Viimeksi kirjastossa käydessäni innostuin harrastamaan hiukan maabongailua. En ole koskaan lukenut Jemenistä kertovaa kirjaa, eikä sellaisia tietysti paljon ole suomennettukaan, joten kiinnostuin nyt tästä englantilaisen Zana Muhsenin kirjasta. Tuo rankka tositarina kuulosti kyllä ahdistavalta, mutta ihan Jemenin takia päätin yrittää suoriutua siitä. Ja hyvä näin, koska kirja oli kyllä kiinnostava, vaikka olin tietysti aivan oikeassa, mitä siihen ahdistavuuteen tulee.
Zana ja Nadia Muhsen elivät huoletonta länsimaisen koulutytön elämää Birminghamissa, vaikka toki heidän jemeniläinen isänsä alkoi suhtautua heihin ankarammin, vahtia heitä ja rajoittaa heidän menojaan, kun he menivät yläasteelle. Mutta ainakin Zana onnistui silti tekemään kaikenlaista mukavaa isältään salaa.
Kun Zana oli 15-vuotias ja Nadia 14, isä ilmoitti, että he pääsisivät matkalle Jemeniin. Ennen tyttöjen syntymää isä oli kaapannut sinne kaksi heidän sisarustaan, jotka olivat siinä vaiheessa olleet pikkulapsia. Nyt Zana ja Nadia pääsisivät tapaamaan heitä. Tytöt olivat matkasta innoissaan, mutta jännä kyllä, että he uskalsivat luottaa isäänsä, joka oli jo aikaisemmin toiminut noin petollisesti.
Perillä tyttöjä odottikin järkytys: he olivat kuulemma naimisissa tiettyjen paikallisten poikien kanssa. Eivät siis edes menossa naimisiin, vaan jo naimisissa. Isä oli myynyt tytöt vaimoiksi Jemeniin, ja paperit oli järjestetty, eikä siinä annettu aikaa sulatella asiaa, vaan vastenmielisen "aviomiehen" kanssa piti heti suostua makaamaan ja tämän perheen kanssa elämään. Mitään pakokeinoa ei ollut. Eikä edes häitä järjestetty, vaan heti oltiin naimisissa.
Zana Muhsen kertoo, että vaikka paikallisten avioliitot olivat järjestettyjä, yhtäkään muista kylän naisista ei ollut pakotettu avioliittoon, vaan he saivat kieltäytyä heille tarjotuista ehdokkaista, jos nämä eivät miellyttäneet. Tämä onkin järjestetyn ja pakkoavioliiton ero.
Kun kirjan takakannessa puhutaan raiskauksista ja pieksämisestä, pelkäsin että luvassa olisi hirveitä väkivaltakuvauksia, mutta onneksi niitä ei ollut. Nuo asiat mainitaan kirjassa ohimennen. Sen sijaan Zana kertoo yksityiskohtaisesti, miten hän joutui raatamaan päivät pitkät ja miten ilkeitä appivanhemmat olivat hänelle. Perhe eli syrjäisessä, karussa vuoristokylässä todella alkeellisissa olosuhteissa. Päivät olivat täynnä loputtomia vedenhakumatkoja kaivolle, jyvien jauhamista käsin ja muuta vastaavaa. Zanan elämä oli jopa raskaampaa kuin paikallisten, jotka joskus kyselivätkin anopilta, miksi hän pakotti Zanan raatamaan tuolla tavalla. Esimerkiksi muissa taloissa jyvät jauhettiin koneellisesti, mutta Zana pakotettiin jauhamaan käsin.
Zana joutui olemaan Jemenissä kahdeksan pitkää vuotta, mutta hän ei missään vaiheessa alistunut ajatukseen, että jäisi sinne. Hän pääsikin lopulta pakenemaan, mutta Nadia joutui jäämään maahan, mikä kerrotaan jo takakannessa. Zana ja hänen äitinsä taistelivat saadakseen Nadiankin kotiin, mistä Zana kirjoitti myöhemmin kirjan Lupaus vapaudesta (WSOY 1999). Tyttöjen äiti Miriam Ali on kirjoittanut omasta näkökulmastaan kirjan Lasteni tähden (WSOY 1995).
Vaikka sisarusten kovista kokemuksista olikin raskasta lukea, kirja kertoi myös kiinnostavasti yhtä ja toista Jemenistä. Enimmäkseen maaseudusta, koska siellä tytöt elivät, mutta hiukan myös kaupunkielämästä. Minua kiinnosti lukea miljööstä, paikallisista tavoista ja ajattelusta sekä esimerkiksi erilaisista eläimistä, joihin siellä törmäsi. Oli apinoita, hyeenoja, myrkyllisiä hämähäkkejä, skorpioneja ja pienen dinosauruksen näköisiä olentoja, jollaisia en välttämättä haluaisi tavata!
