Carter Conlon: Älä pelkää

 

Suomentanut Marjut Mäntyjärvi 

Carter Conlon oli New Yorkin Times Square -seurakunnan johtava pastori vuosina 2001-2020. Ostin kesällä hänen kirjansa, kun halvalla sai, enkä itsekään tiennyt millaista tekstiä olisi odotettavissa. Älä pelkää ei ole mikään psykologinen pelkokirja, jos joku sellaista kaipaa. Sen sijaan Conlon haastaa lukijaansa seuraamaan rohkeasti Jeesusta nykyisenä vaikeana aikana, maksoi mitä maksoi. Hän myös innostaa ja kutsuu meitä toteuttamaan omaa kutsumustamme tässä maailmassa. Conlon rohkaisee luottamaan, että kun valitsemme seurata Jumalaa, hän antaa meille myös voiman kohdata vihollisen ja selviytyä. 

Conlon kertoo monista Raamatun henkilöistä ja heidän peloistaan. Oli Israelin kansa, joka joutui mahdottomuuksien meren ääreen juuri kun olivat vasta päässeet pakenemaan Egyptin orjuudesta. Kuningas Saul pelkäsi kansaa ja toimi siksi vastoin Jumalan tahtoa. Aabrahamilla oli omat pelkonsa, johin hän sai Jumalalta rohkaisua. Paavali kirjoitti Timoteukselle siitä, ettemme ole saaneet pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden (nykykäännöksessä terveen harkinnan) hengen. Ja Johannes kirjoitti kirjeessään täydellisestä rakkaudesta, joka karkottaa pelon. 

Kirja rohkaisee: 

Huolimatta siitä, miten olet epäonnistunut ja miten olet ehkä sallinut pelon äänen johtaa sinut paikkoihin, joissa Jumalan lupauksen täyttyminen näyttää mahdottomalta, rohkaise kuitenkin mielesi! Kaiken sen jälkeen Jumalalla on yhä sana sinulle: "Älä pelkää!" Hänen lupauksensa on yhä voimassa. 

Ja: 

Älä käänny takaisin näiden ahdistusten tähden. Älä elä elämääsi yrittäen löytää turvasatamaa itsellesi, koska se johtaa lopulta vain pelkoon. Antaudu sen sijaan Jumalan työlle. Suostu käymään läpi kaikki se, mitä sinun sitten tarvitseekin, toisten ihmisten ja Jumalan kunnian tähden. 

Conlon kirjoittaa muun muassa siitä, miten sekä omat pelkomme että paholaisen lähettämät väärät päätelmät pyrkivät tuhoamaan kykymme pysyä lujana vaikeina aikoina. Ja miten väärä järkeily johtaa väärään johtopäätökseen, joka johtaa lopulta väärään toimintaan. Nämä olivat puhuttelevia ajatuksia. 

Itse sain kirjasta rohkaisua joihinkin pelkoihini. Lisäksi erityisen sytyttävänä ja innostavana koin sen, miten Conlon haastaa lukijaa toteuttamaan kutsumustaan, luopumaan itsekeskeisyydestä ja kiinnittämään katseensa Jumalaan ja lähimmäiseen. Maailma tarvitsee meitä. 

Kirjan viimeisessä luvussa Carter Conlon kirjoittaa aivan erityisen kauniisti ja koskettavasti Jumalan täydellisestä rakkaudesta meitä kohtaan. Kuten esimerkiksi tässä: 

Kun uskomme on kohdistunut Jeesukseen, Jumala rakastaa meitä ja ottaa meidät täysin vastaan niin kuin emme olisi koskaan tehneetkään syntiä koko elämämme aikana. Vaikka meillä olisi ollut elämämme pahin viikko, Jumala rakastaa meitä edelleen täydellisellä rakkaudella. 

Conlonilla on toki siellä täällä sellaisia amerikkalaisia painotuksia, joista en itse ole ihan samaa mieltä. Mutta ei niistä tässä sen enempää. Ehkä sen verran voin sanoa, että parannuttuaan ihmeen kautta paniikkihäiriöstä hän ei ole enää ollut tavallinen kuolevainen, jota esimerkiksi pelottaisi tai muuta yhtä inhimillistä, ja hän ehkä ajattelee, että uskovaisen kuuluukin päästä täydellisesti kaiken sellaisen yläpuolelle. Conlon edustaa hyvin voitokasta uskoa, vaikka myöntää toki, että meidän elämäämme kuuluvat risti ja vaikeudet ja ettemme voi "muuttaa kiviä leiviksi" (saada itsellemme kaikkea hyvää mitä haluamme), kuten Jeesusta kiusattiin tekemään. 

Paljon hyvää sain kuitenkin tästä kirjasta. 

KKJMK Oy 2013 

Alkuteos Fear not 2012 

Kansityö Therwiz Design / Mika Tervaskangas