Fulton Oursler: Suurin tarina mitä koskaan on kerrottu

Suomentanut Inkeri Hämäläinen 

Lainasin tämän vanhan, Jeesuksen elämästä kertovan romaanin kerran lapsuudenkotini kirjahyllystä. Joskus 80-luvulla olin tämän lukenutkin. Luin kirjaa aika pitkälle joulun aikoihin, mutta sitten se jäi kesken. Nyt huomasin, että jäljellä olivat enää Jeesuksen kärsimystien tapahtumat ja ylösnousemus, joten oli sopiva sauma lukea kirja loppuun näin hiljaisella viikolla.

Kirja sopii tietysti luettavaksi koska tahansa, mutta joulun ja pääsiäisen aikaan pääsee samalla lukemaan ajankohtaan liittyvistä tapahtumista. En enää muista tarkkaan, mutta kyllä Jeesuksen syntymään liittyvistä tapahtumistakin taidettiin kertoa aika pitkästi. Ainakin Jeesuksen kärsimyshistoriaa Fulton Oursler käsittelee todella pitkään ja yksityiskohtaisesti. Ylösnousemuksen hän käsittelee minusta kovin lyhyesti ja pintapuolisesti, kuin kiirehtien, että pääsisi vihdoin lopettamaan. Olisin halunnut lukea pääsiäisestäkin seikkaperäisen kuvauksen, mutta kirjailija taisi jo väsähtää siinä vaiheessa. 

Kirja on mukaansatempaavaa luettavaa, ja se onkin takakannen mukaan levinnyt aikoinaan Amerikassa miljoonapainoksina. Takakansi kertoo senkin, että Fulton Oursler on tutustunut historian sokkeloihin ja käynyt tutustumassa tapahtumien ulkonaisiin puitteisiin sikäli kuin niitä meidän päivinämme vielä on nähtävissä. Kirjassa onkin mukana paljon sellaista, mikä tuntuu historialliselta taustatiedolta tuon ajan elämästä, mutta on tietysti vaikea tietää, mikä kaikki on faktaa ja mikä taas kirjailijan mielikuvitusta. 

Joka tapauksessa hyvä lukuelämys tämä oli. Yksi mieleenpainuva kohta on Jeesuksen ja Sakkeuksen kohtaaminen. Kun Jeesus huusi Sakkeusta tulemaan puusta alas, sillä hän tulisi vieraaksi tämän kotiin, Oursler kirjoittaa: 

Mestari minun talossani. Jeesus minun vieraanani. 

  Verojenkokoojan sydämessä vallitsi hurja, mieletön ilo. Rujo pikku miljonääri tömähti maahan sykomoripuun viimeisiltä oksilta; hän juoksi kömpelösti pitkin kujaa, jonka ihmisjoukko avasi hänelle keskuuteensa, hän huusi ja nauroi. Ja Jeesus laski kätensä olkapäälle, joka häthätää ulottui hänen vyötäröönsä saakka, ja he lähtivät yhdessä liikkeelle ihmisjoukon mutistessa ja kuiskaillessa. 

Kun eilen luin pitkästi Jeesuksen oikeudenkäynnistä, kidutuksesta ja ristinkuolemasta, tämä osio oli hyvin koskettava. Oli järkyttävää lukea siitä kaikesta piinasta, johon Jeesus alistui meidän tähtemme. Tuli mieleen elokuva The Passion of the Crist. 

Ehkä jotkut kirjailijan ratkaisut juonen suhteen eivät uponneet minuun, mutta kirjailijoilla on oikeus käyttää omaa mielikuvitustaan. Siitä haluaisin kuitenkin hiukan nipottaa, että hän oli tehnyt useammastakin henkilöstä vaalean, kalpean ja muuta vastaavaa. En toki ole itse koskaan käynyt Lähi-idässä; kuka tietää miten paljon kalpeita ja keltatukkaisia ihmisiä siellä sitten voi olla... 

Tällä romaanilla on minulle tunnearvoa, koska omistuskirjoituksesta päätellen isäni on antanut sen äidilleen jouluna 1955, jolloin se onkin ollut aivan uunituore kirja. 

Siunattua pääsiäisen aikaa! 

K. J. Gummerus Oy 1955 

427 sivua 

Alkuteos: The Greatest Story Ever Told