Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta

Suomentanut Eero Balk 

Olin innolla odottanut tätä syksyn uutuusromaania; en nimittäin muista koskaan lukeneeni ukrainalaista kirjallisuutta. Ilokseni kirja olikin aivan minun makuuni ja sain viettää nautinnollisia hetkiä sen äärellä. 

Jevhenija Kuznjetsova kertoo yhdestä kesästä Ukrainan maaseudulla. Sisarukset Mia (Solomia) ja Lilia haluavat saada taukoa omasta elämästään, jättävät kaiken ja lähtevät viettämään kesää 96-vuotiaan isoäitinsä ränsistyneeseen taloon villiintyneen puutarhan keskelle. Melkein heti sinne ilmestyy yllättäen myös Mian ja Lilian serkku Marta, joka lentää Intiasta asti, ja lopulta paikalle ehtii vielä sisarusten äiti Maria. Eräs yllättäväkin henkilö saapuu sekoittamaan kuvioita. 

Isoäidin talo on perheen naisille pensaikon peittämä luuserien turvapaikka, jonne voi vetäytyä miettimään elämänsä kiperiä kysymyksiä ja valintoja. 

Isoäiti oli sanonut usein "Mitä minä olen tehnyt täällä tapellessani koko ikäni pensaikkoa vastaan?" vaikka oli todellisuudessa tiennyt rakentaneensa turvapaikan, jossa saattoi suojata lapset siltä, mihin ei voinut vaikuttaa, ja sitten turvata heidänkin lapsensa elämältä. Sillä elämää ei aina voinut elää, joskus siltä piti suojautua. 

Perheen naiset ovatkin tuona kesänä vaikeiden valintojen äärellä, joita turvapaikassa pohditaan yksin ja yhdessä. Pitäisikö Lilian muuttaa miehensä mukana Australiaan, jonne hän itse ei halua; entä valitseeko Mia turvallisen mutta tylsän miehen vai houkuttelevan hurmurin, joka saattaa kuitenkin olla epäilyttävä renttu? Marta on raskaana, mutta kuka on isä, josta hän ei suostu puhumaan? Maria ymmärtää olevansa hetkenä minä hyvänsä suvun vanhin, onhan hänen äitinsä jo 96-vuotias. Ajatus on pelottava. 

Näiden pohdintojensa ohella naiset kuitenkin myös ottavat kaiken irti kesästä maalla, kunnostavat taloa, hoitavat puutarhaa, pitävät hauskaa, vitsailevat ja riitelevät. Heillä on todella nasevaa sananvaihtoa, jota lukee hymy huulessa. 

Kuznjetsova kirjoittaa kepeästi ja lämpimän humoristisesti. Kirjassa on myös leppoisaa kesäistä tunnelmaa. Niinpä Kysykää Mialta olikin oikein ihastuttava lukuelämys. 

On monia maita, joista suomennetaan helposti lähinnä raskasta kärsimyspitoista kirjallisuutta. Esimerkiksi Ukrainan naapurista Puolasta tuntuu olevan tarjolla lähinnä toista maailmansotaa ja holokaustia. Haluaisin niin mielelläni lukea ihan tavallisesta elämästä Puolassa - ja myös nykyhetkestä, ei vain menneistä ajoista. 

Ukrainakin voisi helposti olla yksi sellainen maa, josta suomennettaisiin vain Neuvostoliiton ajasta, sodista ja vastaavista aiheista kertovia kirjoja. Siksi olin iloinen, että sain nyt lukea aivan tavallisten ukrainalaisten tavallisesta elämästä ja tavallisista ongelmista. Lukiessaan joutui toisaalta tietysti toteamaan, miten hirveän surullista on, että Ukrainan nykyhetkestä tällainen huolettomuus on taas valovuosien päässä. 

On myös hienoa, että kirjallisuuspalkintoehdokkaana voi näköjään joskus olla tällainenkin romaani, joka ei ole ollenkaan raskassoutuinen, vaikeaselkoinen, ylitaiteellinen eikä edes tiiliskivi. Nimittäin kirjan kansilehdellä kerrotaan, että Kuznjetsovan kiitetty romaani Kysykää Mialta on Euroopan Unionin 2022 kirjallisuuspalkintoehdokas. Lisäksi se oli BBC News Ukraine Books of the Year -ehdokas vuonna 2021. 

Jevhenija Kuznjetsova on ukrainalainen kirjailija, kääntäjä ja tutkijatohtori. Jos häneltä on ilmestynyt / ilmestyy muita romaaneja, olisipa kiva päästä lukemaan niitäkin. Oli kiinnostavaa tutustua uuteen kirjailijaan, joka näyttää tämän teoksen perusteella olevan taitava ihmissuhteiden kuvaaja. 

Eero Balkin suomennos on nautinnollista luettavaa, niin upeaa, vivahteikasta ja sujuvaa kieltä. 

Aula & Co 2022 

217 sivua 

Ukrainankielinen alkuteos 2021

Kansi: Laura Noponen