Anna Snoekstra: Peilikuva

 

Suomentanut Päivi Paju 

Australialaisen Anna Snoekstran psykologinen trilleri Peilikuva oli niin koukuttava ja jännittävä, että se oli ahmaistava kertaistumalta loppuun asti. Oli vain pakko tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu - ja mitä seuraavaksi! Tämä oli hyvä löytö, joten on harmi, ettei kirjailijalta ole suomennettu muuta. Siskoni kuunteli vähän aikaa sitten Snoekstran kirjan Out of Breath ja piti siitä kovasti. Sekin tarina kuulosti kiinnostavalta, joten ehkä pitäisi jatkaa Snoekstran parissa alkukielellä. 

Peilikuvan minäkertoja on karkuteillä oleva nuori nainen, joka jää kiinni näpistyksestä. Itsensä pelastaakseen hän keksii kertoa olevansa yksitoista vuotta sitten kadonnut, silloin kuusitoistavuotias Rebecca Winter; he kaksi ovat nimittäin todella samannäköisiä. Lisäksi naisella ei ole paikkaa minne mennä, joten tästäpä hän saisi samalla kodin ja perheen. 

Siitäpä seikkailu alkaa, kun nainen sitten viedään Rebeccan eli Becin kotiin Canberraan. Miten hän aikoo selvitä kaikista vastaansa tulevista tilanteista, Becin perheenjäsenistä ja ystävistä? Eihän hän tiedä, millainen Bec on ollut, millaiset välit hänellä on ollut kenenkin kanssa ja mitä kaikkea menneisyydessä on tapahtunut. 

Nainen yrittää parhaansa mukaan ottaa selvää kaikesta ja sopeutua rooliinsa. Hyvä näyttelijä ja valehtelijahan hän on jo ennestään. Ja melkoiseen valheiden verkkoon hän sitten tietysti sotkeutuu. 

Ihme kyllä Becin perhe ottaa naisen avosylin vastaan. Tuntuu kuin he uskoisivat hänen olevan Bec. Mutta voiko siihen luottaa? Jotkut muut tuntuvat kyllä epäilevänkin, ja kiperiä tilanteita tulee jatkuvasti. 

Ja entä kun se joku, joka vuosia sitten halusi pahaa Becille, onkin edelleen maisemissa ja pelottelee tämän kaksoisolentoa? Nainen tajuaa olevansa itsekin vaarassa. Mitä kaikkea lopulta tapahtuukaan? Miten nainen aikoo selvitä kunnialla leikistä, johon on ryhtynyt? 

Tarve jättää Becin elämä on nyt vahva. Joku jahtaa minua. Minut saatetaan tappaa. Mutta en voi paeta. Minun täytyy jäädä. Olen sen velkaa Becille. Yksi päivä enää. Vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että jään kiinni. 

Joka toisessa luvussa tarinaa kerrotaan Becin itsensä kannalta. Snoekstra käy päivä kerrallaan läpi hänen viimeisen viikkonsa ennen katoamista. Näin jännitys tiivistyy samanaikaisesti kahdessa aikatasossa, oikean Becin ja vale-Becin elämässä.  

Juuri tällaisista psykologisista trillereistä nautin! Tässä oli kaikki kohdallaan, vaikka ehkä loppuratkaisu oli hiukan epäuskottava, mutta kyllähän maailmaan mahtuu kaikenlaista outoakin. Vauhtia ja jännitystä Peilikuvassa oli joka tapauksessa aivan riittävästi. 

On ikävää, että näin taitava kirjailija on jäänyt Suomessa niin tuntemattomaksi. Ainakaan itse en ollut hänestä ennen kuullut, mutta kiitos Australiassa asuvan siskoni nyt pääsin tutustumaan Snoekstran koukuttavaan jännitykseen. 

Harmillista kyllä Eepos-kirjastojen sivulla kirjan esittelyssä paljastettiin jotain sellaista, että tiesin hiukan suuntaa, josta uhkaa piti odottaa. Tässä sitä taas nähdään, ettei pitäisi lukea mitään kuvauksia etukäteen. Joskus takakansitekstikin saattaa kertoa liikaa, mutta tällä kertaa se ei sitä tehnyt. 

Koska itse haluan yllättyä lukiessani (ja tiedän, että moni muukin haluaa), pyrin myös täällä blogissa melkein aina (99 %) olemaan spoilaamatta, joten tästäkään postauksesta ei löydy vihjeitä suuntaan eikä toiseen. Niitä kaipaava saa etsiä ne jostain muualta.  

HarperCollins Nordic 2017 

304 sivua 

Alkuteos: Only Daughter 2016 

P. S. Joskus sitä saattaa tosiaan törmätä omaan kaksoisolentoonsa. Yleensä jos jotain ihmistä on pidetty minun näköisenäni, en ole itse nähnyt samaa näköä. Mutta kerran vuosia sitten kirpputorilla näin nuoren naisen, joka oli omastakin mielestäni ihan kuin minä vähän nuorempana. Kaiken lisäksi hänellä oli yllään samanlainen paita, joka minullakin oli kaapissa. Oli se jotenkin järkyttävä ja aavemainen tunne katsoa omaa peilikuvaansa! Silloin oli pakko uskoa, että kaksoisolentoja on oikeasti olemassa...