Craig Groeschel: #vaikeavalinta

 Suomentanut Johanna Hartikainen 

Sosiaalisesta mediasta ja sen ongelmista, ennen kaikkea varmaan someriippuvuudesta, on kirjoitettu kirjoja, mutta kaikelta somettamiseltani en ole koskaan ehtinyt lukea niitä. Craig Groeschelin #vaikeavalinta on kristillinen näkökulma aiheeseen (sen alaotsikkona onkin Jeesuksen seuraajana selfie-maailmassa). Tämäkin kirja ehti olla hyllyssäni toista vuotta ennen kuin sain sen luettua. Nyt kun vihdoin luin sen, en enää tajua miksi piti viivytellä niin kauan. Tiesinhän jo ennestään, miten mahtavia kirjoja Groeschel kirjoittaa. 

Hän ei tyrmää sosiaalisen median käyttöä eikä vaadi siitä luopumista kokonaan, onhan hän itsekin innokas somettaja. Mutta koska meillä monilla kysymyksessä on riippuvuus ja pakkomielle, hän kirjoittaa, että jokaisen on itse tiedostettava oma tilanteensa ja mietittävä, millaiset rajat itselleen laittaa. Jonkun kohdalla voi riittää lyhyt sometauko, joku toinen voi tarvita jopa sometilien poistamista tai ainakin pitkää taukoa. 

#vaikeavalinta käsittelee sosiaalista mediaa monesta eri näkökulmasta. Kirja pohtii esimerkiksi sitä, miten me väkisinkin vertailemme itseämme toisiin - vertaamme esimerkiksi omaa kulissien takaista arkeamme toisen viimeisen päälle hiottuun Instagram-kuvaan, vaikka kulissien takana senkin kuvan ottajalla on taatusti oma puuduttava, sotkuinen tai vaikea arkensa. Vertailu taas herättää meissä kateutta. 

Samoin kerjäämme hyväksyntää laskemalla paljonko tykkäyksiä ja kommentteja somepäivityksemme saavat. Todellinen rakkaus ja todelliset ihmissuhteet korvataan tykkäyksillä. Ne taas aiheuttavat meissä dopamiinipiikin, johon jäämme riippuvaisiksi ja jota on saatava aina vain lisää. Ja entä jos joku ei tykkääkään tai jopa lopettaa meidän seuraamisemme - maailmamme saattaa romahtaa, vaikka se henkilö voi joskus olla jopa täysin tuntematon sometuttavuus. 

Groeschel kuvaa nykypäivän ilmiöitä riemastuttavan humoristisesti. Esimerkiksi juuri tätä tykkästen metsästämistä: 

Esitä itsellesi kysymys: "Kun elämäsi päättyy, onko oikeasti merkitystä sillä, kuinka monta tykkäystä sait? Oletko rehellisesti sitä mieltä, että makaat kuolinvuoteellasi miettien: 'Jos vain olisin saanut kolme tykkäystä enemmän sillä oudosta tomaatista julkaisemallani kuvalla vuonna 2015, olisin päässyt täyteen satalukuun. Sata tykkäystä. Tai yli, mutta täyden sataluvun verran. Voi, miten upeaa elämä olisikaan. #VoinKuollaOnnellisena #LepääRauhassa,minä.'" 

Kirja käsittelee myös esimerkiksi myötätunnon katoamista. Some saa meidät turtumaan maailman kärsimykseen, kun sitä näkyy jatkuvasti uutisvirrassamme, jossa se lisäksi näyttäytyy samanarvoisena ihmisten kissavideoiden, ruokakuvien ja selfieiden kanssa. Olen huomannut tämän itsekin, ja Groeschel kertoo myös tutkimuksesta, josta näkyy, miten toisista välittäminen on vähentynyt verrattuna siihen, mitä se oli vielä muutama vuosikymmen sitten. 

Kuitenkin meidät kristittyinä on kutsuttu välittämään. Ja vaikka on hienoa, että tykkäilemme ja kirjoitamme empaattisia kommentteja somessa, tosi rakkaus myös toimii ja tekee asioita. Tosi rakkaus tulee esiin todellisessa elämässä, jossa ihmiset tapaavat toisiaan tai edes puhuvat puhelimessa. Ja se näkyy sellaisina tekoina kuin esimerkiksi laupiaalla samarialaisella, joka oli valmis jopa maksamaan tapaamansa tuntemattoman väkivallan uhrin hoidosta. 

Groeschel puhuu myös suoraselkäisyyden palauttamisesta eli taistelusta salaista epäpuhtautta ja kiusauksia vastaan. Tämän otsikon alla vastaan tulee esimerkiksi pornon käyttöä ja salaisia suhteita. Pysäyttävä on tutkimus, jonka mukaan Britanniassa muistaakseni vuonna 2011 kolmasosassa avioerohakemuksista mainittiin sana Facebook. 

Sosiaalisessa mediassa puhutaan myös paljon pahaa, kirjoitetaan negatiivisia kommentteja, juorutaan ja jopa kiusataan. Kuitenkin meidän kristittyinä pitäisi jakaa vain sellaista, mikä on totta ja rakentavaa. Eikä levittää asioita, joiden todenperäisyydestä emme tiedä, tai tietoja, jotka vahingoittavat lähimmäistämme, vaikka ne olisivat tottakin. Eräskin Groeschelin tietämä aviopari oli jo saamassa suhdettaan kuntoon ongelmien jälkeen, kun joku "hyvää tarkoittava" uskovainen tuhosi heidän liittonsa kaivelemalla heidän asioitaan julkisesti sosiaalisessa mediassa. Vaimo romahti tästä niin, että jätti avioerohakemuksen. 

Tärkeä ja toistuva teema Groeschelin kirjassa on se, ettei mikään saa tulla meille epäjumalaksi. Ei siis myöskään sosiaalinen media, toiset ihmiset ja heidän hyväksyntänsä. Kirja kertoo innostavasti ja sytyttävästi siitä, miten vain Jeesus voi täyttää meidän sisällämme olevan tyhjiön. Mikään määrä ihmisten hyväksyntää, tykkäyksiä tai edes rakkautta ei siihen pysty. 

Kun ymmärrät, että Kristus on kaikki, mitä sinulla on, ymmärrät myös, että hän on kaikki, mitä tarvitset. Et tarvitse kenenkään muun hyväksyntää, koska sinulla on Kristuksen hyväksyntä... Identiteettisi ei liity siihen, kuinka monta seuraajaa saat. Identiteettisi perustuu siihen, ketä seuraat, ja sinä seuraat Jeesusta. 

Groeschel kehottaa meitä etsimään Jumalaa kaikin voimin ja toteaa: 

Kun maistat ja huomaat, että hän on hyvä, olen varma, että kaipaat vielä lisää hänen kauneuttaan. 

Hän mukailee psalmia 84: 

"Sydämeni ei näänny tykkäysten kaipauksesta vaan sinun rakkautesi, läsnäolosi ja hyvyytesi kaipaksesta. Sieluni kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen." 

Tästä kirjasta olisi paljon sanottavaa, ja varmaan liian pitkästi jo kirjoitinkin. Mutta kaiken sen, mitä en tässä maininnut, löydät kun luet itse #vaikeanvalinnan. Huikea kirja meille someajan ihmisille. Kirja, joka muistuttaa meitä siitä, mikä elämässä todella on tärkeää. 

Päivä Oy 2018 

240 sivua 

Alkuteos Liking Jesus 2015 

Kannen suunnittelu Dual Identity 

Kansikuva iStock.com/svetikd 

Kannen toteutus Päivä Oy