Suomentanut Terhi Kuusisto
Toivottavasti luen toukokuussa jotain muutakin kuin trillereitä! Joka tapauksessa Nainen hytissä 10 huipentaa tämän huhtikuun, josta tuli varsinainen trillerikuukausi. Näin 30.4. selvää on ainakin se, että tässä kuussa en lue enää mitään.
Lontoolainen Laura eli Lo on päässyt toimittajan ominaisuudessa mukaan uuden Aurora-nimisen luksusristeilijän neitsytmatkalle. Risteily suuntautuu Norjaan. Kuten muissakin Ruth Waren teoksissa, myös tässä on klaustrofobista tunnelmaa heti alusta lähtien, koska vaikka alus on upea ja ylellinen, se on todella pienikokoinen.
Lolla on mielenterveysongelmia, ja lisäksi hän on juuri ennen matkaa joutunut murtovarkauden kohteeksi eikä ole nukkunut moneen vuorokauteen kuin muutaman tunnin. Kaiken lisäksi hän yrittää laivalla parannella oloaan juomalla. Sitten yöllä hän kuulee selvästi naisen kirkuvan viereisessä hytissä, minkä jälkeen hytin parvekkeelta heitetään mereen ruumis, ja vertakin Lo näkee kauhukseen.
Mutta kukaan ei tunnu uskovan häntä, kun hän seuraavana päivänä yrittää selvittää tapahtunutta. Kukaan laivalla olleista ei ole kadonnut, eikä hytin 10 parvekkeellakaan näy verta. Kyseisessä hytissä ei edes asu ketään; se on täysin tyhjä. Lon annetaan ymmärtää, että hänen on täytynyt kuvitella kaikki.
Lo on kuitenkin tuloiltana lainannut ripsiväriä nuorelta naiselta, joka aivan varmasti asui hytissä 10. Mutta tätä naista ei näy missään, eikä häntä tunnu olevan olemassakaan.
Oliko todella mahdollista, että hän oli kuollut?
Toinen vaihtoehto ei ollut paljoakaan houkuttelevampi. Koska jos tyttö ei ollut kuollut, se tarkoitti että minä olin tulossa hulluksi - ja äkkiä en tiennyt kumpi olisi parempi.
Kuitenkin, vaikka mitään ei muka ole tapahtunut, Lo saa nimettömän uhkauksen, jossa häntä kielletään nuuskimasta asioita.
Loppua kohti jännitys ja suljetun paikan kammo tiivistyvät kauhistuttavasti. Alkoi vaihteeksi tuntua, että kestääkö hermo ihan tällaista ja että pitäisikö ehkä siirtyä kevyempään kirjallisuuteen.
Minusta tarina oli joka tapauksessa huikea ja tarjosi juuri sellaista irrotusta, jota jännitykseltä kaipaankin.
Olen kuullut sanottavan, että Ruth Waren tuotanto olisi jotenkin epätasaista, mutta nyt tulin lukeneeksi neljä hänen kirjaansa tässä kuussa, ja pidin niistä kaikista. Nainen hytissä 10 saattoi olla niistä jopa paras. Psykologinen jännitys nyt vain on minun juttuni.
Otava 2018
Pokkarissa 352 sivua
Alkuteos The Woman in Cabin 10, 2016
Kirjasta ovat bloganneet mm.
Kirjis
VastaaPoistaei siinä mittää eli hyvä kun luet dekkareita trillereitä sun muita kauhuja.
Ite en millään taivu noihin vaikka kuin yrittäisi.
Minua ilhadutti tässä muuanna päivänä Anna-lehden juttu, jossa Rosa Liksom lausahti tv-katseluistaan: en siedä huumoriohjelmia tai rikossarjoja.
Niin samaa mieltä, niin samaa mieltä.
=
Enää en minäkään huumoriohjelmien metakkaa, ja trillerit poikineen ilmestyvät joka ilta uutisissa katseltaviksi faktoina.
Ei näin jyrkkärajainen oikeastaan pitäisi olla, mutta kun ...
