Suomentanut Maria Lyytinen
Minullakin oli odotukset korkealla heti kun kuulin kirjasta, enkä joutunut pettymään. Tämä oli niitä romaaneja, jotka lumoavat heti ensimmäiseltä sivulta lähtien ja joiden lumous säilyy loppuun asti. Täydellistä lukunautintoa.
Päähenkilö on tarinan alussa kuusivuotias Kya-tyttö, joka asuu köyhän perheensä kanssa pohjoiscarolinalaisen suon laidalla. Kyläläiset pitävät heitä roskasakkina. Kyan isä on väkivaltainen alkoholisti, ja niinpä eräänä päivänä vuonna 1952 äiti ottaa kapsäkkinsä ja lähtee kotoa taakseen katsomatta. Vähitellen lähtevät myös muut sisarukset, mutta Kya on liian pieni ja joutuu jäämään isänsä luo. Käytännössä isä kulkee ryyppyreissuillaan, ja Kyan on selvittävä pienestä pitäen yksin.
Kuukaudet kuluivat ja talvi asettui lauhkeana maisemiin, niin kuin etelän talvilla on tapana. Aurinko kietoutui kuin lämmin peitto Kyan hartioille ja houkutteli hänet yhä syvemmälle soiseen maastoon. Toisinaan hän kuuli yöllisiä ääniä, joita ei tunnistanut, tai säpsähti liian lähelle iskeviä salamoita, mutta aina vaikean paikan tullen maa kannatteli häntä. Ja lopulta tuska sydämessä alkoi tihkua pois omia aikojaan kuin hiekkaan imeytyvä vesi. Yhä sen tunsi, mutta vain jossakin syvällä. Kya laski kämmenensä hengittävän, kostean maan kamaralle, ja suosta tuli hänen äitinsä.
Kya joutuu lapsesta asti kasvamaan hylkäämisen haavat sydämessään ja oppimaan, että yksin on pärjättävä eikä muihin ihmisiin ole luottamista. Hän oppii tuntemaan häntä ympäröivän luonnon kuin omat taskunsa, ja hän onkin varsinainen luonnonlapsi. Kyläläiset pitävät Kyaa outona kummajaisena, Rämelikkana, ja suhtautuvat häneen halveksien. Hän on yksinäinen ja ulkopuolinen. Mutta hänessä ja hänen elämässään marskimaan reunalla on kauneutta, josta ihmiset eivät tiedä. Vain harvat tulevat sen näkemään, mutta onneksi heitäkin on.
Kirja on myös murhamysteeri. Vuorotellen Kyan lapsuuden ja aikuisuuden kanssa Owens kertoo vuodesta 1969, jolloin kylällä asunut nuori mies, hiukan Kyaa vanhempi Chase Andrews, löydetään suolta kuolleena. Todennäköisesti murhattuna. Kun tapausta on hiukan tutkittu, epäilykset kohdistuvat Kyaan. Onko hän syyllinen?
Kuten kannessakin sanotaan, Owensin teos on todellinen villin luonnon ylistys. Sen kieli ja luonnon kuvaus on valtavan kaunista. Myös Kyan elämää ja sielunmaisemaa Owens kuvaa niin herkästi eläytyen, että syvälle sydämeen sattuu. Suon villi laulu onkin suorastaan pakahduttava lukuelämys. Ja valtavan koukuttava: lukemista ei olisi malttanut keskeyttää, mutta yön yli oli kuitenkin nukuttava.
Jotkut ovat pettyneet kirjan murhamysteeriin, mutta itse en pettynyt. En edes odottanut, että tämä olisi varsinainen dekkari, kuten ei ollutkaan. Pääosassa on Kyan elämä ja se suon villi laulu.
Kaikesta näkee, miten luontorakas ihminen Delia Owens on. Hän on opiskellut eläintieteitä ja eläinten käyttäytymistiedettä ja on aiemmin kirjoittanut elämäkerrallisia teoksia tutkijanelämästään Afrikan luonnon keskellä. Tällaisen mestariteoksen jälkeen voi vain toivoa, että hän jatkaisi romaanien kirjoittamista!
WSOY 2020
416 sivua
Alkuteos Where the Crawdads Sing 2018
Kannen suunnittelija Na Kim
Kannen kuvitus Andrew Geiger
Kirjasta ovat bloganneet mm.
Minäkin pidin valtavasti tästä kirjasta. Kirjan teksti lumosi minut samoin ne luontokuvaukset. Valitettavasti tällaisia traagisia lapsikohtaloita on liian paljon aidossakin elämässä. Lapsia joiden lapsuus on kauhea, väkivaltainen ja elämää päihteiden keskellä. Lapsia, joista ei kukaan huolehdi.
VastaaPoistaLisäksi kirjan ajankuvauksesta nousi tuon ajan rasismi ikävästi esille. Tämä kirja on minustakin mestariteos.
Oli tämä kyllä aivan ihana kirja, lumoava on juuri oikea sana!
PoistaTästä on pidetty kovasti ja kiinnostaa. Luen näköjään tällä hetkellä hitaammin / vähemmän kuin yleensä, mutta ehkä pimeät talvi-illat kutsuvat taas enemmän kirjojen pariin.
VastaaPoistaSuosittelen kyllä tätä lämpimästi! Aina ei tule luettua yhtä paljon, mutta kyllä niitä toisenlaisiakin aikoja sitten taas tulee.
Poista