Hannele Pokka: Marja ja Niila

Tämä Lappiin sijoittuva romaani tuli kirjastossa vastaan ihan sattumalta; en ollut tällaisesta koskaan kuullut. Olikin hyvä löytö! Tykkäsin todella. 

Eletään sotienjälkeistä aikaa. Helsinkiläinen Marja on perinyt lapinhulluutensa isältään, ja hän ryhtyy heti ylioppilaskesästään lähtien tekemään vaellusmatkoja Lappiin. Valmistuttuaan opettajaksi Marja muuttaa töihin Rovaniemelle, ja sieltä käsin hän sitten kerran lähtee hiihtovaellukselle Käsivarteen. Tuo reissu muuttaa Marjan koko elämän, kun hän tapaa erämaassa Niilan, paikallisen poromiehen. He menevät naimisiin, ja niin Marjasta tulee opettaja Enontekiölle. 

Kirja kuvaa elämää ja arkea Lapissa monesta eri näkökulmasta. On tietenkin Marjan ja Niilan suhde ja sen eri vaiheet. Avioliiton kautta Marja joutuu täysin uuteen tilanteeseen. Hän ei ole pelkästään saamelaiseen sukuun tuleva suomalainen, jonka on opittava uudenlaiset tavat ja ajattelu, vaan myös paikallisten suomalaisten mielestä outo, jopa halveksittava kummajainen. Lantalaiset suhtautuvat lappalaisiin (kuten saamelaisia vielä silloin nimitettiin) järkyttävän rasistisesti. Marjallekin tulee itse kirkkoherra pitämään puhuttelua, että kannattaisi erota virastaan, koska ei lappalaisen vaimo ole sovelias ihmisten lapsia opettamaan (vallalla näytti olevan sellainen ajattelu, että oli erikseen ihmiset ja lappalaiset). Marja saa myös kuulla, että hän tulisi vielä katumaan, kun meni naimisiin tuollaisen alkuasukkaan kanssa. Kun Marja työssään puolustaa saamelaisten oikeuksia, hän saa ihmisten vihat niskaansa. 

Kulttuurierot sekä toisaalta suomalaisten ja saamelaisten väliset ennakkoluulot ovat yksi teema, mutta on kirjassa paljon muutakin. Se kuvaa hienosti paikallista arkea muun muassa poroerotuksineen ja riekonpyynteineen. Tutuiksi tulevat myös monet uskomukset, kuten ruumiinmullat, meriraukat, maahiset ja eahparas. Viimeksi mainittu on kastamaton lapsi, joka on jätetty heitteille, surmattu, jätetty hautaamatta: sellainen ottaa riekon tai kiirunan muodon ja ilmestyy ihmiselle erämaassa. Sanasta eahparas on suomen kieleen tullut sana äpärä. 

Nautin kirjan retkeily- ja luontokuvauksista. Lapissa kun ollaan, luonto on tietenkin läsnä koko ajan. Lukija pääsee myös mukaan muun muassa Koutokeinon värikkäille pääsiäisjuhlille, jossa samalla vietetään Niilan sukulaisen häitä. 

Ilmestyessään kirja kuuluu herättäneen kohun suorasukaisten seksikohtaustensa takia. Ne ovat kuitenkin vain pieni osa tarinasta.

Olisin halunnut jakaa näytteen kirjan hienosta Lapin tai saamelaisen elämäntavan kuvauksesta, mutta jotenkin en ehtinyt lukiessani miettiä, minkä kohdan valitsisin. Tässä sen sijaan vähän tiivistelmää siitä, miltä kulttuurienvälinen avioliitto tuntuu Marjan näkökulmasta: 

Hänestä tuntui, että hänen oli aina oltava se uutta opiskeleva ja sopeutuva osapuoli, kun taas Niila saattoi nojautua sukuunsa ja saamelaisten vuosisataisiin perinteisiin. 

Hannele Pokalla tuntuu olevan paljon tietoa ja ymmärrystä saamelaisten elämästä ja asemasta. En toki tiedä paljoa saamelaisista, mutta ainakin Marja ja Niila vaikutti hyvin todentuntuiselta. Se on myös elämänmakuista arjen kuvausta. Lapin ystäville ehdottomasti kiinnostavaa luettavaa. 

Tämä kirja herätti kiinnostukseni lukea vihdoin myös pari saamelaisuutta käsittelevää tietokirjaa, jotka ovat kauan olleet lukulistallani (Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista - Sortaako Suomi alkuperäiskansaansa? sekä Kukka Ranta ja Jaana Kanninen: Vastatuuleen). Sitten on tietenkin myös saamelaisen Niillas Holmbergin viime vuonna ilmestynyt romaani Halla Helle, joka minulla on vielä lukematta. 

WSOY 1998 

342 sivua 

Päällyksen kuva: Merja Aletta Ranttila 

Päällyksen typografia: Kirsi Kujansuu