan läsnäolon kokemus meni ohi, niin silloin "Jumala oli mennyt pois, olin yksin". Olisipa meistä monella huonosti asiat, jos Jumalan läsnäolo olisi meidän tunteistamme riippuvainen. Hän lähtisi ja jättäisi meidät aina yksin, kun meistä ei tunnu miltään tai tuntuu pahalta. Miten kaikkivaltias, kaikkialla läsnäoleva Jumala, joka kaiken lisäksi asuu meidän omiensa sydämissä, yleensä voisi lähteä jonnekin pois meidän luotamme? Hän, joka on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. 

Otin sitten kirjasta ne hyvät jutut ja sivuutin sellaiset kohdat, jotka menivät yli hilseen. Jordanilla oli kyllä niitäkin ajatuksia, jotka puhuttelivat syvästi. 

Koin kuitenkin kirjan äärellä todeksi sen, mitä Jean Pierre de Caussade on sanonut: Kun ihminen on janoinen, jano tyydytetään juomalla eikä lukemalla kirjoja vedestä. Näinhän tässäkin kävi. Kirja tuli luettua, sanat paperilla olivat teoreettista tietoa, jano jäi. Isän rakkauden jano ja nälkä.  

Itselleni tärkeä kirja tästä aiheesta on ollut Floyd McClung Jr:n Jumalan Isänsydän. Sen voisi lukea joskus uudestaan. Ihanasti Iskästä puhui muutama päivä sitten myös eräs pappi, jolle tässä vielä lämpimät kiitokset ja terveiset. 

Päivä Oy 2015
192 sivua 
Alkuteos: Sonship 2014 
Kannen suunnittelu: Tom Carroll 
Kannen toteutus: Päivä Oy 

James Jordanin kirjasta on blogannut myös Reijo Telaranta. Kuten hän, kiinnitin itsekin huomiota siihen, että Jordan puhuu toistuvasti tuosta pojan sydämestä, aivan kuin tässä olisi pelkästään miesten elämästä kysymys. No, mainitsee hän sentään tyttäretkin muutaman kerran. Olisi kyllä voinut puhua vaikka Jumalan lapsista ja Jumalan lapseudesta, jos minulta kysytään. 

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirja! Itsekin ihmettelen tuota esiin nostamaasi kohtaa rukouksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmalla on kaikenlaista äärikarismaattisuutta, ja onhan sitä Suomessakin. Tämä edustaa selvästi jotain sellaista. Monessakaan kohdassa en pysynyt vauhdissa mukana. Toivon kyllä, että joku suomalainenkin kirjoittaisi kirjan tästä aiheesta. Ehkä se uppoaisi minuun paremmin.

      Poista
    2. Joo. Itse suhtaudun hyvin varauksellisesti karismaattisuuteen. Niissä on ilmennyt paljon kaikenlaista pahaa. Maltillisuus on mielestäni hyve.

      Poista
    3. Itse olen kyllä jossain määrin karismaatikko, mutta sitäkin voi olla niin monella tavalla. Ei ole pakko mennä mihinkään äärijuttuihin. Maltillisuutta ehdottomasti tarvitaan. Tästä kirjasta et varmasti pitäisi, kannattaa lukea mieluummin jotain muuta.

      Poista