No makuasioitahan nuo ovat. Minullakin on pitkiä aikoja, etteivät dekkarit ja trillerit voisi vähemmän kiinnostaa. Joskus sitten tulee tällainen putki päälle, kun on niin väsynyt, ettei jaksa keskittyä mihinkään muuhun, tai niin stressaantunut, että tarvitsee rajua irrotusta. Jännityksellähän saa hyvin pään nollattua, aivot narikkaan jne! Mutta toivon kyllä, että tämä putki jo katkeaisi ja jaksaisin lukea muutakin.
PoistaVarsinaista kauhuahan minäkään en lue. Ainoa kauhukirja, jonka voisin ehkä joskus lukea, on Marko Hautalan Leväluhta, koska se kertoo kiinnostavasta, suht lähellä sijaitsevasta paikasta. Mutta kauhua en kyllä ala lukea kovin huonossa hapessa ollessani. Parempia aikoja odotellessa siis! Glada vappen hikkaj!
Kiitos. Vappuna voi lukea vaikka huiskutellen Annaa! :)
PoistaNuista jännäreistä vielä:
Luen kyllä varsinaista kauhua eli keskitysleirijuttuja, joista V.Frankl kirjoitti kirjan ylitse muiden: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ihmisyyden-rajalla/
Samoin näitä kriminaaliselviytymisjuttuja, kuten:
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/harka-vangista-vahvimmaksi/
jne.
Minä olen ajan mittaan väsynyt tosielämän kauhuun eli kaikkiin keskitys- ja vankileirijuttuihin, kidutukseen yms. Mutta tuon Viktor Franklin kirjan minäkin olen lukenut, ja se postaus on yksi blogini katsotuimmista, joten on nähtävästi puhutteleva kirja muidenkin kuin minun mielestäni. Siinä kirjassa oli kiinnostavaa tuo selviytymisen ja toivon säilyttämisen näkökulma.
PoistaKriminaaliselviytymisjuttuja voisi toki joskus lukea. Ja Annaa :) Pitääpä käydä katsomassa, mitä postasit Annasta!
Olen tykännyt aina jännäreistä. Nuorempana luin jopa kauhukirjoja, jotka eivät enää kiinnosta. Historia on myös semmoinen aihepiiri, joka on aina kuulunut lukemistooni.
VastaaPoistaRuth Waren jännityskirjat ovat mukavia välipalakirjoja, viihdyttäviä ja mukaansatempaavia. Parasta on, että tietää, että kirjoissa ei ole mitään sellaista mitä ei pystyisi lukemaan. Aion lukea jatkossakin :)
Hauskaa vappua :)
Nämä Ruth Waret ja vastaavat ovat tosiaan koukuttavaa ja rentouttavaa luettavaa. Historiakin on kiinnostavaa, vaikka minun tulee luettua aika paljon nykyajasta kertovia kirjoja. Hauskaa vappua sinulle Mai!
PoistaTämä kirja löytyy minulta hyllystä englanninkielisenä! Tykkään kyllä lukea trillereitä ja dekkareita, mutta kovin montaa en varmaankaan pystyisi peräkkäin lukemaan. Oma kokemukseni Waren kirjojen kanssa on epätasainen: In A Dark, Dark Wood (suom. Synkän metsän siimeksessä) -kirjasta en pitänyt, mutta Valhepeli oli ihan ok, tosin ei kovin jännittävä. Itse siis kyllä ymmärrän tuon, että hänen tuotantoaan sanotaan epätasaiseksi. Haluan silti lukea kaikki loputkin Waren kirjat, sen verran utelias olen :D
VastaaPoistaMikäs sen hauskempaa kuin lukea alkukielellä :) Ei minullakaan usein ole tällaisia trilleriputkia, mutta nyt on ollut. Jospa vähitellen saisin siirryttyä muuhun kirjallisuuteen. Valhepeliä minä en ole lukenut. Myös Synkän metsän siimeksessä oli minusta ihan hyvä.
Poista