Helen Berhane & Emma Newrick: Satakielen laulu

Tosikertomus uskosta ja vainosta Eritreassa 

Suomentanut Katja Bågman 

Kun luin muutama viikko sitten Paavo Virtasen Eritreaan sijoittuvan romaanin Moskeijan varjossa, kiinnostuin myös Satakielen laulusta, jossa eritrealainen Helen Berhane kertoo omasta elämästään. 

Molemmat kirjat ovat kristillisiä, mutta muutos Eritreassa on kyllä ollut valtava 1970-luvun jälkeen, jolloin Paavo Virtanen työskenteli siellä. Silloinkaan protestanttisia kristittyjä ei välttämättä hyväksytty, mutta heillä oli kuitenkin uskonnonvapaus. Helen Berhane puolestaan syntyi vasta vuonna 1974, ja kun hän aikuistui, moniin eri kirkkokuntiin kuuluvia protestanttisia kristittyjä vainottiin, vangittiin ja kidutettiin. Sen hän joutui itsekin kokemaan. 

Helen Berhane oli alun perin ortodoksi, mutta kun hänen miehensä hylkäsi hänet, kirkossa ei enää haluttu olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Näin Berhanesta tuli lopulta helluntailainen. Hän julisti avoimesti evankeliumia, teki lauluja ja esitti niitä. Kunnes vaikeudet sitten alkoivat. 

Berhanea pidettiin vangittuna pahamaineisessa Mai Serwassa, jossa vangit sullottiin metallisiin laivauskontteihin. Niissä oli päivällä kuuma ja yöllä kylmä; lisäksi niissä vilisi täitä ja kirppuja. Ruoka oli tietenkin huonoa ja vankien nöyryytys sekä kidutus jotain aivan järkyttävää. 

Kristityt vangit kuitenkin rohkaisivat toisiaan; he lauloivat, rukoilivat ja lukivat Raamattua yhdessä aina silloin, kun heillä vain oli siihen mahdollisuus. Helen Berhane itse oli se satakieli, jonka laulua mikään kidutus ei voinut vaientaa. Häntä yritettiin kiduttamalla saada luopumaan uskostaan ja lopettamaan laulamisensa sekä saarnaamisensa, mutta mikään kidutus ei saanut häntä luovuttamaan. Lopulta hänet hakattiin niin pahasti, että hän oli jo kuoleman rajalla. 

Helen Berhane pääsi kuitenkin vihdoin vapaaksi ja pakeni Eritreasta. 

Vaikka tällaiset kidutuksesta ja muusta kaltoinkohtelusta kertovat kirjat ovat järkyttäviä, Satakielen laulu oli kuitenkin yllättävän rohkaiseva lukuelämys. Berhane kertoo siitä, miten uskovat saivat vankeudessa rohkaisua Jumalalta ja toisiltaan. Kirjoittaja itse koki, miten Jumala monesti lähetti jonkun häntä auttamaan ja miten hän sai kokea Jumalan huolenpitoa noissa ahdistavissa oloissa. 

Muita vankeja puhutteli se, että kristityt eivät luopuneet uskostaan, vaikka heitä kohdeltiin kaikkein julmimmin. Näin monia vankeja tuli uskoon, ja olipa vartijoidenkin joukossa kiinnostuneita. 

Eritrea on kuitenkin rankka maa myös muille kuin kristityille. Helen Berhane kertoo, että monesti aivan kunnollisia, hyvin koulutettuja ihmisiä saatettiin hakea kotoaan vaikka keskellä yötä. Heidät vangittiin eikä syytä koskaan kerrottu. Useiden kuukausien vankeuden jälkeen heidät sitten vapautettiin ja heitä kiellettiin toistamasta tekoaan. Niin mitä tekoaan?! Berhane arvelee, että ehkä ihmisiä vangittiin aivan varmuuden vuoksi, säikäytykseksi ja varoitukseksi, koska ehkä he saattaisivat juonia jotain hallitusta vastaan. Sittenpä tietäisivät olla kapinoimatta. 

Eritrean kristityistä kymmenen prosenttia on vankilassa, mutta yli puolet heistä on ollut vankilassa jossain vaiheessa elämäänsä. 

Siis huh millaisessa pimeydessä eritrealaiset joutuvat elämään. Ei voi kuin rukoilla vapautta tuolle paljon kärsineelle kansalle. 

Marttyyrien Ääni ry 2020, 2. painos 

1. painos 2010 

128 sivua 

Alkuteos: Song of the Nightingale 2010 

Kansi: Päivä Oy 

Kannen kuva: Authentic Media Limited