Jemen jäi kiinnostamaan, mutta en tiedä jaksanko lukea noita muita Zana ja Nadia Muhsenin kohtalosta kertovia kirjoja. Kovin paljon muita kirjoja ei suomeksi löydy, mutta yksi vaihtoehto on Nojoud Alin teos Nojoud - 10 vuotta, eronnut (Gummerus 2009), jonka nimestä jo voi päätellä, että rankkaa luettavaa sekin varmaan on. Susanne Dahlgrenin toimittamassa kirjassa Teheranin kodeissa, Kairon kaduilla - Nuorten elämää islamin maissa (Otava 2016) kerrotaan useista maista, näköjään myös Jemenistä. Siinä siis muutama lukuvinkki, jos Jemen kiinnostaa.
WSOY 1994
267 sivua
Kannen kuva: Ben Gibson / The Observer (kuvassa Nadia tyttärensä kanssa)
Alkuteos: Sold - A Story of Modern-Day Slavery 1991
Kirjasta kertoo myös AniLon lukupäiväkirja.
P. S. Surullista on, että Zanalla ja Nadialla on ties miten paljon kohtalotovereita. Zana Muhsen kertoo:
Jemenissä viettämänäni aikana sain huomata, ettei ollut lainkaan epätavallista, että tyttöjä tuotiin esimerkiksi Yhdysvalloista ja Britanniasta ja heidät jätettiin vuoristokyliin elämään maalaisen elämää. Useimmista heistä ei kuultu enää koskaan mitään heidän kotimaassaan, ja minä päätin yhä lujemmin, ettei Nadialle ja minulle kävisi niin.
Huh, olet lukenut rankan kirjan! Näistä asioista ei puhuta lainkaan tarpeeksi.
VastaaPoistaRankka kirja kyllä. Tällaisista asioista ei tosiaan paljon puhuta, ja ties miten paljon näitä tapauksia kuitenkin on.
PoistaMuistan, kun tyttöjen kaappauksesta aikoinaan uutisoitiin, mutta en tiennyt kirjasta. Aivan järkyttävä tarinva, mutta siitä huolimatta tämä kirja taitanee mennä lukulistalle.
VastaaPoistaMinä taas en muista tuota uutisointia, mutta kirjan olen tiennyt. Minusta aihe on aina tuntunut niin pelottavalta, etten ole halunnut lukea tätä, mutta nyt tosiaan kiinnostuin, ja hyvä kun luin. Järkyttävä tarina tämä on, mutta kannattaa ehdottomasti lukea.
PoistaOlen lukenut tämän joskus aikoja sitten, mutta jätin minäkin nuo "jatko-osat" lukematta. Valitettavan ajankohtainen aihe edelleen eli tuo, että yhä pakkonaitetaan tyttöjä takaisin maahan, josta vanhempansa ovat lähteneet.
VastaaPoistaOn järkyttävää, että tällaista tapahtuu edelleen ja ties miten paljon. Oli hyvä lukea tämä yksi kirja, mutta tuntuisi jo liian raskaalta lukea nuo kaikki kolme. Varmaan siinä tulisi jo aika paljon toistoakin.
PoistaOletko kuullut siellä Englannissa puhuttavan, pääsikö tuo Nadia koskaan vapaaksi? Kun googlettaa näitä kirjoja suomeksi, siellä on keskusteluja, joissa tätä kovasti pohditaan. En jaksanut lukea niitä kovin tarkkaan.
Tämähän on tosi vanha keissi, olen itse ollut nuori näiden kirjojen julkaisun aikoihin ja asuin silloin Suomessa ja luin tuon kirjan suomeksi. Googlettelin nyt ihan mielenkiinnosta tätä keissiä ja aika ristiriitaista tietoa löytyy. Zana Muhsen itse (ei-vahvistetulla tilillään) on ilmoittanut Instassa (tili ei ole päivittynyt aikoihin), että Nadia ja lapset olisivat palanneet Englantiin, mutta en tiedä onko se totta. Ilmoitus on voinut olla myös tapa laittaa piste asialle toiveena, että media jättää Nadian rauhaan. Nadia on antanut haastattelun vuonna 2002 mm. Guardianille, jossa hän tekee selväksi ettei halua palata Englantiin. Nadian sanomisiin ei voi luottaa, koska hänhän voi toimia painostuksen alla.
PoistaTästä liikkuu tosi paljon huhuja, mutta mitään vahvistettavaa todistetta tai faktaa en löytänyt, pelkkää "kuulopuhetta". Oma veikkaukseni on, että hmm… lukemani valossa, en usko että on koskaan palannut. Mutta voin olla väärässä toki!
Minustakin jotenkin tuntuu, ettei hän varmaan päässyt pois. Kun kerran pelkkiä huhuja liikkuu, niin helposti on joutunut jäämään Jemeniin. Hänellehän myös lasten jättäminen sinne olisi ollut kovempi pala kuin Zanalle, joka epätoivoisena oli valmis siihenkin, kun mies pitää lapset siellä päin maailmaa.
PoistaTässä kirjassakin Nadia jossain kohtaa kertoi painostuksen alaisena, että on onnellinen Jemenissä eikä halua pois. Sitten kun hän oli äitinsä ja Zanan seurassa, jotka olivat silloin käymässä Jemenissä, hän myönsi heille, että oli toiminut painostettuna.
Järkyttävä aihe. Valitettavasti totta.
VastaaPoistaNiin, on surullista että tällaista tapahtuu ihan oikeasti.
Poista