Olavi Eskola: Misioneros

Tämä kirja ei nimestään huolimatta ole espanjankielinen, mutta espanjankielisistä maista ja lähetystyöstä se kyllä kertoo. Tarkemmin sanottuna Juhani ja Marjatta Wariksesta, jotka tekivät elämäntyönsä lähetteinä Uruguayssa ja Espanjan Baskimaassa. 

Juhani Waris valmistui ekonomiksi, ja hänestä piti tulla vielä tohtori, mutta opinnot Yhdysvalloissa keskeytyivät, kun häntä alkoivat uskonasiat kiinnostaa niin, ettei opiskeluun keskittymisestä tullut enää mitään. Uskoontulonsa jälkeen Juhani Waris toimi pian jo evankelistana, ja melko nopeasti hän lähti myös lähetystyöhön Uruguayhin. Myöhemmin hän sai sinne rinnalleen Marjatan, ja heille syntyi useita lapsia. 

Uruguayssa vierähti parikymmentä vuotta, minkä jälkeen Juhani alkoi kokea, että aika siellä olisi ohi. Warikset kokivat johdatusta lähteä seuraavaksi Italiaan, mutta aina ne asiat eivät toteudu, mitä meillä itsellämme on sydämellä, vaan Jumala avaa jotain muuta. Niin Wariksillekin avautui yllättävä johdatus Espanjaan. Siellä he saivat huomata, että vaikka kieli oli sama, maa oli hyvin erilainen, ja siellä työtä oli tehtävä eri tavalla. 

Molemmissa maissa Jumala siunasi työn ja ihmisiä tuli uskoon. Uruguayssa tapahtui myös paljon ihmeparanemisia; jopa kuuroja ja rampoja parani sikäläisissä kokouksissa. Tosin kirja kertoo senkin, että eteläamerikkalainen ihminen on sielultaan herkkä sekä oikeista että vääristä lähteistä syntyneille ihmeille, ja väärän hengen aiheuttamaan sielulliseen menoon jouduttiin joskus puuttumaan. Espanjassa ilmapiiri oli hengellisesti kovempi, mutta sielläkin ihmisiä tuli uskoon. 

Olavi Eskolan kirja kuvaa hyvin lähetystyöntekijän arkea iloineen, suruineen, haasteineen ja vaikeuksineen. Koetaan vastustusta ja tappioita, mutta myös siunauksia. 

Kaiken muun ohessa Misioneros kertoo myös paikallisesta elämänmenosta ja ihmisistä sekä Uruguayn ja Espanjan yhteiskunnallisesta tilanteesta. Uruguaysta jäivät mieleen Tupamaros-sissit ja kommunistien pyrkimykset; Espanjaan Warikset muuttivat juuri ennen Francon kuolemaa, ja Baskimaassa oli tietysti omat levottomuutensa. Kirjassa on luonnollisesti myös kiinnostavaa miljöön kuvausta, jonka kautta lukija pääsee mukaan paikan päälle. Siinä on Uruguayn silmänkantamattomia peltolakeuksia ja Espanjan vuoria.  

Uruguaysta kirja kertoo muun muassa sen, että vaikka se on Etelä-Amerikan pienimpiä maita, yhdessä asiassa se on suurin. Kun Riossa karnevaaleja juhlittiin viikko, Uruguayssa niitä juhlittiin monta viikkoa. Karnevaalien aikana oli täysi rähinä päällä, ja uutena tulokkaana Juhani näki muun muassa ilotulituksen, jollaista ei ollut eläissään nähnyt. 

Loppuun tilannekuvaus lähetystyöntekijän elämästä juuri karnevaalien aikaan: 

Kolmantena karnevaalipäivänä Juhani istui kaupungin ulkopuolella joen rantatörmällä lukemassa Raamattua, kun tietä lähestyi remuava joukko karnevaaliasuihin puettuna. 

  - Hää. Sillä on Raamattu, rääkäisi paholaiseksi pukeutunut, kun näki Juhanin kädessä Raamatun. 

  - Ootko pappi? kysyi paholainen. 

  - Anteeksi, mutta en puhu paholaisten kanssa, olisitteko hyvät ja riisuisitte naamarinne, pyysi Juhani. 

  Pojat tottelivat, ja Juhani kertoi, kuka hän oli, ja antoi omakohtaisen todistuksen kiinnostuneina kuunteleville "paholaisille". Se oli sitä, mitä Juhanin sydän janosi - kohdata ihmiset ilman naamareita, ei vain saarnastuolin takaa vaan kasvoista kasvoihin. 

Misioneros on antoisaa luettavaa kaikille lähetystyöstä, Etelä-Amerikasta ja Espanjasta kiinnostuneille. 

Aika Oy 2002 

252 sivua