maanantai 19. lokakuuta 2020

Johanna Elola: Sanoita surusi - Täytettävä muistokirja

 

Arvostelukappale kirjailijalta 

Sanoita surusi on hieno teos surevan käyttöön: siihen voi kirjata ylös muistojaan edesmenneestä läheisestä ja käydä samalla läpi oman surun eri vaiheita. Johanna Elola itse kirjoitti paljon, kun suuri suru kohtasi hänet; oma poika menehtyi tapaturmaisesti vain 12-vuotiaana. Kirjoittamalla Elola sai purettua tuskaansa, ja tämän kirjan myötä hän tahtoo tarjota tuon mahdollisuuden myös muille sureville. 

Kirjassa on monella aukeamalla ensin lyhyt ote Elolan omista suruteksteistä surun eri vaiheissa, ja toisella sivulla on tyhjää tilaa juuri sinun merkinnöillesi. Joillakin sivuilla on aihe, josta kirjoitetaan, mutta on myös monia sivuja, joihin voi kirjoittaa päiväyksen ja sen jälkeen ihan mitä itse haluaa purkaa omista tunnoistaan. 

Annetut aiheet ovat juuri sellaisia, joita sureva käy mielessään läpi, esimerkiksi Se päivä, kun lähdit pois, Viimeinen yhteinen muisto, Esineet, jotka muistuttavat sinusta, Tällaisena muistan sinut, Viha ja syyllisyys - tältä minusta on tuntunut, Unet, joita näen sinusta, Jos näkisin sinut nyt, sanoisin sinulle. Ja monia muita. 

Lisäksi kirjassa on tilaa muutamille valokuville. 

Otteita Johanna Elolan omista teksteistä: 

Minulla oli tyhjä olo. Osa minusta oli otettu pois, eikä mikään palaisi enää koskaan ennalleen. Minun sydämeni oli rikottu pysyvästi, pahimmalla mahdollisella tavalla. 

Onko tarkoituskin, että surevalla on hoidettavanaan niin paljon asioita, ettei vaan ehtisi pysähtymään? Toisaalta varmaan ihan hyvä niin. Olen kuitenkin tietoinen siitä, että pysähtymisen hetki tulee vielä ja se pelottaa minua. 

En osaa ajatella elämääni eteenpäin, vaan elän tässä hetkessä. Yksi henkäys kerrallaan. Tämä aamu alkoi itkulla tai oikeastaan huudolla. Turvonneita silmiäni peilistä katsoessani mietin, miten karmean taakan elämä minulle antoikaan kannettavaksi. Ansaitsinko tämän? 

Minä en ole vahva, olen juuri nyt heikoimmillani, mutta tästä on vaan selvittävä. Ei ole muuta vaihtoehtoa. 

Näin taas unta sinusta. Uni oli surullinen, mutta oli ihana nähdä sinut. Näytit ihan samalta kuin ennen. 

Elolan viimeiset merkinnät on kirjoitettu, kun pojan kuolemasta on kulunut jo vuosia. Loppua kohti alkaakin tulla myös toivon näköaloja ja valoa pimeyteen. Vaikka ikävä ei lopu koskaan, suru muuttaa muotoaan, ja on taas mahdollista myös nauttia elämästä, löytää iloa ja onnea. 

Kirja on ulkoasultaan todella kaunis, ja kuvituksena on Sofia Amberlan upeita maalauksia. Kirjan välistä löytyi myös saatekirje ja ihana valkoinen höyhen, joka on mukana tämän postauksen kuvassa. Kirjassa puhutaan taivaspostista, ja höyhen liittyy siihen. Sitä voi käyttää välimerkkinä kirjan välissä. 

Sanoita surusi on ihana surukirja. Kun joskus, toivottavasti kuitenkin vasta pitkän ajan päästä, tulee tarpeeksi suuri suru kohdalle, otan varmasti kirjan käyttöön. Uskon, että tällainen kirja voi olla suuri apu surun keskellä juuri siksi, että se tarjoaa mahdollisuuden sanoittaa suruaan ja kirjoittaa ylös muistoja poisnukkuneesta rakkaasta. 

Toisaalta kirjaan ei ole pakko kirjoittaa mitään, jos ei halua. Sitä voi myös lueskella ja sen äärellä voi miettiä ja käydä läpi omaa suruaan ilman kirjoittamistakin. 

Myös jos tunnet jonkun surevan, voi olla vaikea sanoa mitään tai muutenkaan olla avuksi. Silloin tällainen kirja voi olla kaunis lahja, joka tarjoaa surevalle lohtua. 

Kirjaan voi tutustua myös nettisivuilla https://sanoitasurusi.fi/ sekä Facebookissa ja Instagramissa

Näkyville Oy 2020 
127 sivua 
Kuvitus Sofia Amberla 
Taitto Susanna Westerlund-Vuorela, Scanria Oy 

2 kommenttia:

  1. Elämässä on monia tiukkoja mutkia, läheisen menettämisen aiheuttama suru on yksi vaikeimmin kohdattavista ja käsiteltävistä.
    Tämä on varmasti oiva teos monille, sillä asioiden - etenkin käsin - kirjoittaen tekstiksi pukeminen auttaa hahmottamaan ja käsittämään kulloistakin tilannetta ja antaa siihen hieman välimatkaa sekä käsiteltävyyttä sitten lukiessa...

    Totta: surevaa on vaikea sanoin lohduttaa, mutta aina voi kuunnella ja kulkea vierellä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan kirjoittaminen voi auttaa, sen kautta voi purkaa tunteita ja myös tallentaa muistoja poisnukkuneesta läheisestä. Siihen tarkoitukseen tämä on todella upea kirja.

      Poista