Suomentanut Oona Nyström
Nyt kun alkuun pääsin, jatkoin heti perään toisella Ruth Waren trillerillä, joka on näköjään hänen esikoisromaaninsa. Luin jostain, että Ware on suljetun paikan mysteerien taitaja, ja siltä hän tosiaan vaikuttaa. Taas oli niin klaustrofobinen tunnelma, että huh!
Tässä kirjassa minäkertoja Nora saa yllätyksekseen kutsun vanhan ystävänsä Claren polttareihin, vaikka he eivät ole olleet missään tekemisissä kymmeneen vuoteen. Nora ei ymmärrä, miksi hän sai kutsun, varsinkin kun häntä ei ole kutsuttu häihinkään. Kymmenen vuotta sitten tapahtui jotain sellaista, joka sai Noran vaihtamaan maisemaa ja katkaisemaan kaikki yhteytensä menneisyyden ystäviin. Miksi kipeä menneisyys alkaa nyt kummitella tämän polttarikutsun muodossa?
Kuitenkin, koska Noran ja Claren yhteinen ystävä Nina lupaa myös tulla polttareihin, Norakin päätyy lähtemään. Moni kutsuttu ei pääse, joten syrjäisellä seudulla - siellä synkän metsän siimeksessä - sijaitsevalla huvilalla on lopulta koolla vain kuusi henkeä. Varsinkin polttarien järjestäjä, Claren kaaso Flo, vaikuttaa oudon epävakaalta ja pakkomielteiseltä, ja vaikea luonne tuntuu olevan muutamalla muullakin osallistujalla. Myös itse huvila on outo, ympäristöön täysin sopimaton lasi- ja teräshökötys, joka on kuin akvaario. Jos ulkona pimeässä olisi joku, hän voisi hyvin tarkkailla sisällä olevia. Karmeaa tunnelmaa lisää seinällä roikkuva haulikko, vaikka siinä on kuulemma vain paukkupanoksia.
Flon järjestämä ohjelmakaan ei ole aivan hilpeimmästä päästä. Ja kun kaikkeen tähän lisätään juomista, humaltumista ja riitelemistä, soppa on valmis. Entä mitkä ovat ulos lumeen yön aikana ilmestyneet jalanjäljet?
Lopulta tilanne kärjistyy, ja Nora löytää itsensä sairaalan sängystä verisenä ja muistinsa menettäneenä. Hänen huonettaan vartioivat poliisit, ja tuntuu kuin häntä epäiltäisiin jostain.
Haluaisin nukkua, mutten pysty, en edes morfiinipumpun pehmeiden surahtelujen jälkeen. Sen sijaan makaan hereillä kuunnellen käytävästä kantautuvia ääniä, mies- ja naispoliisia, jotka keskustelevat matalalla äänellä siitä, mitä on tapahtunut, ja yksi heidän lausumansa sana jää kaikumaan päähäni: Murha. Murha. Murha.
Voiko se olla totta? Voiko se mitenkään olla totta?
Kuka on kuollut?
Mitä mökillä oikein tapahtui? Palautuuko Noran muisti? Voiko olla mahdollista, että hän itse on murhaaja?
Synkän metsän siimeksessä on hyvin mukaansatempaava ja koukuttava trilleri, jonka tunnelma muuttuu loppua kohti koko ajan painostavammaksi. Ruth Ware tuntuu olevan taitava synkkien tunnelmien luoja.
Tällä kertaa en arvannut loppuratkaisua etukäteen. Hyvin sairas kuvio oli kyllä kysymyksessä. Tarina sinänsä on tosi epäuskottava, mutta eipä tuo haittaa, koska jännityshän tässä oli tärkeintä. Sain mitä halusin. Nyt kun olen lukenut muutamassa päivässä kaksi psykologista trilleriä, on sen verran hengästynyt olo, että seuraavaksi luen jotain muuta.
Kuten sanoin edellisestäkin lukemastani Waresta, myös Oona Nyströmin suomennos on todella sujuvaa ja nautinnollista luettavaa.
Otava 2017
363 sivua
Alkuteos In a Dark, Dark Wood 2015
Kirjasta ovat bloganneet mm.
Jälleen suosittelen Waren Rouva Westaway on kuollut teosta. Siinä päästään englantilaiseen kartanoon ja sen synkkiin salaisuuksiin käsiksi.
VastaaPoistaSe on varmasti hyvä. Lainaan sen heti kun se seuraavan kerran on paikalla kirjastossa.
Poista