perjantai 25. marraskuuta 2022

Martti Luther: Armahda minua, Jumala - Psalmin 51 selitys

Suomentanut Hannu Lehtonen 

Loppuvuodesta 1531 Martti Luther oli saanut päätökseen kuuluisat Galatalaiskirjeen luentonsa. Kesällä 1532 hän sitten luennoi psalmista 51, ja tämä kirja, samoin kuin Galatalaiskirjeen selityskin, perustuu kuulijoiden luennoista tekemiin muistiinpanoihin. Psalmien kirja oli uskonpuhdistajalle läheinen koko hänen elämänsä ajan. 

Psalmi 51 liittyy Daavidin lankeemukseen, kun hän teki aviorikoksen. Luther kuitenkin korostaa, ettei Daavid tässä puhu jostain yhdestä synnistä, vaan kaikista synneistä ja koko ihmisen syntisyydestä. Psalmissa pyydetäänkin, että Jumala puhdistaisi kaikesta synnistä. 

Syntihän ei ole vain yksittäisiä tekoja, joita voisi karsia pois ja tulla aina vain paremmaksi, vaan koko ihmisen luonto on syntiinlankeemuksessa turmeltunut. Näin eivät mitkään hyvät tekomme - tai Lutherin mainitsemat, hänen aikalaistensa harrastamat hyvitystyöt - riitä meitä pelastamaan, eikä meillä Jumalan edessä ole mitään omia ansioita. Emme voi mitenkään ansaita pelastusta, vaan saamme sen armosta yksin Kristuksen ansion tähden. 

Ja sitten toisaalta: pelastettuinakin synti riippuu meissä kiinni, niin että omassa itsessämme meissä näkyy edelleen vain perkeleellistä mustuutta, kuten Luther taisi varsin realistisesti asian ilmaista. 

Mutta uskonpuhdistajan opetusten äärellä tutuksi ja rakkaaksi tulee vieras vanhurskaus, se, mikä tulee meihin täysin ulkopuoleltamme ilman niitä omia ansioita. 

Luther opettaa varsin selkeästi ja suorasanaisesti niin synnistä kuin armosta. Asiat eivät jää epäselviksi, ei ainakaan, jos raamatullinen kielenkäyttö (kuten juuri tuo sana vanhurskaus ja muut vastaavat) on tuttua ja jos tekstiin jaksaa kunnolla syventyä. 

Minussahan on se vika, että keskittyminen näin tiukan asiapitoiseen tekstiin, jossa on vielä pitkät kappaleet, on vaikeaa. Luinkin tätä ohutta kirjaa pitkään. Mutta kun Lutherin opetuksiin jaksaa paneutua, vaivannäkö palkitaan. Jos on tullut nautittua hengellisiä pikaruokia, vastapainoksi tällainen teos on kuin ruisleipää, joka ravitsee nälkiintyneen sielun. Eli suomentaja Hannu Lehtosen sanoin: 

Tämä psalmiselitys on ravitsevaa ruokaa kaikille kristityille. Siinä uskonpuhdistajamme saarnaa lakia kaikessa sen ankaruudessa ja evankeliumia kaikessa sen ihanuudessa. 

Tekee hyvää viipyä tämän kristinuskon keskeisimmän sanoman ja kalleimman aarteemme, Jeesuksen ristintyön äärellä. Jos on päässyt unohtumaan, mistä tässä uskonelämässä oikein on kysymys, niin kun lukee vähän Lutheria, jo alkavat asiat selvitä. 

Kirjassa oli paljon puhuttelevia ajatuksia, joissa riittää pureskeltavaa myöhemmäksikin. Mieleeni jäi esimerkiksi Lutherin selitys jakeesta, jossa Daavid rukoilee, että saisi kuulla iloa ja riemua. Hepreaksi tuo kuulemma luetaan: Tee minut iloa kuulevaksi. Lutherin mukaan Daavid rukoilee, että syntien anteeksiantamus, joka yksin tuo ilon, tulisi hänen omakseen yksinomaan sanan tai kuulemisen välityksellä. 

Rakas Vapahtajani, tee siis minutkin armon sanaa kuulevaksi, sillä se tuo todellisen ilon. 

Luther-Kirjat  Oy 2022 
Julkaisija: Concordia ry 
128 sivua 
Alkuteos: Enarratio Psalmi LI. WA 40.2,313-470 
Käännöksen ja kieliasun tarkastus: Maria Laulumaa 
Kansikuva: Hyvä Paimen. Mosaiikki 400-luvulta. Wikicommons 

2 kommenttia:

  1. Kommentoin ihan sivuseikasta: oikein kaunis tuo kansikuvan mosaiikki 400-luvulta, ja sen värit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se on todella kaunis. Harmi kyllä tuossa kuvassani se näkyy vähän huonosti.

      Poista