Heillä oli rahaa ja muodikkaat vaatteet. Heissä oli glamouria. Se oli todella houkuttelevaa.
Niin Itohankin lähti maailmalle suurin toivein, mutta perillä Italiassa paljastui järkyttävä totuus: sukulaisnainen eli Täti olikin madame, jolle Itohan oli nyt velkaa 40 000 euroa, ja velka olisi maksettava työskentelemällä prostituoituna. Palkkatyön ja ihanan eurooppalaisen unelmaelämän tilalle tulikin nöyryyttävä pakkotyö ja velkavankeus. Itohan muistaa hyvin ensimmäisen yönsä kadulla:
Se oli ihan todella kamalaa, koska en ollut ikinä halunnut mitään sellaista. Olin päältä tyyni, mutta sisälläni itkin ja hoin itselleni, että en minä ole tällainen ihminen. Ajattelin niitä haaveita ja tavoitteita, joita minulla oli ollut, ja nyt olin päätynyt tähän.
Kyllä Itohankin oli toki tiennyt, että "aluksi" saattaa ehkä joutua työskentelemään prostituoituna, mutta hän arveli, että sen jälkeen saisi kyllä parempia töitä. Eikä hän nuorena tyttönä todella ymmärtänyt, mihin oli päätymässä.
Kirja kertoo Itohanin vaiheista Nigeriasta Italiaan ja lopulta aina Suomeen asti, josta hän viimein vuosien jälkeen haki turvapaikkaa. Noista kuvioista ei niin vain lähdetä, sieltä on vaikea päästä irti, vaikka olisi lopulta saanut velankin maksettua. Juuri kukaan ei pysty lopettamaan, Itohan kertoo. Onkin kiinnostavaa lukea, miten hän itse pystyi irtautumaan.
Suomessa seurasi vuosien byrokratia: turvapaikkahakemuksiin tuli kielteisiä päätöksiä, ja kerran Itohan jopa palautettiin Italiaan. Tästä kaikesta oli raskasta lukeakin - miten raskasta onkaan ollut elää siinä jatkuvassa pelossa ja epätietoisuudessa.
Itohan on kuitenkin ollut sitkeä ja tehnyt paljon työtä. Hänellä on halu toimia, että mahdollisimman moni muu tyttö välttäisi sen kohtalon, jonka hän joutui kokemaan. Kirja kertoo ihmiskaupan vastaisesta työstä, jota hän on tehnyt yhdessä suomalaisten kanssa.
Toimittaja, FM Kristiina Markkasen kirjoittama kirja ei kuitenkaan ole pelkästään Itohanin tarina, vaan se paneutuu myös Nigerian historiaan ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen sekä ongelmiin, joiden takia ihmiskauppa kukoistaa siellä - ja Euroopassa. On hyvä, että Itohanin tarina asetetaan näin laajempaan asiayhteyteen.
Nigeriaan liittyen kerrotaan myös esimerkiksi verivalasta, joka Eurooppaan lähtevät tytöt pakotetaan tekemään voodoo-temppelissä. Tämä onkin aihe, josta en ollut ennen lukenut tarkemmin. Tytöt sidotaan verivalalla sellaiseen pelkoon, joka osaltaan estää heitä irrottautumasta prostituutiosta.
On myös hienoa, että Itohanilla on ollut rohkeutta antaa kasvot tälle asialle, josta niin usein puhutaan vain kasvottomasti. Kuitenkaan ihmiskaupan uhrit eivät ole vain jotain kasvotonta massaa, vaan eläviä ja tuntevia ihmisiä, yksilöitä, joiden kärsimys on todellista. Tämä on tärkeä kirja, jonka toivoisi mahdollisimman monen lukevan, että tieto ja ymmärrys lisääntyisi. Vähitellen ihmiskauppa on tullut Suomeenkin, joten emme mekään täällä elä niin kaukana siitä todellisuudesta kuin ehkä luulemme.
Itohan itse on saanut voimaa kristillisestä uskostaan ja on pystynyt antamaan anteeksi. Hän on saanut voimaantua ja kokee, että on hänen tehtävänsä kertoa ihmiskaupasta. Ymmärsin, että voin käyttää näitä kokemuksia myös johonkin positiiviseen, hän toteaa. Onkin ihanaa nähdä, miten kaikkein synkimmätkin kokemukset voivat muuttua siunaukseksi ja miten niitä voi myöhemmin käyttää toisten auttamiseen. Siihen työhön ja koko elämään toivon Itohanille Jumalan siunausta jatkossakin!
Docendo 2020
240 sivua
Kannen kuva Anna Kuokkanen
Itohanista ja tästä kirjasta kertovat myös
Kirjan lopussa on lähdeluettelo, jossa on mukana myös kaunokirjallisuutta ja elokuvia. Sieltä saa kiinnostavia lukuvinkkejä. Itse kiinnostuin Chika Unigwen romaanista On Black Sister's Street (Vintage 2010). Se kertoo Antwerpenin punaisten lyhtyjen alueen nigerialaisista prostituoiduista ja on fiktiivinen teos, mutta perustuu laajaan haastatteluaineistoon.
Järkyttävä aihe. Tietysti on hienoa, että hän on antanut kasvot ihmiskaupalle, mutta onhan se hirvittävän traagista. Ihminen on julmin eläin mitä maapallolla on. Orjuus ei ole hävinnyt mihinkään. Se on muuttanut muotonsa ihmiskaupaksi.
VastaaPoistaOn se kyllä käsittämätöntä, miten julmia ihmiset ovat toisilleen. Ja ihmiskaupan uhreja on maailmassa järkyttävät määrät. Tämä kirja on kuitenkin selviytymistarina - onneksi sellaisiakin on, vaikka varmasti aika vähän. Itohanin tarina kannustaa toimimaan ja tekemään jotain asioille, kuten hän itse on tehnyt.
Poista