Tämän pienoisromaanin tapahtumapaikkana on Chilen pampa, jossa salpietarikaivoksen työntekijät asuvat aaltopeltihökkeleissään. Yhdessä niistä asustaa María Margarita -niminen tyttö veljiensä ja vyötäröstä alaspäin halvaantuneen isänsä kanssa. Lasten äiti on jättänyt perheen miehensä onnettomuuden jälkeen.
Vanhoina hyvinä aikoina perhe kävi yhdessä elokuvissa, mutta nyt isän pienestä eläkkeestä ei riitä rahaa sellaiseen, eikä isä halvaantumisensa takia itse edes pääse liikkumaan kotoa mihinkään. Niinpä isä järjestää sisaruksille kilpailun: se joka kertoo ja esittää näkemänsä elokuvan toisille parhaiten, saa siitä lähtien ainoana perheestä käydä elokuvissa ja kertoa elokuvan jälkeenpäin muillekin. María on sitten se onnekas, joka pääsee elokuvankertojaksi.
María eläytyy rooleihin ja kehittyy aina vain paremmaksi kertojaksi, niin että lopulta lähistön muutkin asukkaat alkavat tulla hänen esityksiään katsomaan. Sillä tavalla he pääsevät pakoon karua todellisuuttaan, minkä nuori tyttö itsekin oivaltaa:
Niihin aikoihin hoksasin, että kaikista ihmisistä on mukava kuunnella tarinoita. He tahtovat hetkeksi paeta todellisuutta ja elää noissa elokuvien, kuunnelmien ja romaanien kuvitteellisissa maailmoissa. He haluavat jopa kuulla valheita, kunhan ne kerrotaan hyvin. Siihen perustuvat huiputtajien puhetaidot.
Vaikka se ei ollut juolahtanut mieleeni, minusta oli tullut heille kuvitelmien luoja. Jonkinlainen haltijatar, kuten naapurini sanoi. Elokuvakertomukseni veivät heidät pois autiomaan kovasta olemattomuudesta, ja he pääsivät edes vähäksi aikaa ihmeellisiin maailmoihin täynnä rakkautta, unelmia ja seikkailuja.
Kirja sopii hyvin elokuvien ystäville, koska siinä on paljon viittauksia eri elokuviin ja näyttelijöihin. Elokuvateattereiden tunnelmaa unohtamatta. Ennen kaikkea tämä kooltaan pieni romaani onnistuu kuitenkin kuvaamaan julmien olosuhteiden armoilla eläviä köyhiä ihmisiä ja heidän kaipaustaan nousta sen kaiken yläpuolelle, saada elämäänsä ripaus unelmia. Elämä ei kohtele Maríaakaan silkkihansikkain, eikä kaikissa tarinoissa ole onnellista loppua. Kuitenkin kaikessa surumielisyydessäänkin tämä pienoisromaani on herkkä ja kaunis.
Hernán Rivera Letelierillä on taito sanoa rivien välissä paljon. Ihailen sitä; jokaista yksityiskohtaahan ei ole aina pakko vääntää lukijalle rautalangasta. On hienoa, kun lukiessa saa itsekin pohtia ja oivaltaa asioita.
Siltala 2012
133 sivua
Alkuteos: La contadora de películas
Kirjasta on paljon bloggauksia, tässä muutamia:
Minäkin olen törmännyt tähän blogeissa, mutta en ole kiinnittänyt juuri huomiota. Kirjan muistan lähinnä copycat-kisasta, jossa eräs bloggaaja “imitoi” juuri tätä kirjaa. Se oli hieno!
VastaaPoistaNyt alkoi kirjakin kiinnostaa ja osin siksi, että Chile on minulta valloittamatta ja kyllä tämä aihekin vaikuttaa kiintoisalta. Kirjasta ei ole ihme kyllä enkkukäännöstä, joten suomeksi täytynee lukea eli siirtyy johonkin hamaan tulevaisuuteen.
Tuo copycat-juttu ei sano minulle mitään. Tai olen saattanut joskus törmätä siihen, mutta en enää muista mitä se oli.
PoistaSuosittelen Chilen valloitusta tämän kirjan myötä! Yllättävää kyllä, ettei tätä ole käännetty englanniksi. Jotenkin sitä aina luulee, että englanniksi on tarjolla kaikki mahdollinen! Sinulle voi kyllä kerääntyä aika pitkät kirjalistat aina Suomen reissuille...
Olen muuten eilen ja tänään potenut kolmannen rokotuksen jälkioireita. Tuli samat vaivat kuin toisesta piikistä: väsymys, palelu, lämpö / kuume ja kipeä patti kainaloon. Eilen olin ihan pois pelistä. Tänään jaksan välillä olla pystyssäkin, mutta sitten väsähdän, kuten tämän postauksen jälkeenkin, ja pitää mennä takaisin sänkyyn. Lämpöä on vielä, mutta pahin tuntuu olevan ohi. Tällainen pieni kirja oli kiva luettava näin väsyneenä.
Copycat-kisassa tehtiin kirjan kansi mallina jokin oikea kirjan kansi. Tyyli oli vapaa, oli tosi hauska kisa, jota ei ole aikoihin enää järjestetty. Muistaakseni oli Amman kirjablogin idea! Osallistuin itse pari kertaa.
PoistaSuomilista on tosiaan melko pitkä ja kasvaa koko ajan. Osan kirjoista voi tietty hommata omaksi ja roudata kotiin ja lukea myöhemmin. :D
Voi ei, erityisesti tuo väsymys oli muuten minullakin jotain aivan infernaalista kolmannen piikin jälkeen. Siis kropan väsymys: hyvä, että jaksoi jalkaa liikuttaa ja lihakset jomotti jatkuvasti. Onneksi rokotteesta saadut ”sivarit” eivät kestä kauan! Lepoa! <3
Kiitos <3 Olo on kyllä koko ajan paranemaan päin. Illalla vielä lämpö nousi, nyt aamulla olo on melko normaalin tuntuinen. Käsivarsi on punainen ja turvoksissa, se näyttää aika pahalta, mutta ehkä sekin menee ohi...
PoistaOli varmaan hauskaa se copycat. Hyvä idea.
Kuulostaa omintakeiselta ja yksilölliseltä aiheelta.
VastaaPoistaOmintakeinen todellakin. Juuri tällaista kirjaa ei varmasti ole toista.
PoistaMinäkin pidän siitä, että kaikkea ei kirjoiteta auki, vaan jätetään jotakin pohdittavaa lukijallekin. Chile tapahtumapaikkana kiinnostaa! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaNo sittenhän tämä voisi olla sinun kirjasi. Minustakin Chile on kiinnostava tapahtumapaikka, kuten muutkin Latinalaisen Amerikan maat. Mukavaa viikonloppua sinulle!
PoistaOnpa tosiaan hieno asetelma tässä romaanissa. On totta, että kaikkialla ihmiset janoavat tarinoita ja edes vähäsen pakoa arjesta.
VastaaPoistaKyllä tarinoita ja pakoa arjesta tarvitaan.
PoistaTämä on hieno pieni tarina.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua ja lukuiloa :)
Oikein hieno tarina. Kiitos samoin sinulle mukavaa viikonloppua ja lukuiloa!
Poista