Craig Groeschel: Kristitty ateisti

 

Suomentanut Merja Pitkänen

Innostuin lukemaan lisää Craig Groeschelia. Minulla on nyt kristillinen putki päällä kirjojen suhteen, mutta kyllä yhtä ja toista muutakin on lukusuunnitelmissa, kunhan ehdin sinne asti. 

Kristityn ateistin olen lukenut silloin kun se ilmestyi suomeksi, mutta en toki enää muistanut kirjasta paljoakaan, ja aivan samanlainen "kristitty ateisti" on tullut oltua kuin ennenkin. Kyseisellä sanaparilla Groeschel tarkoittaa meitä kristittyjä, jotka uskomme kyllä Jumalaan, mutta elämme käytännössä silti aivan kuin häntä ei olisi. 

Lukujen otsikot kertovat, mitä kaikkea tämä voi pitää sisällään: 

1. Uskot Jumalaan, mutta et tunne häntä todella 

2. Uskot Jumalaan, mutta häpeät menneisyyttäsi 

3. Uskot Jumalaan, mutta et ole varma, että hän rakastaa sinua 

4. Uskot Jumalaan mutta et rukoukseen 

5. Uskot Jumalaan, muttet pidä häntä oikeudenmukaisena 

6. Uskot Jumalaan, mutta et anna anteeksi 

7. Uskot Jumalaan, mutta et usko voivasi muuttua 

8. Uskot Jumalaan, mutta olet silti koko ajan huolissasi 

9. Uskot Jumalaan, mutta tavoittelet onnellisuutta millä hinnalla hyvänsä 

10. Uskot Jumalaan, mutta luotat enemmän rahaan 

11. Uskot Jumalaan, mutta et kerro uskostasi 

12. Uskot Jumalaan mutta et hänen seurakuntaansa 

Näiden otsikoiden alta on helppo löytää itsensä. Eikä Groeschel saarnaa näistä jostakin ylhäältä käsin, vaan hän on yksi meistä, niin pastori kuin onkin. Yksi hänen kirjojensa hyvistä puolista on juuri se, miten avoimesti hän kertoo omistakin heikkouksistaan ja epäonnistumisistaan erilaisissa tilanteissa. 

Tässä kirjassa Groeschel kertoo esimerkiksi miten häntä pyydettiin kertomaan Jeesuksesta erään seurakuntalaisen kuolemaisillaan olevalle isälle. He kuitenkin rupattelivat mukavia baseballista ja muusta vastaavasta, eikä Groeschel keksinyt mitään aasinsiltaa siirtyä hengellisiin asioihin. Eihän pastorinkaan ole aina helppo alkaa saarnata. Lopulta hän päätti tulla seuraavana päivänä uudestaan, mutta kuten arvata saattaa, hänen saapuessaan sairaalaan kyseinen mies oli juuri kuollut.  

Mistä tahansa Groeschel kirjoittaa, hän tekee sen aina käytännönläheisesti, syvällisesti, puhuttelevasti ja huumorilla höystäen. Minua nauratti esimerkiksi se mitä hän tässä kirjassa sanoi rukouksesta - eli siitä, kun me kuvittelemme, että rukoustemme täytyy olla korkealentoisia ja kaunopuheisia: 

Isänä minusta on parasta se, että pienet lapseni kiipeävät syliini ja puhuvat rehellisesti. "Isi, minä pelkään pimeää. Auttaisitko minua?" Kuvittelepa, että sama lapsi seisoisi edessäni ja puhuttelisi minua näin sanoen: "Suuri, kaikkivoipa tämän talouden isä, pyydän päästä lähellesi. Suuri kaiken hyvän antaja, salli minun olla läsnäolossasi pitkien yön hetkien yli, sillä viipyilevät pelot asuvat sisimmässäni - totisesti: aamun ensi säteistä valon sammumiseen saakka sydämeni toivoo apuasi." 

Kristitty ateisti on puhutteleva ja ajatuksia herättävä teos, ja siksi luinkin sitä monta päivää, vaikka se on melko ohut. Nyt kaiken jälkeen en ehkä osaa sanoa paljoa - varsinkin kun kirja käsittelee niin monia erilaisia aiheita. Jokainen tutustukoon itse lähemmin Groeschelin ajatuksiin, jos nuo lukujen otsikot vaikuttavat itselle ajankohtaisilta. Antoisaa luettavaa tämä oli. 

Jaan tähän loppuun minua puhutelleen ajatuksen siitä, miksi jatkuva murehtiminenkin on "kristillistä ateismia": 

Päätämme jäädä pohtimaan ja ajattelemaan kaikkein pahimpia mahdollisia vaihtoehtoja. Tämä on uskoa pahoihin asioihin eikä Jumalaan. 

Päivä Oy 2011 

174 sivua 

Alkuteos The Christian Atheist 2010 

Kansi AD Studio Oy 

Kirjasta ovat bloganneet myös Reijo Telaranta ja Pappilan elämää. 

Itse olen blogannut myös kahdesta muusta Craig Groeschelin kirjasta: 

Pimeydessäkö toivo? Jumala on hyvä, vaikka elämä ei olisikaan 

#vaikeavalinta