Tässä Paavo Virtasen vanhassa romaanissa ei ole noin rankkaa juttua, vaikka ei protestanttisia kristittyjä tuohonkaan aikaan hyväksytty Eritreassa. Virtanen oli lähetystyössä Eritrean Asmarassa vuosina 1970-1974. Sinne Asmaraan tämän kirjankin tapahtumat sijoittuvat, ja epilogista käy ilmi, että tässä on ihan tosielämän henkilöistä kysymys; heidän nimensä on kuitenkin muutettu Asmarassa valinneen tilanteen tähden.
Eritrea kuului tuohon aikaan Etiopiaan, mutta Eritrean vapautusrintaman sissit kävivät itsenäisyyssotaa. Taistelut riehuivat maaseudulla; Asmarassa oli vielä tuolloin rauhallista.
Vaikka tämä on lähetysromaani, tarinaa ei kerrota suomalaisten lähettien näkökulmasta, vaan paikallisten. Virtanen kuvaa sekä arabeja, jotka ovat muslimeja, että tigrejä, jotka ovat koptikristittyjä.
Tarinan keskiössä on Ahmed-nimisen arabimiehen perhe. Ahmed on huolissaan, koska nuorena tehdyn veriliiton perusteella naapurissa asuva vanha Muhammed vaatii nyt vaimokseen Fatimaa, Ahmedin nuorta tytärtä, joka on vasta neljätoistavuotias. Isä haluaisi kuitenkin antaa rakkaan tyttärensä jollekin nuorelle miehelle eikä tiedä, miten tilanteesta selvittäisiin. Muhammedilla on täysi oikeus esittää vaatimuksia ja jopa uhkauksia, koska Ahmed on nuorena vannonut antavansa tuolle miehelle mitä ikinä hän haluaa palkaksi siitä, että Muhammed pelasti silloin Ahmedin hengen.
Myöhemmin kuvaan tulee mukaan myös Abeba-niminen tigrityttö, joka otetaan palvelijaksi Ahmedin perheeseen. Hän ystävystyy Fatiman kanssa. Mutta Abebankin pään menoksi ollaan hänen tietämättään punomassa karmeita juonia. Tyttöjen kohtalo voi olla kova tuolla päin maailmaa. Kuinka Fatiman ja Abeban lopulta oikein käy?
Suomalainen lähettipari perustaa naapuriin lähetysaseman, ja se herättää ympäristössä sekä kiinnostusta että vastustusta. Protestanttista uskoa eivät vastusta vain muslimit, vaan se on kauhistus myös paikallisille koptikristityille. Kopteista en ole tiennyt oikeastaan muuta kuin nimen, joten oli kiinnostavaa lukea heidän erikoisista tavoistaan, kuten vuosittain pidettävästä kastejuhlasta läheisessä puistossa. Vaikka koptit on aikanaan kastettu, he saavat myös jokavuotisen kasteen tuossa juhlassa. Papit pirskottavat pyhää vettä heidän päälleen, ja sitä vettä viedään myös pullossa kotiin. Kopteille tärkeää on myös usko pyhimyksiin, enkeleihin ja Neitsyt Mariaan.
Virtanen kuvaa muutenkin todella värikkäästi ja kiinnostavasti paikallista elämää, tapoja, ajattelua ja ympäristöä. Tämä olikin hyvä, koska nimenomaan halusin saada tietoa eritrealaisesta elämänmenosta. Melkoinen tietopaketti tämä teos on, joskin kaunokirjallisessa muodossa.
Lukiessani ehdin ajatella, että tässä taas yksi kristillinen romaani, jossa ongelmat katoavat ja kaikki kääntyy parhain päin. Mutta epilogi tosiaan paljastaa, että kyseessä ovat aivan todelliset, ilmeisesti Virtasten Asmarassa tuntemat henkilöt. Joten ehkä nämä tapahtumatkin ovat tosia? Ja kyllähän kieltämättä joskus ongelmat saattavat ratketakin jopa näin ihmeellisesti, kun Jumala vastaa rukouksiin - vaikka ei hänkään mikään vastausautomaatti ole.
Joka tapauksessa tämä oli oikein antoisa nojatuolimatka vuosikymmenien takaiseen Eritreaan.
Ristin Voitto 1977
248 sivua
Päällys: Eero Sarrala
Kuulostaapa kiinnostavalta. En ole minäkään tainnut Eritreasta koskaan lukea, en ainakaan muista. Virtasen Paavolta olen joskus lukenut vedenpaisumukseen liittyvän teoksen, joka on toki aivan eri luokkaa teemaltaan ja kerronnaltaan kuin tämä. Kiitos esittelystä!
VastaaPoistaTämä oli kiva kirjalöytö. Vanhoissa kirjoissa on vaikka mitä, mistä ei ole koskaan kuullut. Paavo Virtanen osaa kirjoittaa kiinnostavasti, ja kaikesta näkee, että Eritrea on hänelle tuttu. Netissä oli kiinnostava Ristin Voiton muistokirjoitus Virtasesta, ja siellä kerrottiin, että hän on kirjoittanut muitakin romaaneja.
PoistaAfrikkaan sijoittuvia kirjoja ei ylipäätään taida suomeksi liikoja olla. Hieno löytö!
VastaaPoistaSiitä olen iloinen, että viime aikoina on suomennettu edes parilta afrikkalaiselta kirjailijalta kirjoja.
Niin, paljon enemmänkin saisi olla Afrikkaan sijoittuvaa kirjallisuutta tarjolla. Toivottavasti afrikkalaisten kirjailijoiden teoksia suomennetaan jatkossa lisää.
PoistaOnpas jännä löytö! Eritreasta ei tosiaan ole paljon kirjoja tarjolla. Hauska kuulla, että tuollainen tositapahtumiin perustuva kirjakin päättyi onnellisesti.
VastaaPoistaJoskus voi näköjään olla onnellinenkin loppu. Kun kävin kurkkaamassa Adlibriksen sivulta, niin englanniksi ja muilla kielillä löytyy kyllä paljon kirjoja Eritreastakin. Aika paljon siellä oli erilaisia tietokirjoja sodasta yms, sitten oli pakolaisten elämäkertoja ja yksi runokirjakin. Ja peräti yksi romaani tuli vastaan.
Poista