Terttu Tupala (toim.): Runo puhuu kaipauksesta - Kaipauksen tuolla puolen

Terttu Tupala on koonnut tähän antologiaan kuolemaa ja surua käsittelevää suomalaista lyriikkaa. Mukana on niin kansanrunoja, kalevalamittaa ja muuta vanhahtavaa kieltä kuin myös modernia runoutta. Kirja on toki ilmestynyt jo vuonna 1983, joten ehkä enää ei voi puhua takakannen sanoin ihan "nykyrunoudesta". 

Runoissa läheinen joko sairastaa ja on kuolemaisillaan tai sitten hän on jo nukkunut pois. Osa runoista on kirjoitettu kuolevan itsensä näkökulmasta, ja on myös muutamia runoja, joissa pohditaan omaa kerran tulevaa kuolemaa, vaikka se ei vielä ole ajankohtainen asia. Teksteissä sekä surraan että saadaan lohdutusta. Mukana on lisäksi useita runoja, jotka käsittelevät kristillistä taivastoivoa ja Jumalalta saatua lohdutusta. Useimmat runot eivät kuitenkaan ole millään tavalla uskonnollisia. 

Kahtena viime keväänä poisnukkuneille rakkailleni omistan seuraavan Paavo Haavikon runon: 

Puut, kaikki heidän vihreytensä. 

Halusin ojentaa sinulle nurmikon, 

                                    kämmenellä, 

        koska oli kevät. 

En ehtinyt. 

Sitten hiukan lisää otteita kirjasta: 

Niin kasvaa tuore kuolema kuin uusi aamu 

on halu jäädä jälkeen ja tavata siellä 

eilisen tiellä 

kaipuuta vailla, erossa 

ja yhdessä koko ajan aamu ja ilta. 

Liisa Laukkarinen (osa runosta) 

Epäröiden eroavat sormenpäät, 

ja vähitellen ymmärrämme: 

tällainen on viimeinen kosketus. 

Viljo Kajava (osa runosta) 

Lokit kirkuvat nimeäsi 

enkä minä voi puhua 

sinulle. 

Mirkka Rekola 

Lohduta minua, 

nosta minut Isän käteesi 

       kuin lumesta pudonnut lintu. 

Sivele minut lämpimäksi, 

paina minut sydämellesi, 

hengitä minuun... 

Rakel Liehu 

Isäni valtakunta 

lohdutus, 

sillä hiljaisinkin sana, 

kaislan laulu tuulessa, 

tarttuu sieluun 

eikä sairautta enää ole. 

Niilo Rauhala (osa runosta) 

On maa, 

johonka unten jäljet katoaa. 

Lähemmäs sitä askeleeni vie 

jokainen tie. 

Min täällä menetin, sen löydän sieltä, 

mi täällä soperrusta, selvää kieltä, 

on maassa, missä harha hajoaa. 

Saima Harmaja (osa runosta) 

Tässä muutamia poimintoja, jotka ehkä hiukan valottavat sitä, mitä Runo puhuu kaipauksesta pitää sisällään. Mutta runoilijoita, kirjoitustyylejä ja runojen aiheita on tietysti paljon enemmän. Jos haluat käsitellä kuolemaa ja surua runojen äärellä, kannattaa tutustua tähän teokseen. 

Kirjan alaotsikko Kaipauksen tuolla puolen tulee näköjään eräästä Olavi Ingmanin runosta, joka on myös mukana tässä valikoimassa. 

Kirjapaja 1983 

176 sivua 

Aikaisemmin olen blogannut Terttu Tupalan toimittamasta antologiasta Runo puhuu toivosta.